Käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan uutta lakia kotoutumisen edistämisestä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutoksia yhdeksään muuhun lakiin. Eduskunta hyväksyi 2019 kotouttamista koskevan kannanoton, joka perustui tarkastusvaliokunnan kotouttamisen toimivuutta koskevaan mietintöön. Olin itse kyseistä mietintöä aikoinaan laatimassa ja saimme siihen mukaan maahanmuuttajia velvoittavia tiukkoja kirjauksia. Nyt hallitus antoi kuitenkin esityksen, jossa nuo hyvät kirjaukset on vesitetty.

Eduskunnan kannanotossa edellytettiin, että hallitus laatii toimenpideohjelman kotouttamistoimien uudistuksista. Siinä myös edellytettiin, että kotoutumisjakso määritellään pääsääntöisesti yhden vuoden pituiseksi. Lisäksi kannanotossa edellytettiin oleskeluluvan saaneen maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelmaan sisältyvän kielikoulutuksen velvoittavuutta ja kielitaitoa mittaavaa koetta. Turvapaikanhakijan vastaanottopalveluihin edellytettiin lisättävän opintotoiminnan velvoittavuutta ja suomalaisen yhteiskunnan toimintatapojen, sääntöjen sekä arvojen tuntemusta. Näiden toteutuminen varmistettaisiin myös kokeella.

Nyt käsiteltävä hallituksen esitys ei valitettavasti vastaa eduskunnan kannanotossa hallitukselle asetettua tehtävänantoa eli velvoittavuuden lisäämistä kotoutumiseen. Siinä ei ole konkreettisia parannusehdotuksia havaittuihin ongelmiin, jotka liittyvät tiettyjen maahanmuuttajaryhmien syrjäytymiseen sekä yliedustukseen työttömyys- ja rikostilastoissa. Lisäksi kotoutumisjakson enimmäiskestoksi esitetään kahta vuotta tai pidempää ajanjaksoa. Velvoittavuuden lisäämisen sijaan maahanmuuttajille pyritään tarjoamaan lisää palveluita.

Suuri osa maahanmuuttajista jää Suomen työmarkkinoiden ulkopuolelle. Kantaväestöön verrattuna maahanmuuttajataustaisen väestönosan työllisyys on laskentaperusteesta riippuen noin 10—15 prosenttiyksikköä pienempi ja työttömyys noin kaksi- ja puolikertainen. Esimerkiksi Afganistanista, Irakista ja Somaliasta lähtöisin olevien henkilöiden työllisyysaste on vielä kymmenen maassa vietetyn vuoden jälkeenkin vaivaisen 20 ja 40 prosentin välillä. Tilastojen mukaan maahanmuuttajat nostavatkin Kelan asumistukia, työttömyysturvaa ja toimeentulotukea selvästi useammin kuin suomalaiset. Tietyissä kansallisuusryhmissä suurempi riippuvuus sosiaalituista on ylisukupolvinen ilmiö. Suomessa toisen polven maahanmuuttajat työllistyvät huonosti.

Suuri osa kotoutettavista maahanmuuttajista ei saavuta myöskään riittävää suomen peruskielitaitoa. Kielitaidon tavoitetason saavuttaa vain noin kolmasosa kotoutumiskoulutukseen osallistuvista. Maahanmuuttajia tulee velvoittaa nykyistä tiukemmin hankkimaan itselleen riittävä kielitaito mahdollisimman nopeasti. Riittävä kielitaito on sekä maahanmuuttajan itsensä että vastaanottavan yhteiskunnan kannalta ensiarvoisen tärkeää ja myös avainasemassa maahanmuuttajan työllistymisen kannalta.

On täysin väärä lähtökohta pitää maahanmuuttajia pelkkänä yhteiskunnan tukitoimien kohteena. Maahanmuuttajia ei tule tuudittaa siihen käsitykseen, ettei heillä ole yhteiskunnassa velvollisuuksia. Kotouttamispolitiikan on nimenomaan kannustettava maahanmuuttajia oma-aloitteisuuteen ja työllistymiseen. Maahanmuuttajien etenemistä kotoutumispolulla on valvottava nykyistä huomattavasti tarkemmin, ja laiminlyöntejä varten viranomaisilla on oltava riittävät sanktiomekanismit käytettävissään.

Hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset eivät korjaa nykytilan vakavia ongelmia. Ainoa toimiva keino vastata kotoutumisen haasteisiin on kotoutumisvastuun siirtäminen sanktioiden uhalla maahanmuuttajille itselleen. Lisäksi kulttuurisesti vieraista maista Suomeen suuntautuvaa maahanmuuttoa on rajoitettava merkittävästi. Kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneet ja sopeutumiskyvyttömät maahanmuuttajat on puolestaan palautettava takaisin lähtömaihinsa.

Suomella on viimeiset hetket käsillä alkaa toteuttaa vastuullista maahanmuutto- ja kotoutumispolitiikkaa. Mikäli maahanmuuton volyymiin ja ongelmiin ei puututa pikaisesti, on näitä ongelmia jälkikäteen vaikeaa – suorastaan mahdotonta – korjata, aivan kuten Ruotsista ja monista muista Länsi-Euroopan maista voimme nyt havaita.

Artikkeli Maahanmuutto kuriin ja vastuu kotoutumisesta maahanmuuttajille julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Yhteiskunnassamme on käyty viime aikoina aktiivista keskustelua kouluihin liittyvistä ongelmista. Avoin keskustelu on tärkeää, jotta pystymme ryhtymään tehokkaisiin toimiin epäkohtien korjaamiseksi. Laadukas koulutus, sivistys ja osaaminen ovat kansakuntamme menestyksen kulmakiviä.

Vielä 2000-luvun alussa Suomea pidettiin koulutuksen mallimaana, jossa perhetausta ei juurikaan vaikuttanut oppimistuloksiin. 2010-luvulla alkoi kouluissa oppimistulosten heikentyminen, joka näkyi muun muassa oppimistulosten romahtamisena koululaisten kansainvälisissä testeissä. Vähän koulutetuista ja vähävaraisista perheistä tulevat lapset eivät pärjänneet enää yhtä hyvin kuin aiemmin. Suomen Pisa-tulosten heikentymisen myötä myös matematiikan oppiminen on heikentynyt. Oppilaat eivät jaksa innostua matematiikasta.

Tuoreimmat tutkimus- ja tilastotiedot osoittavat, että kaupunkikoulujen välinen oppilaspohjan segregaatio ja oppimistulosten erot ovat yhä kasvaneet. Koulujen välinen hajonta on esimerkiksi lukutaidossa suurimmillaan ”suurkaupungin lähiöksi” luokitelluilla alueilla. Kaupunkikoulujen eriytymisen taustalla ovat ennen muuta koulujen oppilasalueiden kasvavat sosioekonomiset sekä etniset erot. Koulujen on jo pitkään havaittu olevan etnisesti eriytyneempiä kuin asuinalueiden, kun huomioon otetaan maahanmuuttajataustaisten lasten osuus.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tuoreimman tutkimuksen mukaan osaamisen kehittyminen on varsin tasaista eri oppilasryhmillä, mutta maahanmuuttajataustaisista lapsista koostuvat ”suomi toisena kielenä (S2)” -oppilaat jäävät muista jälkeen ja koulujen väliset erot kasvavat. Tutkimuksesta kävi ilmi, että Suomesta löytyy kouluja, joissa maahanmuuttajaoppilaat eivät vielä kolmannen luokan alussakaan yltäneet sille tasolle, jolla heidän luokkatoverinsa aloittivat koulunkäynnin. Suomessa on OECD-maiden suurimmat erot kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten oppimistuloksissa. Lisäksi OECD on arvioinut Suomen olevan oppimistuloksissa pysyvän laskun maa. Erot koulujen ja hyvien ja huonojen oppilaiden välillä kasvavat.

Valitettavasti yhteiskunnassamme on vältelty keskustelua koulujen ja asuinalueiden eriytymiskehityksestä. Kuitenkin kansainväliset esimerkit osoittavat julkisen keskustelun tärkeyden: mikäli keskustelu koulujen haasteista puuttuu tai sitä käydään liian yleisellä tasolla, oppilaiden taustoihin ja kouluihin liittyvät riskit ja tarpeet jäävät tunnistamatta. Ongelmien juurisyihin ei kyetä puuttumaan eikä haasteisiin vastaamaan.

Suomessa oppilaspohjan segregaatio kiihtyy lisääntyvän maahanmuuton seurauksena. Koulujen ja asuinalueiden eriytymiskehityksen pysäyttäminen vaatii ennen kaikkea ongelmien juurisyihin puuttumista. Maahanmuuttopolitiikkaa tulee tiukentaa kokonaisvaltaisesti. Koulu ei pelasta sitä, minkä maahanmuuttopolitiikka on jo turmellut. Jatkuva resurssien lisääminen ja kotouttamistoimet eivät myöskään auta ratkaisemaan koulujen eriytymisen taustalla olevia ongelmia.

Maahanmuuttajien suuri määrä kouluissa epäilemättä lisää haasteita, ja omille lapsilleen parasta haluavat vanhemmat varmasti pohtivat näitä miettiessään omien lastensa kouluihin sijoittamista. Vanhemmilla tulee olla oikeus valita haluamansa koulu lapsilleen aivan kuten heillä on oikeus valita asuinalueensa. Sen sijaan, että vapaata kouluvalintaa yritetään estää, on puututtava niihin tekijöihin, jotka aiheuttavat kouluihin turvattomuutta, heikkoa tasoa ja huonoa mainetta.

Kasvavien ongelmien keskellä on käynyt selväksi, että maahanmuuttajalasten kielenopetuksesta ja koulukelpoisuudesta tulee huolehtia eriytetysti, eikä integroinnin tule tapahtua suomalaisten lasten oppimisen kustannuksella. Maahanmuuttajat on integroitava tavallisiin luokkiin vasta, kun kielitaito on todennetusti riittävä. Myös maahanmuuttajalasten selvästi keskimäärin heikompiin oppimistuloksiin on kiinnitettävä huomiota.

Kallis ja tehoton oppivelvollisuuden laajentaminen 18 ikävuoteen ei ratkaise koulutusjärjestelmän ongelmia. Keskeinen ongelma on, ettei peruskoulu takaa kaikille riittäviä valmiuksia siirtyä toisen asteen opiskeluun. Peruskoulun ongelmia ei saa siirtää toiselle asteelle. Peruskoulusta ei saa päästää pois oppilaita, jotka eivät ole saavuttaneet ensin vaadittavaa perusosaamista. Kouluissa ei saa jakaa säälinumeroita, vaan hylätty numero on uskallettava antaa, jos osaaminen ja taidot sitä vastaavat. Näin on toimittava myös maahanmuuttajien kohdalla. Opettajien ja rehtoreiden on käytettävä luokalle jättämisen mahdollisuutta rohkeammin silloin, kun se on oppilaan etu.

Nykyongelmista voi syyttää myös inkluusiota, jossa tavoitteena on laittaa mahdollisimman moni erityislapsi tavalliseen luokkaan. Malli on osoittautunut toimimattomaksi. Erityisoppilaita ei pidä väkisin yrittää integroida normaaleihin luokkiin, vaan heille on tarvittaessa järjestettävä omaa erityisopetusta pienryhmissä. Opetus erityisluokalla on sitä tarvitsevan oppilaan oikeus ja etu. Painopiste on siirrettävä korjaavasta työstä ennaltaehkäiseviin toimiin.

Suomen peruskoulussa on ryhdytty painottamaan oppilaiden itseohjautuvuutta, jossa oppilailta vaaditaan kykyä ja halua opiskella itsenäisesti ilman jatkuvaa ulkopuolista valvontaa. Itseohjautuvuutta vaativat oppimismenetelmät ja digitaalisten oppimateriaalien käyttö ovat yhteydessä oppimistulosten laskuun. Dosentti Aino Saarinen toi esiin väitöskirjassaan (Suomen heikentyneistä oppimistuloksista), että digitaalisuus ja itseohjautuvuus heikentävät oppimistuloksia erityisesti riskiryhmiin kuuluvilla oppilailla. Hänen mukaansa mitä enemmän oppimiseen käytetään digilaitteita, sitä heikompia oppimistulokset ovat kaikilla Pisa-testien osa-alueilla: matematiikassa, luonnontieteissä, lukemisessa ja yhteistyöhön perustuvassa ongelmanratkaisussa. Joidenkin tutkimusten mukaan tablettia tai tietokonetta käytettäessä keskittyminen voi pirstoutua. Oppilaan huomio siirtyy opeteltavasta asiasta herkästi toisaalle, kuten digilaitteen käyttöön tai sovelluksen toimintaan. Digilaitteiden käyttö ei saa olla päämäärä vaan ainoastaan väline oppimiseen. Laitteita ja ohjelmia ei tule juntata väkisin sellaisiin käyttötarkoituksiin, joissa niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Tunnettu suomalainen psykologi Anna-Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut, että koululaisilta vaaditaan sellaista itseohjautuvuutta, omatoimisuutta ja vastuunottoa, johon läheskään kaikki peruskoululaiset eivät ole valmiita. Hänen mukaansa olemme luomassa yhteiskuntaa, jossa vanhempien käyttämä aika lapsen koulunkäyntiin näkyy suoraan koulumenestyksessä.

Kouluissa on myös ryhdytty suosimaan avoimia tilaratkaisuja, jossa oppilaat opiskelevat seinättömissä tiloissa. Tutkimusten mukaan mitä pienemmistä oppilaista on kyse, sitä heikommin avoimet tilat soveltuvat lapsille. Avotilat vähentävät kasvokkaista vuorovaikutusta, lisäävät fysiologisia stressitasoja ja heikentävät suoritusta.

Lisäksi ongelmana ovat liian suuret ryhmäkoot. Liian suurissa ryhmissä yksilöllinen ohjaus jää vähäiseksi, koulurauhan ylläpito on vaikeaa, oppimistavoitteiden saavuttaminen kärsii ja opettajat uupuvat. Peruskoulun ryhmäkokoja on saatava pienemmiksi.

Älypuhelimet tulee kerätä lapsilta koulupäivän ajaksi pois. Tutkimuksissa on havaittu, että ne lapset, jotka käyttävät somea opiskellessaan, eivät kompensoi sitä venyttämällä opiskeluaikaa loppupäästä. Somen käyttäminen opiskelun ohessa tutkitusti laskee arvosanoja. Lukutaidon rapistumisen pääasiallinen syy on se, että kirjojen lukeminen on vähentynyt niin kotona, vapaa-ajalla kuin koulussa. Kouluissa on alettava suosia kirjojen lukemista.

Koulukiusaaminen on vakava ongelma, ja moni kärsii kiusaamisen jäljistä koko loppuikänsä. Kiusaamiseen on puututtava nykyistä tehokkaammin. Jos kiusaamista ei saada loppumaan, on kiusaajan vaihdettava koulua, ei kiusatun.

Vihervasemmistolainen ideologinen kasvatus on kitkettävä pois kouluista. Esimerkiksi monikultturismi-ideologia, feminismi, sateenkaari-ideologia tai ilmastonmuutoshysteria eivät kuulu kouluihin. Sen sijaan on tärkeää korostaa suomalaisten perusarvojen ja suomalaiskansallisen kulttuurin merkitystä kansamme yhtenäisyyttä ylläpitävänä asiana. Myös suomen kieltä on vaalittava vahvasti jokaisella opetusasteella. Suomen kieli on haavoittuvassa asemassa suhteessa esimerkiksi englannin kieleen etenkin kirjoitettuna kielenä ja tieteen kielenä. Suomen kielen asema on turvattava.

Pätevät opettajat ovat onnistuneen koulutuspolitiikan selkäranka. Kannustava ja järjestyksen ylläpitävä opettaja saa aikaan kunnioitusta ja oppimishalukkuutta. Opettajille on taattava työrauha, jotta he voivat keskittyä perustyöhönsä eli opettamiseen. Nykyään opettajilta usein kuluu liikaa aikaa kaikkeen muuhun. Opettajille on annettava tosiasiallinen mahdollisuus opetuksen ohella ylläpitää järjestystä ja puuttua järjestyshäiriöihin. Opettajien auktoriteetti on palautettava. Samalla on kuitenkin muistettava, etteivät opettajat ole sosiaalityöntekijöitä eivätkä poliiseja.

Vastuu kouluja ja opetusta koskevista huonoista uudistuksista on poliittisilla päätöksentekijöillä ja opetushallinnon virkamiehillä. Koulutuspolitiikan ja pedagogiikan virheet on myönnettävä. Vasta sen jälkeen virheet on mahdollista korjata. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän lapsi tarvitsee koulunkäyntinsä tueksi pysyviä rakenteita; saman opettajan, ryhmän ja lukujärjestyksen.  On aika palata hyvään ”vanhaan normaaliin” eli tasapainoiseen kuriin ja rajojen asettamiseen. Kaikilla tulee olla oikeus rauhalliseen oppimisympäristöön ja turvalliseen kouluun.

Keväällä laaditaan hallitusohjelmaa seuraavaksi vaalikaudeksi. Koulujen perusrahoituksen ja -resurssien on oltava oikealla tasolla, eikä niitä tule paikkailla erilaisilla hankkeilla ja kokeiluilla. On selvää, että yksi tulevan vaalikauden tärkeimmistä tavoitteista on koulujen saaminen kuntoon.

Artikkeli Kouluihin tarvitaan rajoja ja keskittymistä perusasioihin julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta sai tänään (16.2.2023) valmiiksi lausunnon koskien hallituksen esitystä niin kutsutusta eläinsuojelulaista. Yksi keskeisistä muutoksista lakiin olisi ollut rituaaliteurastusten kieltäminen Suomessa. Valitettavasti enemmistö perustuslakivaliokunnan jäsenistä päätyi kuitenkin sille kannalle, ettei rituaaliteurastusta voida kieltää Suomessa, koska se loukkaisi uskonnonvapautta. Tästä näkemyksestä muodostui myös valiokunnan virallinen kanta. Olen asiasta vahvasti eri mieltä. Näen, että rituaaliteurastusten kiellolle löytyy valtiosääntöoikeudellisesti hyväksyttävät perusteet. Tästä syystä jätin perustuslakivaliokunnan kokouksessa yhdessä neljän muun kansanedustajan kanssa lausuntoon seuraavan eriävän mielipiteen:

Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 65 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, että eläin olisi aina asianmukaisesti tainnutettava tai lopetettava siihen soveltuvalla menetelmällä ennen verenlaskun aloittamista. Eläimelle ei saisi suorittaa muita teurastukseen liittyviä toimenpiteitä ennen kuin se on kuollut. Ehdotettu muutos koskisi myös uskonnollisista syistä noudatettavaa erityistä teurastustapaa. Käytännössä ehdotus merkitsee sitä, että juutalaisten kosher-ruokavalion edellyttämä teurastustapa sekä islamin uskontoon liittyvä halal eivät enää olisi mahdollisia Suomessa.

Perustuslakivaliokunta ei aiemmin ole ottanut kantaa siihen, miten uskonnollisista syistä tapahtuvaan teurastukseen tulisi suhtautua uskonnonvapauden kannalta. Uskonnonvapautta, kuten muitakin perusoikeuksia, voidaan kuitenkin rajoittaa perusoikeuksien rajoittamista koskevien yleisten oppien mukaisesti. Perustuslakivaliokunnan linjausten mukaan perusoikeuksia voidaan rajoittaa hyväksyttävästä syystä ja painavan yhteiskunnallisen tarpeen niin vaatiessa. Rajoituksen on oltava oikeasuhtainen haluttuun päämäärään nähden, eivätkä rajoitukset saa koskea perusoikeuden ydinaluetta.

Eläinten hyvinvoinnin edistämistä ja suojelua niiden hyvinvoinnille aiheutuvalta haitalta sekä eläinten hyvää kohtelua ja kunnioittamista samoin kuin pyrkimystä välttää tarpeettoman kivun tai kärsimyksen aiheuttamista eläimelle voidaan pitää hyväksyttävänä syynä ja painavana yhteiskunnallisena tarpeena, joka perustelee uskonnon vapauden rajoittamista hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla. Tainnutusvaatimuksen tavoitteena on eläinten hyvinvoinnin suojelu, eikä tämä tavoite ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Rajoituksen oikeasuhtaisuuden vaatimusta toteuttaa kuitenkin osaltaan se, että lailla ei estettäisi uskonnollisin menetelmin teurastetun lihan hankkimista markkinoilta, eikä ehdotetulla sääntelyllä siten olisi vaikutusta oikeuteen kuluttaa tällaista lihaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään antanut sopimusvaltioille melko laajan harkintavallan uskonnonvapautta koskevissa asioissa. Ratkaisussaan Cha’are Shalom Ve Tsedek v. Ranska (27417/95, 27.6.2000) tuomioistuin on ottanut nimenomaisesti kantaa myös uskonnollisista syistä tapahtuvan teurastuksen rajoittamiseen. Tapauksessa Ranskan valtio oli estänyt ortodoksista juutalaisyhteisöä harjoittamasta tietynlaista uskonnollisista syistä tehtävää teurastusta. Tuomioistuimen mukaan tapauksessa ei ollut kyse uskonnonvapauden rajoituksesta, koska uskonnollinen yhteisö pystyi hankkimaan tarvitsemaansa erityisellä tavalla teurastettua lihaa ulkomailta.

Myös Euroopan unionin tuomioistuin on todennut uskonnonvapauden keskeisen sisällön toteutuvan, kun kansallisessa lainsäädännössä velvoitettiin tainnuttamaan eläin ennen teurastusta. Tuomioistuin perusteli, että säännös rajoittuu rituaalin yhteen osatekijään, eikä rajoitus kohdistu uskonnonvapauden ydinsisältöön (asia C-336/19).

Edellä todetun perusteella voidaan todeta, että kun hallituksen esityksessä ehdotetulla sääntelyllä ei rajoiteta oikeutta kuluttaa uskonnollisin menetelmin teurastettua lihaa, vaan sitä voisi hankkia vapaasti markkinoilta, ei ehdotetulla rajoituksella puututtaisi perusoikeuden ydinalueeseen.

Ruotsissa tainnuttamatta teurastus on ollut kiellettyä vuodesta 1937 lähtien. Norjassa tainnuttamatta teurastuksen kiellosta säädettiin vuonna 1929, ja Tanska kielsi tainnuttamatta teurastamisen vuonna 2014. Myös suomalaisessa yhteiskunnassa eläinten hyvinvointi on tunnustettu arvo, jonka tulisi näkyä myös lainsäädännössä. Tältä osin merkitystä on annettava myös sille perustuslain esitöissä todetulle seikalle, ettei uskonnon vapauden perustuslainturva estä antamasta lailla yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjen moraalisten ja eettisten arvojen mukaisia määräyksiä, jotka eri uskonnollisten suuntausten tulee ottaa huomioon uskonnollisissa tai niitä vastaavissa menoissaan (HE 309/1993 vp, s. 56).

Hallituksen esitykseen sisältyy laajat säätämisjärjestysperustelut, joissa on asianmukaisesti arvioitu nyt ehdotetun sääntelyn suhdetta uskonnon ja omantunnon vapauteen. Huomattava on myös, että perustuslakivaliokunnan kuulemista valtiosääntöoikeuden asiantuntijoista selkeä enemmistö katsoi rituaaliteurastuksen täyskieltoa tarkoittavan sääntelyn toteuttamisen valtiosääntöoikeudellisesti mahdolliseksi.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitämme,

että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan 78 §:n 5 momentista tekemä valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon.

Helsingissä 16.2.2023

Olli Immonen ps
Maria Guzenina sd
Bella Forsgrén vihr
Outi Alanko-Kahiluoto vihr
Anna Kontula vas

Artikkeli Rituaaliteurastusten kiellolle löytyy hyväksyttävät perusteet julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Eduskunnan täysistunnossa äänestetään tänään (1.2.2023) sukupuolen vahvistamista koskevasta hallituksen esityksestä eli niin kutsutusta translaista. Lakiesityksen mukaan ihmisen sukupuoli olisi jatkossa ilmoituksella vaihdettavissa oleva asia. Hallituksen esityksestä poiketen perustan oman näkemykseni tieteeseen, jonka mukaan sukupuoli määräytyy biologisesti geenien perusteella.

Vihervasemmistohallitus on lakiesityksen käsittelyn yhteydessä väittänyt, että ”ihmisoikeudet” velvoittaisivat Suomea säätämään kyseisen lain. Tämä ei pidä paikkansa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että sterilisaatioon johtavan toimenpiteen – tai toimenpiteen joka suurella todennäköisyydellä johtaisi lisääntymiskyvyttömyyteen – asettaminen sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen ennakkoehdoksi rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen. Muilta osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin katsonut sukupuolen vahvistamisen sääntelyn kuuluvan laajan kansallisen harkintamarginaalin piiriin.

Vuonna 2017 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin arvioi myös sukupuolen oikeudelliselle vahvistamiselle asetettua vaatimusta transsukupuolisuusdiagnoosista sekä sen toteamiseksi määrätystä lääketieteellisestä tutkimuksesta. Tuomioistuin katsoi valtioilla olevan laaja harkintavalta asettaa vastaava vaatimus eikä käytäntö siltä osin rikkonut sopimuksen 8 artiklaa (A.P., Carçon ja Nicot v. France, nro. 79885/12, 6.7.2017).

Voimassa olevassa laissa olevaa vaatimusta lääketieteellisestä selvityksestä, pois lukien vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä, ei näin ollen voida pitää Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisena. Huomattava on, että mikään muukaan Suomea sitova ihmisoikeussopimus ei vaadi itsemäärittelyä oikeudelliseen sukupuoleen. EIT:n ratkaisukäytäntö ei siis edellytä itsemäärittelyä oikeudelliseen sukupuoleen. Tiukan juridisesti velvoittavaksi kansainvälisessä oikeudessa katsotaan vain EIT:n ratkaisut.

Sen sijaan Suomi on valtiona sitoutunut useisiin kansainvälisiin velvoitteisiin, joiden mukaan sen tulee pidättäytyä kaikista toimista, jotka lisäävät tyttöjen ja naisten kokemaa väkivallan uhkaa tai jotka muutoin heikentävät naisten asemaa. Tähän liittyen on huomattava, että sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen puhtaasti subjektiivisin perustein ja erityisesti naisten oikeudet ovatkin helposti ristiriidassa keskenään.

Naisilla ja tytöillä – ja vastaavasti tietysti myös miehillä ja pojilla – on yhteisten ruumiillisten ja lisääntymisbiologisten ominaisuuksiensa vuoksi oltava oikeus omiin tiloihin ja palveluihin turvallisuuden ja yksityisyyden takaamiseksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tytöillä ja naisilla on oltava oikeus miehistä vapaisiin tiloihin kuten vessoihin, pukuhuoneisiin ja pesutiloihin. Ainakin Islannissa oikeudellisen sukupuolen itsemäärittely on kuitenkin johtanut muun muassa uimahalleissa käytäntöön, jonka mukaan ulkoiselta olemukseltaan biologisen miehen oletetaan olevan transnainen, jos hän on naisten suihkutiloissa, eikä tätä asiaa voida kyseenalaistaa. Näin siitä huolimatta, että kyseessä on merkittävä turvallisuuskysymys.

Myös riskit väärinkäytöksistä vankiloissa on otettava vakavasti. Pahimmillaan laki voi johtaa tilanteeseen, jossa naisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista tuomittu mieshenkilö saattaisi hakea sukupuolensa vahvistamista naiseksi ja tulla sijoitetuksi naisvankilaan. Iso-Britanniassa ja muissa maissa, joissa oikeudellinen sukupuoli määräytyy henkilön itse ilmoittaman sukupuoli-identiteetin pohjalta, on jo esiintynyt esimerkiksi tapauksia, joissa naiseksi itsensä ilmoittanut biologinen mies on tehnyt seksuaalista väkivaltaa naisvangeille sen jälkeen, kun hänet on siirretty naisvankilaan. Tähän liittyen on todettava, että vangin vahvistetun sukupuolen mukaisesta osastosijoittelusta poikkeamisen kynnys on asetettu hallituksen esityksessä verrattain korkealle, kun poikkeamisen tulisi olla välttämätöntä vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi.

Esimerkiksi Iso-Britanniassa transsukupuolisiksi kirjatuista vangeista lähes 60 prosenttia on nimenomaan seksuaalirikollisia. Skotlannissa puolet rikoksista tuomituista transsukupuolisista on vaihtanut sukupuolimerkintänsä vasta tuomion saamisen jälkeen. Siellä on myös havaittu, että vankilasta vapauduttuaan osa tällaisista henkilöistä vaihtaa sukupuolimerkintänsä välittömästi takaisin mieheksi. Iso-Britanniassa ja muissa maissa, joissa oikeudellinen sukupuoli määräytyy henkilön itse ilmoittaman sukupuoli-identiteetin pohjalta, on jo esiintynyt tapauksia, joissa naiseksi itsensä ilmoittanut biologinen mies on tehnyt seksuaalista väkivaltaa naisvangeille sen jälkeen, kun hänet on siirretty naisvankilaan (StVM 42/2022 vp, vastalause 2). Tällaisia tilanteita ei saa päästä syntymään Suomessa. Suomessa olisi perusteltua olla sijoittamatta naisvankiloihin ja naisten vankilaosastoille miehen sukupuolielimet omaavia vankeja heidän juridisesta sukupuolestaan riippumatta.

Hallituksen esityksessä tehty sukupuolivaikutusten arviointi on jäänyt puutteelliseksi. Lakiesitykseen olisi tullut sisällyttää kattava sukupuolivaikutusten arviointi, jonka yhteydessä olisi ollut syytä kiinnittää huomiota erityisesti tyttöjen ja naisten turvallisuuteen liittyviin näkökulmiin. Henkilö, jolla on miehen keho ja joka väittää kokevansa itsensä naiseksi, voisi lain voimaan tulon myötä päästä kaikkiin naisille tarkoitettuihin tiloihin; pelkästään naisille tarkoitettuihin kokoontumisiin, yhteisöihin, turvakoteihin sekä puku- ja pesutiloihin. En pidä tällaista toimintaa hyväksyttävänä. Toteutuessaan lakiesitys altistaisi toiset henkilöt, tässä tapauksessa esimerkiksi tytöt ja naiset, intiimeissä tiloissa, kuten vessoissa, peseytymistiloissa ja saunoissa sellaisten ihmisten mukanaololle, jotka ovat pelkällä ilmoituksella vaihtaneet sukupuolensa. Laki mahdollistaa pahimmillaan tilanteet, joissa tytöt ja naiset altistuvat seksuaalirikollisten häirinnän kohteiksi. Tämä vaarantaa heidän turvallisuutensa.

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Hallituksen esityksessä ehdotetun sääntelyn toimeenpanon ei siten pitäisikään johtaa sen kohderyhmän ulkopuolisten henkilöiden perusoikeussuojan tason heikkenemiseen. Tämä koskee ennen muuta perusoikeutena suojattua oikeutta henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

Lakiesitystä voi myös moittia siitä, ettei asevelvollisuutta ja naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskevaa lainsäädäntöä koskevia muutostarpeita selvitetty esityksen valmistelun yhteydessä tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi.

Voidaan myös perustellusti pohtia, mille kaikille muille sektoreille henkilön itsemäärittelyä voitaisiin jatkossa laajentaa yhdenvertaisuuden ja muiden perus- ja ihmisoikeuksien nimissä. Tulisiko henkilön saada jatkossa määritellä esimerkiksi oma ikänsä tai ammattinimikkeensä omien tuntemustensa ja kokemustensa perusteella? Millä perusteella vain sukupuoli katsotaan asiaksi, jonka henkilö saa itse määritellä ilmoitusluontoisesti?

Entä mitä lakimuutos tarkoittaa niille ihmisille, joilla sukupuolikokemus juontaa juurensa muista psykologisperäisistä ongelmista tai vielä diagnosoimattomista sairauksista, esimerkiksi aiemmin elämässä tapahtuneista seksuaalisista hyväksikäytöistä tai laiminlyönneistä, joita ei ehkä ole vielä läpikäyty tai joiden yhteyttä kehodysforiaan ei ole vielä todettu? Vakavan psykoottisen sairauden pahenemisvaiheen tai dissosiatiivisen identiteettihäiriön yhteydessä henkilön sukupuolikokemus voi olla väliaikaisesti häiriintynyt tai muuntunut tavalla, joka ei vastaa hänen pysyvää kokemusta itsestään. Tällainen henkilö saattaisi siitä huolimatta päätyä hakemaan sukupuolimerkinnän vahvistamista toiseksi. On olemassa suuri riski siitä, että varsinaiset syyt, häiriöt ja sairaudet jäävät diagnosoimatta ja hoitamatta (StVM 42/2022 vp, vastalause 2).

Lakiehdotuksessa on useita perustavanlaatuisia ongelmia, jotka on mahdotonta korjata ilman esityksen uudelleen valmistelua. Esityksen suurin ongelma näyttäisi olevan, että se jättää nykymuodossaan liian paljon tilaa mahdollisille väärinkäytöksille. Esityksessä ei riittävällä tavalla huomioida muutoksen vaikutuksia muiden ihmisten perusoikeuksiin. Tästä syystä katson, että lakiesitys on hylättävä.

Artikkeli Ihmisen sukupuoli ei ole ilmoitusasia, vaan biologiaa julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Suomeen suuntautuvan maahanmuuton määrä on räjähtänyt käsiin yhä löysemmäksi muuttuneen maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Erityisesti maahanmuutto EU:n ulkopuolelta Suomeen on lisääntynyt. Vuonna 2022 maahanmuuton määrä oli mittaushistorian korkein. Myös nettomaahanmuutto oli viime vuonna mittaushistorian korkein.

Suomeen muutti ulkomailta vuoden 2022 aikana 48 086 henkeä, kun määrä on vuosien 2008–2020 aikana pysytellyt noin 30 000:ssa tulijassa. Tuokin määrä on ollut aivan liian suuri ja kestämätön.

Maahanmuutto oli viime vuonna ennätyksellisen suurta, vaikka luvuista jätettäisiin ulkopuolelle kaikki Ukrainasta tulleet pakolaiset. Tilastokeskuksen mukaan ”vuoden 2022 maahanmuuttojen lukumäärässä ei ole mukana tilapäisen suojelun nojalla Suomesta oleskeluluvan saaneita ukrainalaisia, sillä viralliseen väestöön lukeutuvat vain henkilöt, joilla on Suomessa kotikunta.”

Aikavälillä elokuu 2021 – marraskuu 2022 myönteisiä oleskelulupapäätöksiä tehtiin yhteensä 105 911 kappaletta. Kansainvälistä suojaa koskevia myönteisiä päätöksiä oli 49 317. Erityyppisiä oleskelulupahakemuksia oli 249 151. Kyseisellä aikavälillä myönnetyistä oleskeluluvista vain 14,8 % myönnettiin ukrainalaisille.

Myös maahanmuuttajien syntyvyys on tunnetusti kantaväestöä korkeampaa. Samaan aikaan suomalaisten määrä maassamme vähenee alhaisen syntyvyyden ja korkean kuolleisuuden seurauksena. Suomen väkiluku kasvoi viime vuonna yli 17 000 henkilöllä, mutta valitettavasti tämä tapahtui maahanmuuton vaikutuksesta. Myös maahanmuuttajataustaisten kuolleisuus on kantaväestöä vähäisempää, koska maahanmuuttajat ovat iältään nuorempia.

Maamme väestö on viime vuosikymmenten aikana muuttunut ja muuttuu nykymenolla jatkossakin radikaalisti, jos suuntaa ei saada poliittisin toimin muutettua. Suomessa joka kymmenes alle kouluikäinen on ulkomaalaistaustainen, pääkaupunkiseudulla peräti jo joka neljäs.

Aluekehittämisen konsulttitoimiston MDI:n vuoden 2021 väestöennusteen mukaan vieraskielinen väestö kasvaa Suomessa puolella miljoonalla ihmisellä vuoteen 2040 mennessä. Vieraskielisiä on ennusteiden mukaan 20 vuoden päästä noin 900 000, kun nyt heitä on noin 400 000.

Suomi harjoittaa tällä hetkellä Pohjoismaiden liberaaleinta maahanmuuttopolitiikkaa, mitä tulee esimerkiksi perheenyhdistämisiin. Tämä poliittinen valinta on osoittautunut monin tavoin katastrofaaliseksi.

Tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kotouttaminen ei ole onnistunut missään Länsi-Euroopan maassa. Jos massamaahanmuuton ja monikulttuurisuuskehityksen annetaan jatkua, voidaan Suomessa varautua suuriin ongelmiin Ruotsin tapaan.

Monet maahanmuuttajaryhmät eivät työllisty lähes lainkaan, minkä seurauksena maamme taloudellinen huoltosuhde heikkenee entisestään. Jos elätettävien joukko kasvaa tätä tahtia, edessä on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan romahdus.

Maahanmuutto muuttaa peruuttamattomasti kohdemaan väestönrakennetta ja rikkoo yhteiskunnan sisäistä koheesiota. Maahanmuutto johtaa asuinalueiden eriytymiseen ja maahanmuuttajien eristäytymiseen valtavirtayhteiskunnan ulkopuolelle. Se luo turvattomuutta, aiheuttaa taloudellista rasitetta, edistää uskonnollista radikalisoitumista sekä synnyttää etnisiä jännitteitä ja konflikteja.

Suomessa tarvitaan pikaisesti tehokkaita toimia nykyisen kehityksen pysäyttämiseksi. On ensisijaisen tärkeää pyrkiä vähentämään kaikin lainsäädännöllisin ja hallinnollisin toimin Suomelle haitallista maahanmuuttoa. Väestönkehitys on kansamme kohtalonkysymys. Väestökatastrofi täytyy estää.

Perussuomalaisten tuoreessa maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa esitetään ratkaisuja Suomelle haitallisen maahanmuuton pysäyttämiseksi.

Artikkeli Maahanmuuton määrä on räjähtänyt käsiin – suunta on muutettava julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Eduskunnassa käsiteltiin tänään (24.1.2023) valtioneuvoston tulevaisuusselontekoa. Selonteko on laaja, ja siinä otetaan kantaa moniin suuriin kysymyksiin. Valitettavasti selonteossa annetaan kuitenkin liian vähän painoarvoa Suomen epäsuotuisalle väestönkehitykselle.

Selonteon mukaan syntyvyys aleni 2010-luvulla neljänneksellä ja Suomen väestö vanhenee oletettua nopeammin. Ihmiset elävät yhä pidempään ja saavat lapsia yhä vähemmän ja vanhemmalla iällä. Nämä johtavat väestörakenteen ikääntymiseen ja väestönkasvun taittumiseen sekä haastavat talouden suotuisan kehityksen.

Väestönkehityksen taustalla keskeisiä tekijöitä ovat syntyvyys ja kuolleisuus sekä maahanmuutto ja maastamuutto. Suomessa ei ole kiinnitetty poliittisessa päätöksenteossa riittävästi huomiota väestöpoliittisiin näkökohtiin. Väestönkehitys on Suomen kohtalonkysymys.

Suomessa syntyvyys on jatkanut laskuaan, ja se on nyt alhaisempi kuin kertaakaan sitten 1860-luvun nälkävuosien. Viimeisin kokonaishedelmällisyysluku 1,33 on Pohjoismaiden historian alhaisin ja myös alle EU:n keskiarvon. Tilanne on hälyttävä, sillä ainoastaan tasainen tai nouseva syntyvyys takaa kansallisen elinvoiman myös tulevaisuudessa. On tärkeää ymmärtää, että ilman suomalaisia lapsia ei ole suomalaista tulevaisuutta. Kehitykseen on mahdollista vaikuttaa tavoitteellisella väestö- ja perhepolitiikalla.

Maahanmuutto ja maahanmuuttajien korkea syntyvyys ohjaavat tällä hetkellä merkittävällä tavalla Suomen väestörakennetta ja kulttuurista kehitystä. Pääkaupunkiseudun kuntien tilasto- ja tutkimusyksikköjen yhteistyönä vuonna 2019 tehdyn ennusteen mukaan Helsingissä asuisi vuoteen 2035 mennessä 196 000 vieraskielistä, mikä olisi peräti 26 prosenttia asukkaista.

Kuntaliiton vuonna 2020 julkaistun selvityksen mukaan vuoteen 2040 mennessä perusuran skenaariossa vieraskielisten määrä on kasvanut koko maassa noin 476 000 henkilöllä eli 120 prosentilla ja kasvu-uran skenaariossa noin 575 000 henkilöllä eli noin 146 prosentilla. Kuntaliiton selvityksessä todetaan, että vieraskielisen väestöosuuden voimakas kasvu muuttaa merkittävästi Suomen väestörakennetta.

Nopeasti muuttuva väestörakenne osoittaa, että maahanmuuttoa on tarkasteltava ensisijaisesti yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä, ei pelkästään yksilöllisestä näkökulmasta. Väestörakenteen muutos on maahanmuuton seurauksena erittäin nopeaa ja huolestuttavaa. Suomessa tarvitaan vaikuttavia poliittisia toimenpiteitä, jotta kantaväestön jääminen tulevaisuudessa vähemmistöön omassa maassaan voidaan estää.

Epäsuotuisaa väestönkehitystä ei tule pyrkiä korjaamaan maahanmuutolla, sillä maahanmuutosta aiheutuu kokemusperäisesti paljon erilaisia merkittäviä ja kauaskantoisia ongelmia. Sen sijaan Suomessa täytyy alkaa toteuttaa suomalaisten syntyvyyttä tukevaa politiikkaa, joka sisältää perheitä tukevia ratkaisuja.

Vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiset olisivat kaikissa EU-maissa, myös Suomessa, halunneet enemmän lapsia kuin heille syntyi. Lasten hankinta on nykyisin suunnitellumpaa ja se pohjautuu muun muassa opiskeluun, asumiseen, työmarkkinatilanteeseen sekä perhe-etuuksiin. Taloudelliset vaikeudet voivat estää pariskuntia hankkimasta niin monta lasta kuin he haluaisivat.

Oikeanlaisilla perhepoliittisilla toimilla voidaan osaltaan vaikuttaa syntyvyyteen. Lastenteon kannustimeksi on mahdollista myöntää vaikkapa verohelpotuksia. Ne voitaisiin kohdistaa esimerkiksi siten, että lasten vanhemmat maksaisivat ansiotuloveroa sitä vähemmän, mitä enemmän perheessä on lapsia. Myös parempi tuki opintojen aikana tapahtuvalle lasten hankinnalle voisi rohkaista nuoria aikuisia hankkimaan lapsia.

1930-luvulla väestöpolitiikka oli eloonjäämiskysymys, jonka ratkaisemiseksi haettiin poliittista konsensusta. Nyt asiaan tarvitaan samanlaista asennoitumista. Hyvinvointijärjestelmän ylläpitäminen muuttuu haastavaksi tilanteessa, jossa huoltosuhde on vääristynyt ja maksajia yhä vähemmän. Suomessa on pikaisesti ryhdyttävä toteuttamaan Suomen kansallista etua palvelevaa väestö- ja perhepolitiikkaa.

Artikkeli Epäsuotuisaa väestönkehitystä ei korjata maahanmuutolla julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Käsittelyssä olevalla lakialoitteella rikoslain 24 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jolla kriminalisoitaisiin lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmastaan. Vieraannuttaminen alkaa usein vanhempien eron jälkeen. Tilanteessa toinen vanhemmista alkaa jollakin tavalla sabotoida lapsen suhdetta toiseen vanhempaan. Vieraannuttamisen muotoja voi olla hyvin erilaisia. Lasta saatetaan manipuloida kääntymään toista vanhempaansa vastaan, vaikka ennen eroa lapsen ja torjutun vanhemman suhde on ollut normaali.

”Vieraannuttamisella” ei ole tarkkaa merkityssisältöä, mutta sillä tarkoitetaan usein vanhemman käyttäytymistä tavalla, joka vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman välistä vuorovaikutussuhdetta ja johtaa joissakin tapauksissa suhteen katkeamiseen kokonaan. Vieraannuttaminen ei ole nykyisin itsessään rikos, mutta mikäli se aiheuttaa lapsen henkiselle terveydelle haittaa, vieraannuttaminen täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön.

Yleisin vieraannuttamisen muoto on toisen vanhemman mustamaalaaminen. Siihen voivat osallistua jopa vieraannuttajavanhemman läheiset ihmiset. Luonteeltaan panettelu voi olla suoranaista mustamaalaamista, hienovaraista vihjailua tai julkeaa valehtelua. Pahimmillaan toinen vanhempi estää lapsen ja toisen vanhemman tapaamiset kokonaan.

Vieraannuttamisesta voi seurata lapselle psyykkisiä vaikeuksia, kuten esimerkiksi syyllisyydentunnetta tai masennusta. Vieraannuttaminen on lapsen kannalta henkistä kaltoinkohtelua, ja kuten täällä edellä tuotiin myös esiin, niin kyse on eräänlaisesta perheväkivallan muodosta. Lapsi saattaa psykologisessa mielessä menettää pahimmillaan molemmat vanhempansa. Vieraannuttamisen kohteena oleva vanhempi on eristetty lapsen arjesta, ja vieraannuttajavanhempi ei kykene ymmärtämään lapsen tunteita, koska hänen fokuksensa on entiselle puolisolle kostamisessa. Jos tilanne pitkittyy, voi lapsen persoonallisuuden ja identiteetin kehitys häiriintyä. Vieraannuttaminen voi järkyttää sekä lasten että aikuisten mielenterveyttä, ja siksi tilanteeseen tulee puuttua mahdollisimman nopeasti. Vieraannuttaminen on ilmiönä valitettavan tuttu monille lasten mielenterveystyötä tekeville ammattilaisille.

Pitkittyneet huoltoriidat käräjäoikeuksissa ovat edelleen hyvin yleisiä. Erityisen hankalia ovat ne tapaukset, joissa toinen vanhempi pyrkii eron jälkeen edellä kuvatulla tavalla vaikeuttamaan lapsen ja toisen vanhemman suhdetta. Usein motiivina on vieraannuttajavanhemman katkeruus toista vanhempaa kohtaan. Tällaisissa tilanteissa näennäisesti riitoja käydään lasten hyvinvoinnista, mutta todellisena motiivina on usein halu vahingoittaa riidan toista osapuolta, toista vanhempaa, joka tässä tapauksessa ja useimmiten on isä.

Kuten lakialoitteen perusteluissa todetaan, nykyisen lain mukaan lapsen kummankin vanhemman on omalta osaltaan myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen. Vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle. Lainsäädännössä ei ole kuitenkaan kriminalisoitu velvoitteen laiminlyöntiä.

Vieraannuttamisilmiön tunnistaminen ja varhainen puuttuminen siihen on ensisijaisen tärkeää. Siksi myös rikoslakiin olisi syytä lisätä pykälä, jolla tällainen lasta vahingoittava toiminta saadaan kriminalisoitua. Tämä varmasti nostaisi kynnystä aloittaa vieraannuttaminen toista vanhempaa kohtaan. Tunnusmerkistö koskisi tilannetta, jossa toinen lapsen vanhemmista toimii lapsen edun vastaisesti välittämällä lapselle toisesta vanhemmasta valheellista ja vääräksi tietämäänsä tietoa, loukkaamalla toisen vanhemman kunniaa lapselle vieraannuttamistarkoituksessa tai muutoin toimimalla tahallisesti siten, että pyrkimyksenä on estää lapsen oikeus toiseen vanhempaan.

Näen, että lakialoitteen tärkeänä tavoitteena on nimenomaan parantaa lapsen edun toteutumista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa.

Artikkeli Lapsen vieraannuttaminen vanhemmasta kiellettävä lailla julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuoreessa julkaisussa ”Vyötä kireämmälle No 115” esiteltiin kyselytutkimus, jonka mukaan suomalaisten enemmistö toivoi julkisen talouden tasapainottamisen tapahtuvan ensisijaisesti valtion menoja leikkaamalla, eikä veronkorotuksilla. Suomalaisten mielestä menoleikkaukset tulisi kohdentaa ensisijaisesti keskushallintoon, ympäristönsuojeluun, kehitysyhteistyöhön, Yleisradioon, taiteeseen, kulttuuriin ja maahanmuuttoon. Nämä kansan toiveet ovat täysin linjassa perussuomalaisten talouspoliittisten esitysten kanssa.

Yhtenä säästökohteena muiden joukossa olemme esittäneet vaihtoehtobudjetissamme 2023 Yleisradion tehtävien ja toimintojen merkittävää 25 prosentin leikkausta. Välitön vuotuinen säästö olisi 144 miljoonaa euroa.

Edellä mainittua esitystämme sivuten eduskunnassa käsiteltiin 11.1.2023 perussuomalaisten edustajan lakialoitetta Yleisradiota Oy:stä annetun lain muuttamisesta. Ohessa puheeni eduskunnassa kyseisessä asiakohdassa:

Käsittelyssä olevassa lakialoitteessa Yleisradio Oy:stä annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että laissa säilytetään maininta Ylen tehtävästä tuottaa kotimaista kulttuuria ja taidetta mutta poistetaan maininta virikkeellisen viihteen tuottamisesta. Tällaisen toiminnan ei voida katsoa kuuluvan Yleisradion ydintehtäviin, ja muutoksen myötä olisi mahdollista saavuttaa osaltaan myös säästöjä. Yleisesti näen, että Ylen rahankäytön läpinäkyvyyttä ja julkisuutta olisi perusteltua lisätä, jotta keskustelu lakisääteisten ydintehtävien kannalta välttämättömästä rahoitustasosta olisi yhteiskunnassamme mahdollista. Jos rahankäyttö ei ole riittävän läpinäkyvää, se tekee konkreettisen keskustelun aiheesta vaikeaksi.

Yleisradion kulut ovat jatkuvasti kasvaneet viime vuosina. Lakialoitteen perustelujen mukaan vuonna 2021 Ylen kulut olivat noin 508 miljoonaa euroa ja ne katettiin lähes kokonaan Yle-veron kautta saatavilla tuloilla. Vuoteen 2017 verrattuna vuosittaiset kulut ovat kasvaneet peräti yli 40 miljoonalla eurolla. Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan Ylen kulut jatkavat kasvuaan myös tulevina vuosina. Veronmaksajille Ylen paisuminen tietää luonnollisesti yhä enemmän maksutaakkaa.

Tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa myös Ylen budjetista on välttämätöntä leikata. Vaikka Ylen rahoitusta leikattaisiin tuntuvastikin, voisi se silti hoitaa lakisääteisiä ydintehtäviään eli ennen kaikkea uutis- ja ajankohtaisohjelmatuotantoaan. Lakeja, myös Yle-lakia, voidaan aina muuttaa. Onkin tärkeää, että tässä lakialoitteessa keskitytään nimenomaan siihen, mitä näiden Ylen ydintehtävien tulisi olla. Yle käyttää rahaa esimerkiksi ulkomaisten viihdesarjojen esitysoikeuksiin. Lisäksi Ylen ohjelmista paistaa usein objektiivisuuden ja puolueettomuuden sijaan vahvasti läpi vihervasemmistolainen ja arvoliberaali ideologia. Voidaan perustellusti kysyä, onko aidosti oikeudenmukaista pakottaa suomalaiset maksamaan tällaisesta toiminnasta.

Tämä lakialoite on täysin oikeansuuntainen. Laissa säilytettäisiin jatkossakin kohta, jossa mainitaan, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria ja taidetta, mutta muutoksen myötä listasta poistettaisiin virikkeellisen viihteen tuottaminen – sitä erilaiset yksityiset mediat ja alustat ovat nykyisin muutenkin pullollaan. Ylen ei ole nähdäkseni tarkoituksenmukaista kilpailla tällä sektorilla yksityisten toimijoiden kanssa ja mahdollisesti vääristää julkisrahoitteisena yhtiönä kilpailua markkinoilla. Yleisradion tulee keskittyä ensisijaisesti kansalaisten riippumattoman, objektiivisen ja puolueettoman tiedonsaannin turvaamiseen. Ylen panos kotimaisen kulttuurin hengissä pitämiseksi on myös merkityksellistä. Kuitenkin jokaisessa vastuullisesti toimivassa yhteiskunnassa on kyettävä tarkastelemaan julkisten varojen käyttöä kriittisesti.

Mediamaailman myllerryksen keskellä Ylen toimintaa on päivitettävä vastaamaan muuttunutta ympäristöä. Veronmaksajien varoista maksettu virikkeellisen viihteen tuottaminen ei ole vallitsevissa olosuhteissa järkevää toimintaa. Suomen valtio on velkaantunut huolestuttavaa vauhtia, ja julkinen talous on saatava tasapainoon. Kaikki turha ja tehoton julkisen rahan käyttö on saatava kitkettyä minimiin. Ylen on osallistuttava säästötalkoisiin, ja se on laitettava kulukuurille samalla tavalla kuin muutkin toissijaiset julkiset toiminnot.

Näen, että seuraavan hallituksen on välttämätöntä ottaa Ylen toiminta ja sen rahankäyttö kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Artikkeli Yleisradion toimintoja supistettava – menot tärkeysjärjestykseen julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Eduskunnan lakivaliokunta antoi syyskuussa 2020 mietinnössään tukensa kansalaisaloitteelle, jossa vaadittiin tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämistä erillislailla. Valiokunta myös edellytti, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin, jotta tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen säädetään rikosoikeudellisesti rangaistavaksi nykyistä selkeämmin. Päätöksessään valiokunta ehdotti, että silpomisen rangaistavuutta selkeytetään säätämällä rikoslakiin erityinen rangaistussäännös.

Kansalaisaloitteen käsittelyn yhteydessä lakivaliokunta selvitti myös poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta koskevaa oikeuskäytäntöä. Valiokunnan mielestä myös poikien osalta asiaan liittyi sääntelytarpeita, joita on selvitettävä ja arvioitava tarkemmin. Sääntelytarpeiden selvittäminen on tärkeää, sillä ei-lääketieteellisin perustein tehdyt ympärileikkaukset voidaan perustellusti katsoa poikiin kohdistuvaksi suunnitelmalliseksi väkivallaksi. 

Nykypäivän länsimaiseen arvokulttuuriin ei kuulu lasten vahingoittaminen. Poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset ovat perus- ja ihmisoikeuskysymys, jonka hoitamisessa Suomella on vastuu.

Lastensuojelulain mukaan lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä, välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä. Vanhemmilla tai muilla lapsesta huolta pitävillä aikuisilla on aina ensisijainen vastuu lapsen kasvusta ja kehityksestä, ja lapsen edun on määrättävä heidän toimintaansa. Sopimuksen noudattamista valvovan YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan valtion tulee ryhtyä kaikkiin tehokkaisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimiin, jotta lasten terveydelle vahingollisia tapoja kitketään. 

Tiettyihin uskontoihin ja kulttuureihin kuuluva rituaaliympärileikkaus loukkaa muun muassa oikeutta elämään ja fyysiseen koskemattomuuteen, oikeutta vapauteen väkivallasta sekä oikeutta terveyteen ja elämään ilman syrjintää. Kansainvälisten sopimusten lisäksi juridisessa arvioinnissa on annettava erityistä painoarvoa Suomen perustuslain takaamalle oikeudelle ruumiilliseen koskemattomuuteen sekä perustuslaissa ja uskonnonvapauslaissa taatulle uskonnonvapaudelle. Pienten poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kohdalla on otettava huomioon, että kyseessä ei ole lasten omaan tahtoon perustuva uskonnonvapaus vaan heidän vanhempiensa uskonnon harjoittaminen.

Ympärileikkauskysymyksen juridisessa arvioinnissa on tehtävä punnintaa erityisesti sen välillä, painotetaanko yhteiskunnassamme lasten vanhempien oikeutta ja vanhempien uskonnollista ja kulttuurista ympärileikkausperinnettä vaiko lääketieteen etiikasta ja perus- ja ihmisoikeuksista nousevaa yksilön, ja erityisesti lasten, oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen. Suomen tulee puolustaa lapsen etua. Samalla nousee esiin kysymys siitä, ovatko poikalapset maassamme yhdenvertaisessa asemassa ruumiillisen koskemattomuuden ja uskonnonvapauden suhteen muiden ihmisten kanssa. Nyt yhdenvertaisuus ei näytä selvästikään toteutuvan. 

Pojille tehtävät ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset ovat nykyisin laillisia huolimatta siitä, että tunnusmerkistöltään teko selvästi rikkoo Suomen perustuslakia ja rikoslakia sekä sotii kansainvälisiä sopimuksia vastaan. Suomessa ei tule sallia tilannetta, jossa lasten perus- ja ihmisoikeudet voidaan ohittaa vieraiden uskontojen tai etnisten tapakulttuurien perusteella. Poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset on säädettävä rikoslaissa rangaistaviksi.

Puhe You Tubessa

Artikkeli Poikien rituaaliset ympärileikkaukset on kriminalisoitava julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

EU:n metsävallankaappaus on estettävä

Metsäpolitiikasta päättäminen on kuulunut perinteisesti Euroopan unionissa jäsenmaiden kansallisen päätäntävallan piiriin. EU:lla on ollut kuitenkin tapana pyrkiä jatkuvasti laajentamaan toimivaltaansa asioihin, jotka eivät sille kuulu. Viimeisin esimerkki tästä on EU-komission ehdotus luonnon ennallistamisasetukseksi. Ehdotus pakottaisi Suomen kohtuuttomiin tavoitteisiin, joiden myötä maamme metsiä ja turvepeltoja jouduttaisiin palauttamaan sotien jälkeiseen luonnontilaan.

Asetus tarkoittaisi luonnonhoitoa esimerkiksi soilla, metsissä, maatalous¬ympäristöissä, tuntureilla, rannoilla ja merellä. Suomessa ennallistamistoimien piirissä tulisi olemaan miljoonia hehtaareja maa- ja vesialueita. Jopa kuivatettuja soita pitäisi palauttaa luonnontilaan. Huoltovarmuus uhkaisi vaarantua, jos turvepeltoja poistettaisiin käytöstä.

Komission arvion mukaan ennallistamisesta aiheutuisi Suomelle seuraavien vuosikymmenten ajan joka vuosi noin miljardin euron kustannukset. Kyseessä olisi pitkäaikainen eduskunnan budjettivallan rajoite. Kustannukset olisivat kohtuuttomat Suomelle, sillä ne kohoaisivat arviolta noin 0,39 %:iin BKT:sta, kun ne olisivat EU:ssa keskimäärin 0,06 %.

Ennallistamisvelvoitteen alaisia kohteita ei ole määritelty täsmällisesti, mikä voisi johtaa mielivaltaisiin vaatimuksiin. Pahimmillaan ennallistaminen uhkaisi tuhota elinkeinon maa- ja metsätaloudessa toimivilta elinkeinonharjoittajilta. Metsäkeskus on arvioinut, että pelkästään metsäisten alueiden puunkäytön rajoituksista voisi syntyä metsänomistajille 50–100 miljoonan euron vuosittaiset tulonmenetykset.

Esityksellä olisi kielteisiä vaikutuksia kansalliseen budjettisuvereniteettiin sekä suomalaisten omaisuudensuojaan ja elinkeinovapauteen. Päättäjien on ensiarvoisen tärkeää suojella suomalaisten perusoikeuksia. Myös Suomen budjettivallan kaventaminen on estettävä ja ongelmalliset seuraukset maa- ja metsätaloudelle torpattava.

EU-komissiolta on tullut tämän vaalikauden aikana useita esityksiä, joilla pyritään joko suoraan tai välillisesti vaikuttamaan Suomen metsiin. EU:n perussopimuksissa ei ole kuitenkaan määritelty oikeusperustaa EU:n yhteiselle metsäpolitiikalle. Siksi parempi kuvaus ennallistamisasetukselle on EU:n metsävallankaappaus. Suomen ei tule hyväksyä sellaista perussopimusten tulkintalinjaa, jolla EU:n toimivaltaa laajennetaan politiikan alueille, jotka eivät sille kuulu.

Nykyinen hallitus on epäonnistunut Suomen edun kannalta tärkeän kansallisen metsäpolitiikan puolustamisessa EU:n päätöksenteossa. Hallituksen ennakkovaikuttaminen EU:ssa on ollut olematonta. Lisäksi hallitus antoi ehdotusta koskevan U-kirjeen eduskunnalle vasta siinä vaiheessa, kun eduskunta ei enää ehtinyt käyttää toissijaisuushuomautusta. Seuraavan hallituksen on puolustettava Suomen kansallista etua EU:ssa tiukemmalla otteella.

Suomi on Euroopan metsäisin maa pinta-alaan suhteutettuna. Metsät ovat tärkein luonnonvaramme ja suuri työllistäjä. Maassamme metsien käyttö on kestävää ja vastuullista, ja täällä metsiä myös suojellaan tehokkaasti – toisin kuin muissa EU-maissa. Suomessa metsä kasvaa enemmän kuin sitä käytetään.

EU:n ennallistamisvaatimukset Suomelle on tyrmättävä määrätietoisesti. Maamme metsiä on voitava hyödyntää vastuullisesti myös tulevaisuudessa. Suomalaisia metsiä, metsänomistajia ja maa- ja metsätaloutta on puolustettava EU:n pakkovaltaa vastaan. EU:n metsävallankaappaus on estettävä, ja metsäpolitiikan ratkaisujen on jatkossakin kuuluttava jäsenvaltioiden omaan päätösvaltaan.

Olli Immonen
kansanedustaja (ps.)
Oulu

Artikkeli EU:n metsävallankaappaus on estettävä julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Euroopan unionin epäonnistuneiden toimien, huonojen kansallisten päätösten sekä Venäjän hyökkäyssodan seurauksena Suomen maatalous on ajautunut kriisiin. Polttoaineiden, lannoitteiden, sähkön ja muiden maatalouden peruselementtien hinnat ovat nousseet voimakkaasti, inflaatio on jo yli kahdeksan prosenttia. Alkutuottajien kustannukset nousevat kovaa vauhtia, ja heidän saamansa yrittäjätulo per tila on laskenut dramaattisesti.

Alkutuottajien keskeisin haaste on kannattavuusongelma: kun tuottaa jotain, viivan alle ei jää kuin pelkkä miinus. Läheskään kaikilla tiloilla ei ole puskurivaroja, ja monet ovat jo vakavissa maksuvaikeuksissa. Paine ja velat ovat kovia, ensi kevään kylvöt ovat edessä, ja eläimet odottavat navetassa rehua. Lannoitteiden hinnat ovat yli kaksinkertaistuneet muutaman edellisen vuoden aikana. Kasvihuoneviljelijät ovat suurissa vaikeuksissa merkittävästi kohonneiden sähkölaskujen kanssa, ja kotimaiset kasvikset uhkaavat loppua kaupoista. Tilanne on viljelijöiden osalta jo niin vakava ja kriisi niin pitkällä, että kotimainen ruoantuotanto ja huoltovarmuus ovat vaarassa. Omavaraisuuden vahvistaminen on olennainen osa huoltovarmuutta ja isänmaamme kokonaismaanpuolustusta.

Maatalouden kriisiytyessä hallitus ei ole kyennyt toimimaan tilanteen korjaamiseksi, vaan sen sijaan hallitus on itse kriisiytynyt. Hallitus riitelee, eikä se ole saanut sopua aikaan maatalouden riittäväksi tukemiseksi. Kärsijän asemassa tässä näytelmässä on valitettavasti koko maatalouselinkeino. Keväällä annettu tukipaketti maataloudelle ei ollut riittävä. Se annettiin myös aivan liian myöhään ja kohdistettiin väärin. Ruoantuotantoa olisi pitänyt tukea enemmän, mutta sen sijaan tukea meni kaikkeen muuhun, esimerkiksi näennäisviljelyyn.

Lisäksi maatalouteen kohdistuva byrokraattinen taakka on tällä hetkellä aivan liian suuri, kuten myös vaatimukset ilmasto- ja ympäristötoimista, jotka aiheuttavat kohtuuttomia kustannuksia. Näin vakavassa kriisitilanteessa näistä vaatimuksista tulisi joustaa välittömästi. Ilmasto- ja ympäristötoimet eivät saa kaatua maanviljelijän maksettavaksi.

Nyt on aika palauttaa pikaisesti suomalainen ruoantuotanto sille kuuluvaan arvoonsa. Maatalouden tuottajat ovat epäoikeudenmukaisesti kärsineet vuosikausia ilmastosyyllistämisestä ja syytöksistä ympäristön turmelemisesta. Tällaisen mustamaalaamisen on nyt kerta kaikkiaan loputtava. Suomalaiset haluavat syödä puhdasta kotimaista ruokaa. On kaikkien etu, että viljelijät ja tuottajat voivat jatkaa elinkeinoaan. Jos hallitus kuitenkin edelleen jatkaa maatalouden laiminlyöntiä, ei ruokaa ole pian kukaan tuottamassa. Kun ala, tuotantomäärät ja osaaminen ajetaan kerran alas, on niitä vaikea enää nostaa ylös.

On myös syytä nostaa esiin se epäkohta, että omilla markkinoillamme kotimainen ruoka ei ole samalla viivalla tuontiruoan kanssa. Esimerkiksi Suomessa vaadittavat korkeammat tuotantoeläinten hyvinvoinnin standardit eivät ole voimassa monissa muissa maissa, joista Suomeen ruokaa tuodaan. Tämä näkyy hinnassa. Tuontiruoalta on edellytettävä samoja korkeita standardeja esimerkiksi eläinten hyvinvointiin liittyen kuin meillä kotimaassakin.

On käsittämätöntä, ettei hallitus ole ottanut maatalouden hätää vakavasti. Maatalouden on annettu vajota pahimpaan kriisiin pitkään, pitkään aikaan, vaikka hallituksella on ollut tilaisuuksia reagoida maatilojen ahdinkoon. Perussuomalaiset ovat odottaneet hallitukselta pikaisia lisätoimia, mutta valitettavasti esityksiä ei ole kuulunut eikä näkynyt. Maatalouden kannattavuutta tulee parantaa lukuisin erilaisin toimenpitein.

Toimiva kotimainen maa- ja metsätalous on hyvinvoivan ja turvallisen yhteiskuntamme keskeinen peruspilari. Hallituksen on nyt viimein aika ryhtyä tekoihin.

Puhe You Tubessa

Artikkeli Maatalouden kriisi on ratkaistava – omavaraisuus on osa kokonaismaanpuolustusta julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Perussuomalainen vaihtoehto talouspolitiikassa on suomalaisten edun asettamista etusijalle ja vastuun kantamista siitä, ettei suomalaisten arki muutu lohduttomaksi. Julkisen talouden rakenteellinen tulojen ja menojen epätasapaino on nyt jo noin yhdeksän miljardia euroa. Tämä nykyhallituksen harjoittama velkaralli ei voi enää jatkua.

Me perussuomalaiset esitämme menoleikkausten kautta velanoton vähentämistä heti yli miljardilla eurolla. On leikattava välittömästi sellaisia valtion menoja, jotka eivät edistä suomalaisten hyvinvointia. Muun muassa julkinen sektori on paisunut hallinnollisesti ylisuureksi ja tehottomaksi.

Kansalaiset ovat laajalti samaa mieltä perussuomalaisten vaihtoehtobudjetin sisällön kanssa menojen priorisoinnin tärkeysjärjestyksestä. Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuoreesta julkaisusta ilmenee, että suomalaisten enemmistö toivoo julkisen talouden tasapainottamisen tapahtuvan ensisijaisesti valtion menoja leikkaamalla eikä veronkorotuksilla. Suomalaisten mielestä menoleikkaukset tulisi kohdentaa ensisijaisesti muun muassa keskushallintoon, ympäristönsuojeluun, kehitysyhteistyöhön, Yleisradioon ja maahanmuuttoon. Vastaavasti suomalaisten, kuten myös perussuomalaisten, mielestä leikkauksia ei tulisi kohdentaa perusopetukseen, varhaiskasvatukseen, opintotukeen, maanpuolustukseen tai sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Suomi ei harjoita tällä hetkellä vastuullista maahanmuuttopolitiikkaa, ja tähän on tultava muutos. Suomi ei saa olla koko maailman sosiaalitoimisto. Suomen pakolaiskiintiö on ajettava alas, ja kotouttamis- ja vastaanottomenoista on leikattava huomattavasti. Näistä toimista koituisi välitöntä vuotuista säästöä lähes 300 miljoonaa euroa. Lisäksi moninkertaista säästöä tulisi tulevien vuosikymmenien sosiaalimenoista.

Tehokkailla hallinnollisilla ja lainsäädännöllisillä uudistuksilla on mahdollista vähentää huomattavasti maahanmuuttoa EU:n ulkopuolisista maista. Suomen on kiristettävä perheenyhdistämistä, kansainvälistä suojelua ja muita oleskelulupia koskevia standardeja, jotta Suomi ei ole niin houkutteleva kohde haitalliselle maahanmuutolle kuin se tällä hetkellä on. Myös kansalaisuuspolitiikkaa ja kriminaalipolitiikkaa on tiukennettava.

Taloutta kuormittavan maahanmuuton lopettaminen säästäisi suomalaisten veronmaksajien varoja vuosittain miljardeja euroja, kun tilastoista lasketaan yhteen tiettyjen maahanmuuttajaryhmien elinkaarikustannukset.

Suomalaisten on saatava elää arkea ilman elämää lamauttavia taloudellisia huolia. Olemme esittäneet erilaisia toimia energian hintojen alentamiseksi ja vaatineet muun muassa liikenne- ja lämmityspolttoaineiden sekä sähkön verotuksen madaltamista. Nämä toimenpiteet on mahdollista toteuttaa esittämästämme 500 miljoonan euron kriisivarasta ja turhia menoja karsimalla.

Suomen on siirrettävä maailman kunnianhimoisinta hiilineutraalisuustavoitettaan vuodesta 2035 vuoteen 2050. Päästökaupasta on väliaikaisesti luovuttava kokonaan, ja kaikki EU:n tai kansallisen tason polttoaineen päästökaupat on unohdettava. Päästökaupan aiheuttaman rasitteen keventäminen vaikuttaisi sähkön ja polttoaineiden hintaan alentavasti. Välttämättömät elinkustannukset eivät saa syödä kohtuutonta osaa suomalaisten ansioista.

EU ja hallituksen politiikka sekä poikkeuksellisen voimakas kustannusten nousu ovat ajaneet Suomen maatalouden vakavaan kriisiin. Jos nyt ei ryhdytä vaikuttaviin toimenpiteisiin, tuhannet tilat ajautuvat vararikkoon. Silloin myös kymmenettuhannet elintarvikeketjun työpaikat ovat vaarassa. Kansallinen turvallisuutemme, omavaraisuutemme ja huoltovarmuutemme ovat tällä menolla uhattuina. Kotimaisen maa- ja metsätalouden turvaaminen vahvistaa maaseudun elinvoimaa ja alueellista tasa-arvoa.

Tarvitsemme nyt tähän maahan vastuullista ja isänmaallista talouspolitiikkaa, ja tämän vaihtoehdon perussuomalaiset omassa vaihtoehtobudjetissaan tarjoavat.

Artikkeli Suomi tarvitsee isänmaallista talouspolitiikkaa julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Ka­tu­jen­gi­on­gel­ma on seu­raus­ta epä­on­nis­tu­nees­ta maa­han­muut­topo­li­tii­kas­ta

Katujengien väkivallanteot ovat olleet viime aikoina kasvussa Suomessa. Poliisin tietoon on tullut tänä vuonna enemmän esimerkiksi epäiltyjä ryöstöjä kuin aiempina vuosina. Poliisin mukaan katujengit koostuvat pääosin maahanmuuttajataustaisista nuorista. Suurimmalla osalla heistä on juuret Lähi-idässä, osa on somalitaustaisia.

Katujengiongelma on pääosin seurausta epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta. Suomalaisten poliitikkojen on aika herätä ja myöntää ääneen, että maamme on ajautunut Ruotsin tielle. Länsinaapurissa katujengien väkivalta ja muut maahanmuuton ongelmat ovat räjähtäneet käsiin.

Tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kotoutuminen on epäonnistunut kaikissa Länsi-Euroopan maissa, vaikka kotouttamiseen on käytetty ja käytetään yhä suuria summia veronmaksajien rahaa. On käynyt selväksi, että kotouttamisessa ei tulla onnistumaan. Kotouttamisen sijaan on tärkeää puuttua katujengirikollisuuden juurisyyhyn eli epäonnistuneeseen maahanmuuttopolitiikkaan ja massamaahanmuuttoon kulttuurisesti vieraista kehitysmaista.

Maahanmuuton ongelmat, kuten rikollisuus, yleinen turvattomuus, asuinalueiden eriytyminen, maahanmuuttajien syrjäytyminen valtavirtayhteiskunnan ulkopuolelle ja taloudellinen rasite tulevat pahenemaan niin kauan, kuin Suomessa ei puututa ongelman juurisyyhyn. Nämä haitalliset ilmiöt voidaan estää tehokkaasti vain maahanmuuttoa rajoittamalla ja poistamalla huonosti kotoutuneita maahanmuuttajia Suomesta.

Maahanmuuttopolitiikkaa on tiukennettava. Lisäksi vakaviin tai toistuviin rikoksiin syyllistyvät maahanmuuttajat on karkotettava Suomesta nykyistä matalammalla kynnyksellä. Katujengirikollisuudesta on tehtävä myös poikkeuksetta rangaistuksen koventamisperuste. Suomen kansalaisuuslakia tulee muuttaa siten, että rikoksiin syyllistynyt ulkomaalainen ei voi saada Suomen kansalaisuutta. Suomen kansalaisuus on myös voitava jälkikäteen perua tilanteessa, jossa Suomen kansalaisuuden saaneet ulkomaalaiset syyllistyvät vakaviin tai toistuviin rikoksiin.

Ei ole oikein, että suomalaiset joutuvat elämään kasvavassa pelon ilmapiirissä, jolloin he joutuvat suunnittelemaan omaa liikkumistaan sen mukaan, kuinka turvallisena tai turvattomana kunkin alueen kokevat. Vanhempien ei pidä joutua pelkäämään lastensa turvallisuuden puolesta. Tilannetta ei saa päästää enää eskaloitumaan siihen pisteeseen, että ihmiset joutuvat turvattomuuden takia muuttamaan pois omista kodeistaan.

Jokaisen suomalaisen on saatava liikkua kaikkina vuorokaudenaikoina turvallisesti kaduilla. Suomesta tulee rakentaa jälleen turvallinen maa kaikille suomalaisille.

Olli Immonen
kansanedustaja (ps.)
Oulu

Artikkeli Ka­tu­jen­gi­on­gel­ma on seu­raus­ta epä­on­nis­tu­nees­ta maa­han­muut­to­po­li­tii­kas­ta julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Euroopan unioni on jälleen ulottamassa vallan lonkeroitaan asioihin, jotka eivät sille kuulu. Tällä kertaa kyse on EU-komission ehdotuksesta luonnon ennallistamisasetukseksi. Komission ehdotus sitoisi ja pakottaisi jäsenvaltiot kohtuuttomiin tavoitteisiin luonnon ennallistamiseksi. Ehdotuksen mukaan suomalaisia metsiä ja turvepeltoja pitäisi käytännössä palauttaa sotien jälkeiseen luonnontilaan. Ennallistamistoimien piirissä tulisi Suomessa olemaan miljoonia hehtaareja maa- ja vesialueita. Jopa kuivatettuja soita olisi tarkoitus palauttaa luonnontilaan. On selvää, että erityisesti huoltovarmuus uhkaisi vaarantua, jos esimerkiksi turvepeltoja jouduttaisiin asetuksen myötä poistamaan käytöstä.

Jos ennallistamisvaatimus toteutuu, aiheutuu siitä Suomelle erittäin suuria taloudellisia kustannuksia. Komission vaikutusarvion mukaan ennallistamisesta aiheutuisi Suomelle vuosittain noin miljardin euron kustannukset. Miettikää, millaisiksi nämä kustannukset kohoaisivat vuosikymmenten kuluessa. Kun kustannukset suhteutetaan bruttokansantuotteeseen, Suomi maksaisi EU-maista eniten, 0,39 prosenttia bkt:stä. Tämä on täysin kestämätöntä ja epäoikeudenmukaista. Suurten kustannusten ja vastuiden vuoksi kyseessä olisi selkeä budjettivallan rajoite. Ennallistamisasetus näyttääkin olevan ongelmallinen budjettisuvereniteetin ja suomalaisten omaisuudensuojan kannalta. Hallitus ei ole tehnyt esimerkiksi selkoa siitä, onko komission ehdotuksessa sellaista säännöstä, joka velvoittaisi kustannukset jäsenvaltioiden maksettavaksi, eikä se kuvaa korvausten tasoa tai sitä, kuka määrittää korvausten tason, jolla yksityiselle ennallistamistoimia korvataan. Suomen on ensiarvoisen tärkeää suojella perustuslaissa turvattua eduskunnan budjettivallan säilymistä ja omaisuudensuojaa.

EU:n perussopimuksissa ei ole määritelty oikeusperustaa EU:n yhteiselle metsäpolitiikalle. Siksipä parempi kuvaus tuoreelle ennallistamisasetukselle onkin ”EU:n metsävallankaappaus”. Suomen ei tule hyväksyä sellaista perussopimusten tulkintalinjaa, jolla EU:n toimivaltaa laajennetaan ideologisin perustein sellaisille politiikan alueille, jotka eivät sille perussopimusten mukaan kuulu. Metsäpolitiikan on pysyttävä kansallisen päätäntävallan piirissä.

EU:n toissijaisuusperiaatteen mukaan unioni ei saa puuttua lainsäädäntöön silloin kun jäsenvaltiot voivat hoitaa asian tehokkaasti kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla. Eduskunta ei valitettavasti ehtinyt edes harkitsemaan toissijaisuushuomautusta. Hallituksella ei ollut yhteistä kantaa ennallistamisasetukseen, ja hidastelun vuoksi asia tuotiin eduskuntaan vain hetki ennen kuin toissijaisuushuomautuksen määräaika meni umpeen. [Sanna Antikainen: Törkeää!] Eduskunnalla ei käytännössä ollut aitoa mahdollisuutta tehdä toissijaisuushuomautusta, jolla olisi voitu vaikuttaa komissioon. [Sanna Antikainen: Kauheata!]

Vihervasemmistohallitus on tällä vaalikaudella kerta toisensa jälkeen epäonnistunut yhtenäisessä EU-vaikuttamisessa ja Suomen kansallisen edun puolustamisessa EU:n päätöksenteossa. Lisäksi pääministeri on laiminlyönyt velvollisuutensa Suomen EU-asioiden valmistelun johtamisessa. Hallitus ei ole nytkään ennallistamisasetuksen kohdalla kyennyt puolustamaan suomalaisten etuja EU:ssa.

EU-lainsäädännön määräämiä yksityiskohtaisia velvoitteita kansalliseen päätösvaltaan kuuluvaan metsäpolitiikkaan on vastustettava määrätietoisesti. EU ei saa onnistua tavoitteessaan kaapata Suomen metsät ja metsäpolitiikan valtaansa. Suomalaisia metsiä, metsänomistajia ja maataloutta on puolustettava. Suomen kansallisesta edusta on huolehdittava niin, että metsiä voidaan hyödyntää kansallisin päätöksin vastuullisesti myös tulevaisuudessa. EU:n on pidettävä näppinsä erossa asioista, jotka eivät sille kuulu. Metsäpolitiikasta on päätettävä jatkossakin vain ja ainoastaan kansallisesti. Siksi EU:n ennallistamisasetus on hylättävä.

Edellä mainittuun viitaten totean, että kannatan edustaja Grahn-Laasosen hallitukselle tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Puhe You Tubessa

Artikkeli EU:n ennallistamisasetus on tyrmättävä – Suomen metsät kuuluvat suomalaisille julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Tilanne perustellusti huolestuttaa monia suomalaisia. Suomessa erityistä huolta on herättänyt strategisesti tärkeiden alueiden läheisyydessä olevien kiinteistöjen ja maa-alueiden myynti venäläisille. Osa kauppojen tekijöistä on ollut lähellä Venäjän valtion ylintä johtoa, ja joissakin tapauksissa kiinteistöjen ostajien taustat ovat olleet muuten epämääräisiä.

Tiedotusvälineet uutisoivat hiljattain, että venäläiset ovat saaneet tämän vuoden kesäkuun loppuun mennessä kiinteistökauppoihin 155 lupaa. Heinä- ja elokuun aikana lupia on käsitelty lisää, ja myönnettyjä lupia oli syyskuun alussa noin 200. Viime vuonna luku oli 217 ja vuonna 2020 vähän yli 120.

Venäläisten kiinteistö- ja maakaupat hajaantuvat ympäri Suomen. Kauppoja on tehty kaikkiaan 117 kunnassa. Viranomaisten on erittäin vaikea seurata kaikkia ostoja. Kaikkein vaikeimmin havaittavia kauppoja ovat ne, joissa käytetään suomalaisia bulvaaneja tai kun kiinteistöjä ostetaan esimerkiksi sukulaisilta. Suomalaisten bulvaanien käyttö on aina mahdollista, jolloin kiinteistön todellisen omistajan nimeä ei näy tarkasteltavissa tai tarkastelun ulkopuolelle jäävissä ”tavallisissa” kiinteistökaupoissa.

Vuoden 2020 alusta lähtien EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevan henkilön on pitänyt saada kiinteistöostolleen lupa puolustusministeriöstä. Jos ministeriössä katsotaan, että kiinteistön hankinta aiheuttaa turvallisuusriskin tai huoltovarmuus sitä edellyttää, voidaan lupa evätä tai vanhat kaupat purkaa.

Valtio sai etuosto-oikeuden vasta vuonna 2020. Etuosto-oikeus on ollut harkinnassa noin viisi kertaa lain voimassaoloaikana vuodesta 2020. Laki mahdollistaa vanhempienkin kauppojen uudelleentarkastelun ja tarvittaessa valtio voi turvautua pakkoluovutukseen. Viime vuonna kaikki venäläisten tekemät kaupat hyväksyttiin.

Aiemmat lakimuutokset ja tiukemmat lupamenettelyt eivät ole käytännössä vähentäneet venäläisten kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden ostoa Suomesta. Erilaiset lainsäädännölliset porsaanreiät mahdollistavat edelleen monet ostoprosessit.

Lisäksi useat Suomen turvallisuuden kannalta vahingolliset ja puolustuksen kannalta arveluttavat kiinteistökaupat on saatettu tehdä jo yli 20 vuotta sitten, kun Suomessa ei vielä riittävällä tavalla ymmärretty asian vakavuutta. On arvioitu, että puolustusvoimien toimintojen läheltä on ostettu paikkoja, mihin ei ole ollut nähtävissä mitään rationaalista virkistyksellistä tai taloudellista syytä. Vuonna 2008 venäläiset ostivat suuria määriä rantatontteja ja -mökkejä Itä- ja Kaakkois-Suomesta. Silloin kukaan ei tarkastanut ostajien taustoja tai tarkoitusperiä. Laki puolustusministeriön ennakkotarkastuksesta astui voimaan aivan liian myöhään. Myöhemmin julkisuudessa oltiin huolissaan koulujen, entisten rajavartioasemien, laivaväylien lähellä olevien saarien, valtateiden viereisten tonttien ja tunturikeskusten liepeillä sijaitsevien maapalstojen päätymistä venäläisille.

Puolustusministeriöstä ei tarvitse hakea kiinteistökauppoihin lupaa, jos avio- tai avopuolisot ostavat kiinteistön yhdessä ja toisella heistä on EU- tai ETA-maan kansalaisuus. Jos kiinteistö sijaitsee vuokratontilla tai kaupan kohteena on asunto-osakeyhtiön osa ja jos kiinteistön myyjänä tai luovuttajana on sukulainen.

On yleisesti tiedossa, että omistuksia on hajautettu perheiden sisällä. Kiinteistöomistus on muun muassa helpottanut viisumin saantia Venäjältä Suomeen. Lisäksi kiinteistöjen ostajien joukossa on henkilöitä, joiden taustoja ei tiedetä.

Tällä hetkellä Suomen lainsäädäntö ei rajoita systemaattisesti joko yhden kansalaisuuden tai edes EU/ETA-alueen ulkopuolisen henkilön asunto-osakkeiden omistusta. Tilanne on muuttunut kestämättömäksi. Venäjän hyökkäyssodan kärjistämä turvallisuustilanne Suomessa ja lähialueillamme korostaa tarvetta sille, että venäläisten tai venäläisiin linkittyvät kiinteistökaupat 2000-luvulla tarkastetaan takautuvasti ja viivyttelemättä. Venäläisten kiinteistökauppoihin ja -omistuksiin on välttämätöntä tehdä tiukempia rajoituksia kansallisen turvallisuuden suojelemiseksi.

Artikkeli Venäläisten kiinteistökaupat on saatava kuriin julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Elämme Suomessa kriisien keskellä, ja kansalaisten arki on kurjistunut. Kansa odottaa, että hallitus tuo mahdollisimman nopeasti vaikuttavia toimia ahdingon helpottamiseksi korkean inflaation ja kallistuneen energian hinnan kurimuksessa. Kansalaisten tulot menevät tällä hetkellä suurelta osin perustarpeisiin, kuten sähköön, lämpöön, ruokaan ja liikkumiseen. Kansalaisten ostovoima myös on heikentynyt merkittävästi.

Energiakriisi on seurausta vastuuttomien poliitikkojen vastuuttomista päätöksistä, joiden seurauksena Eurooppa on tullut riippuvaiseksi energian tuonnista Venäjältä. Lisäksi ydinvoimaa on ajettu alas, ja liian kunnianhimoiset ilmastotavoitteet vaikeuttavat tilannetta entisestään. Nyt esimerkiksi tästä suuresta energiariippuvuudesta joudutaan maksamaan erittäin kova hinta. Kukaan poliitikko ei tule näistä virheistä tietenkään koskaan vastuuta kantamaan, mutta on täysin selvää, että historia tulee heidän nimensä muistamaan.

Energiakriisi ei voinut tulla nykyhallitukselle yllätyksenä, sillä Venäjälle kaasu on ollut kiristämisen väline jo vuoden 2008 Georgian sodasta lähtien. Perussuomalaiset ovat jo pitkään varoittaneet Venäjä-riippuvuudesta ja korostaneet omavaraisuuden ja huoltovarmuuden tärkeyttä. Vanhojen puolueiden olisi tullut kuunnella näitä ajatuksia. Energiakriisi tulee valitettavasti pitkittymään, koska uusien voimalaitosten, siirtolinjojen ja nestekaasuterminaalien toteuttamiset ovat hitaita prosesseja. Hallituksen onkin nyt viimein keskityttävä kotitalouksia tukeviin toimenpiteisiin sekä sähkön tarjonnan lisäämiseen. Tarpeettomasti ylläpidettävää korkeaa hintatasoa on pyrittävä korjaamaan nopealla aikataululla. Turve on saatava takaisin osaksi suomalaista energiapalettia. Sitä tarvitaan huoltovarmuuden ylläpitämiseksi. Sen alasajo oli hallitukselta käsittämätön virhe. Käsittämätöntä on myös se, että romutuspalkkioita maksettiin turvekoneista vielä Venäjän hyökkäyksen alettua.

Päästökaupan todelliset ilmastovaikutukset ovat minimaaliset. Päästökaupan seurauksena teollisuustyöpaikat ja ‑päästöt vain siirtyvät maihin, joissa päästöistä ei kanneta huolta minkään vertaa. Päästökauppa onkin keskeytettävä pikaisesti. Jopa Keski-Euroopan maista löytyy kannatusta keskeyttämiselle. On vastuutonta, että sen sijaan EU-komissiossa ja Suomen hallituksessa tälle täysin järkiperäiselle ehdotukselle ei löydy kannatusta.

Suomelle haitallisen äärivihreän sähläämisen on loputtava. Suomen ilmastotavoitteita on siirrettävä vuodesta 2035 EU:n tavoitevuoteen 2050, ja EU:n 55-ilmastopaketin esitykset on hyllytettävä. Hallitus ei saa itsepintaisesti pitää kiinni epärealistisista Suomen hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseksi suunnitelluista toimenpiteistä. Edullisempi energian hinta ja huoltovarmuus ajavat tärkeydessään näiden tavoitteiden edelle. Hallituksen on huolehdittava jatkossa riittävästä säätövoiman määrästä ja korjattava vihreän siirtymänsä virhettä muun muassa niin, että tuulivoimalle asetetaan säätövoimavelvoite. Lisäksi Suomeen tarvitaan lisää ydinvoimaa. Hallituksen on helpotettava ja tuettava vakaan sähköntuotannon tuotantomuotoa. Ydinvoimaloiden lisärakentaminen on mahdollistettava muuttamalla lainsäädäntöä erityisesti pienydinvoimaloiden osalta. Kaasun hintakattoa on harkittava, ja kansalliseen sähkömarkkinalakiin on kirjattava kohtuullisuusvaatimus. Tuotantoa on lisättävä ja laajennettava ilmastotavoitteiden kustannuksellakin.

Hallituksen on nyt aika ryhdistäytyä ja ryhtyä ajamaan sekä kansallisesti että EU-pöydissä suomalaisten etua. Suomea ei saa laittaa maksamaan muiden maiden energiapoliittisista virheistä. Verotusoikeus ja verotulot kuuluvat kansallisiin käsiin. EU:n perussopimukset ja eduskunnan viralliset kannanotot antavat tukea sille, ettei yhteisvastuita ja tulonsiirtoja edistetä. Tästä on pidettävä kiinni tämänkin kriisin keskellä. Oma kansa ensin ‑ajattelu — se on nimenomaan sitä kaikkein vastuullisinta politiikkaa.

Puhe You Tubessa

Artikkeli Kansaa on tuettava energiakriisin keskellä julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Itärajan raja-aidan rahoituksesta ja rakentamisen aloittamisesta

Venäjän sotilaallinen hyökkäys Ukrainaan on muuttanut merkittävästi Euroopan turvallisuustilannetta. Nykymaailmassa hybridivaikuttaminen on noussut uudeksi uhaksi sotilaallisen toiminnan ohella. Hybridiuhissa on kyse pahantahtoisesta ulkoisesta vaikuttamisesta, jolla valtiollinen toimija pyrkii eri keinoja yhdistelemällä systemaattisesti vaikuttamaan kohteena olevaan maahan. Hybridivaikuttamisen tavoitteena on hyödyntää kohteeksi valitun valtion haavoittuvuuksia ja pyrkiä tekemään se mahdollisimman peitellysti.

Yksi hybridivaikuttamisen keino on niin kutsuttu siirtolaisten välineellistäminen, jolla vihamielinen vieras valtio pyrkii aiheuttamaan epävakautta jonkin toisen valtion alueella. Keskeinen keino siirtolaisten välineellistämiseen perustuvaan hybridivaikuttamiseen vastaamiseksi on rakentaa fyysinen rajaeste, jolla estetään laittomia rajanylityksiä.

Syyskuun lopussa uutisoitiin Rajavartiolaitoksen teettämästä selvityksestä, jonka mukaan itärajan joillekin osuuksille on tarpeen rakentaa rajavalvontaa tehostava raja-aita. Selvityksen mukaan itärajasta tulisi aidata ainakin osuudet, joilla on eniten rajaliikennettä. Suomen nykyinen raja-aita itärajalla on erittäin vaatimaton. Aidalla ei ole henkilöiden rajanylitystä estävää vaikutusta, vaan sen pääasiallisena tarkoituksena on pitää kotieläimet rajan oikealla puolella.

Uuden raja-aidan tehtävänä olisi hidastaa laittomia rajanylityksiä ja torjua hybridioperaatioita estämällä laajamittainen maahantulo rajanylityspaikkojen ulkopuolella. Rajavartiolaitoksen päällikön mukaan raja-aita vähentäisi myös Suomen riippuvuutta venäläisen rajavalvonnan toimivuudesta.

Vastaavia raja-aitoja on rakennettu muun muassa Puolassa sekä Baltian maissa sen jälkeen, kun Valko-Venäjä osana hybridioperaatiota toi EU:n ulkorajalle Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisia. Puolassa Valko-Venäjän vastainen raja-aita valmistui vastikään puolen vuoden rakentamisen jälkeen. Raja-aita on 5,5 metriä korkea. Nyt 418 kilometriä rajaa on suojattu tehokkaasti. Myös Suomen itäraja on EU:n ja Schengen-alueen ulkoraja. On tärkeää Suomen kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sekä Suomen ja muun EU:n alueen vakauden turvaamiseksi, että rajanylitysten valvontaa tehostetaan.

Vuoden 2022 toukokuussa kansanedustajat Sanna Antikainen ja Olli Immonen tekivät eduskunnassa toimenpidealoitteen (TPA 57/2022), jossa he vaativat, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin laittomat rajanylitykset estävän raja-aidan rakentamiseksi Suomen ja Venäjän väliselle rajalle ja että hallitus hakee EU:lta rahoitusta raja-aidan rakentamiseksi maiden väliselle rajalle. Heinäkuussa 2022 eduskunta hyväksyi rajavartiolain muutoksen, joka mahdollistaa esteiden rakentamiseen rajalle.

Kansainvälisen turvallisuuspoliittisen tilanteen kiristyttyä Venäjän hyökkäyssodan seurauksena raja-aidan rahoituksen ja rakentamisen valmistelu tulee aloittaa välittömästi. Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2023 hallitus ei ole kuitenkaan esittänyt raja-aidalle rahoitusta. Hallituksen on tuotava eduskunnalle viipymättä lisätalousarvioesitys, joka sisältää tarvittavan rahoituksen raja-aidan rakentamiseksi. Tämä lisärahoitus ei se saa vaikuttaa rajavartiolaitoksen muuhun rahoitukseen negatiivisesti.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianosaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus tuoda eduskunnalle lisätalousarvion, jossa se varaa riittävän rahoituksen Suomen ja Venäjän vastaisen raja-aidan rakentamiseksi,

milloin hallitus aikoo tuoda lisätalousarvion raja-aitaa koskien,

millä aikataululla raja-aidan rakentaminen voidaan aloittaa ja

kuinka kattavalle alueelle itärajaa raja-aita tullaan rakentamaan?

Helsingissä 4.10.2022

Olli Immonen ps
Sanna Antikainen ps

Artikkeli Raja-aidan rakentaminen itärajalle on aloitettava viipymättä julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Toimenpidealoite ruotsin kielen opiskelun muuttamisesta vapaaehtoiseksi perusopetuksessa

Enemmistö suomenkielisestä väestöstä asuu paikkakunnilla, joissa kahdensadan asukkaan joukossa on vain noin yksi ruotsinkielinen asukas. Suomalaiset puhuvat keskenään suomea, eikä ruotsia käytetä yleensä kanssakäymisen välineenä suomalaisten kesken. Suomessa oli vuonna 2021 ruotsinkielisiä henkilöitä 5,7 prosenttia väestöstä. On täysin kohtuutonta vaatia ja velvoittaa jokaista suomalaista opiskelemaan ruotsin kieltä pienen vähemmistöryhmän vuoksi. Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa opiskelijat joutuvat opiskelemaan toista, pienen vähemmistöryhmän kieltä pakolla.

Peruskoulun ruotsin tarvetta perustellaan sillä, että ruotsia tarvitaan peruskoulun jälkeisissä jatko-opinnoissa. Ruotsia ei kuitenkaan tarvita itse opintoihin, vaan kaikkiin suomenkielisiin korkeakoulututkintoihin sisällytetyn niin sanotun virkamiesruotsin suorittamiseen. Korkeakouluissa ruotsin kielen opintojen suorittaminen on asetettu valmistumisen ehdoksi. Tämä johtaa joidenkin suomenkielisten opiskelijoiden kohdalla valmistumisaikojen pidentymiseen ja tehottomuuteen jatko-opinnoissa, joskus jopa opintojen keskeytymiseen. Vain henkilö, joka ei ole äidinkieleltään suomenkielinen, voi saada tutkintotodistuksen ammattikoulusta, lukiosta, korkeakoulusta ja yliopistosta ilman ruotsin opintoja tai osaamista.

Suomessa olisi korkea aika siirtyä kielten opetuksessa pakottamisesta yksilön valinnanvapautta painottavaan suuntaan. Valitettavasti nykyisellä hallituksella ei ole ollut tahtoa purkaa keinotekoisesti ylläpidettyä kaksikielisyyden kulissia, vaan sitä vastoin se on edelleen lisäämässä lainsäädännön kautta ruotsin kielen opetusta. Hallitus on päättänyt tuoreella linjauksellaan lisätä ruotsin opetusta perusopetuksessa. Suomenkielisissä kouluissa ruotsin opetusta ollaan lisäämässä yksi vuosiviikkotunti, mikä tarkoittaa 38 oppitunnin laajuista opetusjaksoa. Ruotsin opetusta tullaan lisäämään joko seitsemännelle, kahdeksannelle tai yhdeksännelle luokalle muun opetuksen lisäksi.

Ruotsin opetuksen lisäämistä perustellaan aiemman kieliopetusuudistuksen ongelmien ”korjaamisella”. Ruotsin opetuksen alkua aikaistettiin vuonna 2016 alkamaan aiemman seitsemännen luokan sijasta jo kuudennella luokalla. Uudistuksen tavoitteet paremmasta ruotsin kielen osaamisesta eivät kuitenkaan ole kieltenopettaijien mukaan toteutuneet. Opetuksen varhentaminen ei ole lisännyt oppilaiden motivaatiota ja ruotsin osaamista, vaan päinvastoin kielelliset taidot ovat heikentyneet. Nämä ongelmat tulevat tuskin korjaantumaan sillä, että ruotsin opetusta entisestään lisätään yhdellä vuosiviikkotunnilla.

Hallituksen ajama ruotsin kielen opetuksen lisäys voi tulla voimaan syksyllä 2023 tai vuonna 2024. Valtion ensi vuoden budjetissa ruotsin opetuksen lisäämisen suunnitteluun on varattu miljoona euroa. Ruotsin kielen opetuksen lisääminen edellyttää, että seuraava hallitus päättää budjettiinsa sille lisärahoituksen. Hinnaksi on arvioitu vähintään kymmenen miljoonaa euroa.

Vähemmistöryhmien vaatimuksilla yhteiskunnassa on oltava rajansa. Suomen kansa on opiskellut ruotsin kieltä pakolla puolen vuosisadan ajan huolimatta siitä, että iso osa suomalaisista ei tule koskaan tarvitsemaan ruotsia tai ei edes osaa puhua sitä tarpeen vaatiessa. Arvostus ruotsin kieltä kohtaan ei toteudu pakottamalla. Monet suomenkieliset opiskelijat opiskelevat tällä hetkellä ruotsia vain, koska on pakko. He eivät pidä ruotsin opiskelua mielekkäänä tai käytännössä tarpeellisena. Myös suhteellisen vaatimattomat oppimistulokset ruotsin kielessä kertovat suomenkielisten opiskelijoiden motivaation puutteesta ruotsin kielen opiskelua kohtaan. Suomenkielisten ruotsin kielen osaaminen on peruskoulun lisäksi heikkoa myös lukioissa, ammattiopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Opiskelu vaatii vaivannäköä ja vahvaa motivaatiota, joka syntyy aidosta tarpeesta ja henkilökohtaisesta kiinnostuksesta.

Suomenkielisten opiskelijoiden kielten opiskelu olisi huomattavasti selkeämpää ja helpompaa, mikäli he saisivat itse päättää vieraiden kielten opiskelustaan. Nyt kielten opetuksen ja oppimisen resurssit panostetaan englantiin ja ruotsiin. Englantia opiskellaan vapaaehtoisesti ja ruotsia pakollisena. Tilanne on johtanut suomalaisten kielitaidon yksipuolisuuteen, mikä haittaa suomalaisten taloudellisia ja kulttuuriyhteyksiä Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella. Suomessa harjoitetaan kansainvälistä kauppaa, joten maa tarvitsee erilaisten kielten osaajia. Pakollinen ruotsin kielen opiskelu ei palvele suomalaisen kansantalouden etuja. Pelkkä englanti ja huono ruotsi eivät takaa suomalaisten menestymistä kansainvälisillä markkinoilla. Vaikka Ruotsi kuuluu edelleen Suomen suurimpien vientimaiden joukkoon, kaupankäynti Ruotsin kanssa onnistuu hyvin englannin kielellä, ja tosiasiassa sitä pitkälti käydään englanniksi. Laaja kielipääoma  on vientiteollisuudelle suuri etu, ja se parantaa kokonaisvaltaisesti Suomen menestymisen mahdollisuuksia maailmalla. Suomalaisten on kansainvälisessä maailmassa ruotsin kielen sijaan tärkeämpää opiskella sellaisia merkittäviä maailmankieliä, kuten saksaa, ranskaa, espanjaa, italiaa ja japania. Jos usean kielen samanaikainen oppiminen tuottaa jollekin vaikeuksia, olisi hänen parempi keskittyä suomen kielen lisäksi täysipainoisesti pelkästään yleismaailmallisena kielenä toimivan englannin opiskeluun.

Ruotsin pakko-opiskelu vie tilaa muiden oikeasti tärkeiden kielten opiskelulta, sillä se vie yhden kielen paikan oppilaiden opinto-ohjelmasta. Oppilaiden opiskeluun käytössä olevat ajalliset resurssit ovat rajalliset. Ruotsin kielen opiskeluun käytetyt tunnit niin koulussa kuin kotonakin olisi järkevämpää suunnata vapaaehtoisesti valittujen kielten opiskeluun. Tälläkin hetkellä ruotsin opiskelu ilmenee tappiona muiden kielten opiskelussa. Tosiasiassa Suomessa opetetulla ruotsilla ei edes pärjää muissa Pohjoismaissa.

Toisen kotimaisen kielen pakollisuutta kummallekin kieliryhmälle perustellaan tasa-arvolla, vaikka suomen kielen osaamisen tarve on maamme ruotsinkielisille selvästi suurempi kuin ruotsin osaamisen tarve suomenkielisille. Julkinen valta ottaa siten huomioon ruotsinkielisten tarpeet, mutta ei suomenkielisten tarpeita eikä siten kohtele kieliryhmiä tasapuolisesti. Pakollinen ruotsin kielen opiskelu kahlitsee suomenkielisten opiskelijoiden kielivalintoja, yksipuolistaa kieliosaamista, sotkee käsitystä englannin kielen yleissivistyksellisestä tehtävästä ja haittaa etenemistä työuralla. Yleiset, koko maata koskevat kielivaatimukset ovat suomenkielisten asukkaiden kannalta epätarkoituksenmukaisia. Vaatimukset eivät useinkaan ole palvelujen järjestämisen tai tehtävien hoidon kannalta välttämättömiä. Vaatimuksia, jotka poikkeavat työtehtävissä tosiasiassa tarvittavasta osaamisesta, voidaan pitää suomenkielisiä syrjivinä. Palvelujen turvaamiseksi ruotsinkielisillä on myös kiintiöityjä opiskelupaikkoja, ja myös tätä voidaan pitää syrjivänä. Korkeakouluissa on aika luopua ruotsinkielisten etuoikeutetuista kiintiöistä ja asettaa näin kaikki opiskelijat tasavertaiseen asemaan keskenään. Jatkossa välttämättömät vähemmistökielillä hoidettavat julkiset palvelut olisi järkevää järjestää alueellisesti ja työpaikkakohtaisesti aina kulloisenkin tarpeen mukaan. Ruotsin kielen pakollisuudesta luopumisen seurauksena Suomessa ei tultaisi päätymään tilanteeseen, jossa suomenruotsalaisten julkiset palvelut loppuisivat. Kaikkien vähemmistöjen julkiset palvelut on jo nykyisin turvattu maassa lainsäädännöllä.

Suomen vähemmistökieliryhmien edustajat, myös suomenruotsalaiset, oppivat suomen kielen usein jo varhaislapsuudessaan. Kieliolot ovat muutenkin muuttuneet Suomessa lisääntyneen maahanmuuton seurauksena. Vieraita kieliä äidinkielenään puhuvien asukkaiden yhteismäärä ylitti jo vuonna 2014 ruotsia äidinkielenään puhuvien asukkaiden määrän. Vuonna 2021 Suomessa oli ruotsinkielisiä henkilöitä 5,7 prosenttia, ja vieraskielisten osuus väestöstä oli noin 8,3 prosenttia. Nykykehityksen valossa on syytä varautua tilanteeseen, jossa muiden kielivähemmistöjen määrä saavuttaa ruotsinkielisten määrän Suomessa. Muuttuneessa tilanteessa olisi ennen kaikkea pidettävä huolta siitä, ettei suomen kielen asema  heikkene  nykyisestä. Maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta olisi järkevää, että Suomessa olisi vain yksi virallinen kieli, suomi. Toiminta ja osallistuminen suomalaisessa yhteiskunnassa edellyttää suomen osaamista. Suomen kielen osaaminen edistää maahanmuuttajien työllistymistä. On epäreilua kotouttaa maahanmuuttajat ruotsin kielellä ruotsinkieliselle alueelle antaen ymmärtää, että ruotsilla pärjää Suomessa. Muutettuaan isompiin kaupunkeihin he huomaavat, etteivät pärjää ilman suomea. Kotoutumisen keskiöön on nostettava kaikkia maahanmuuttajia koskeva suomen kielen osaaminen.

Suomen nykyinen kielipolitiikka on epäonnistunut jo pelkästään siitä syystä, ettei kielilainsäädäntö vastaa kansan todellista tahtoa. Ruotsin kielellä on keskeinen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa vain siksi, että poliittinen eliitti haluaa epätoivoisesti pitää yllä kaksikielisyyden kulissia. Kieliasioita on tarkasteltu kielten, ei ihmisten näkökulmasta. Kielikeskeisessä politiikassa ajatellaan, että ruotsi olisi tai sen pitäisi olla samanlainen kansamme keskinäisen kanssakäymisen väline kuin suomi. Valtioneuvoston hyväksymässä politiikkaohjelmassa (ns. Kansalliskielistrategia, s. 86) väitetäänkin, että perustuslain mukaan ”suomen ja ruotsin kielellä on yhdenvertainen asema Suomen kansalliskielinä”. Tämä on lain ylitulkintaa, sillä se poikkeaa todellisuudesta.

Valtion kielipolitiikka ei saa olla enemmistölle kohtuuton. Kouluissa on luovuttava pakollisesta ruotsin kielen opetuksesta, ja pakottamisen sijaan kielten opiskelussa on suosittava valinnanvapautta. Tavoitteena on oltava, että jokainen Suomen kansalainen pystyy toimimaan kahdella vieraalla kielellä äidinkielensä ohella.

Suomalaisille on useiden vuosikymmenien ajan toistettu, että pakollinen ruotsin opiskelu on rikkaus, vaikka todellisuudessa se lisää julkisia menoja. Ruotsin kielen aseman ylläpitoon käytetään suhteettoman paljon veronmaksajien varoja, kun otetaan huomioon, miten pienellä alueella maassa puhutaan ruotsia.

Ruotsin kielen asettaminen pakolliseksi on ollut puhtaasti poliittinen valinta, jota tehtäessä ei ole otettu huomioon aitoja kasvatuksellisia ja koulutuspoliittisia näkökulmia. Suomella ei ole ollut selkeää kielipolitiikkaa, mikä on johtanut siihen, että erilaiset valta- ja eturyhmittymät ovat päässeet sanelemaan maan kielipoliittisen linjan. Näin ei voi enää jatkua. Suomeen on saatava toimiva kielipolitiikka, joka perustuu monipuoliseen ja monitieteelliseen tietoon sekä kansalaisten enemmistön tahtoon, ei tunteisiin tai epärationaalisiin mielipiteisiin. Kansalaisille on annettava vihdoin valinnanvapaus kielten opiskelussa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin peruakseen tuoreen päätöksensä ruotsin opetuksen lisäämisestä yhdellä vuosiviikkotunnilla perusopetuksessa,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, jotta kieltenopiskelun valinnanvapautta lisätään muuttamalla ruotsin kielen opiskelu valinnaiseksi kieleksi perusopetuksessa ja

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, jotta lukioissa, ammattikouluissa, korkeakouluissa ja yliopistoissa luovutaan ruotsin kieltä koskevista osaamisen vaatimuksista.

Helsingissä 30.9.2022

Olli Immonen ps
Juho Eerola ps
Jussi Halla-aho ps
Jouni Kotiaho ps
Sheikki Laakso ps
Rami Lehto ps
Leena Meri ps
Juha Mäenpää ps
Jani Mäkelä ps
Riikka Slunga-Poutsalo ps
Veikko Vallin ps
Mari Rantanen ps
Lulu Ranne ps
Riikka Purra ps
Mauri Peltokangas ps
Mika Niikko ps
Arja Juvonen ps
Ritva Elomaa ps
Ari Koponen ps
Vilhelm Junnila ps
Jari Ronkainen ps
Jari Koskela ps
Jenna Simula ps
Petri Huru ps
Sami Savio ps
Jukka Mäkynen ps
Ville Tavio ps
Sanna Antikainen ps
Toimi Kankaanniemi ps

Artikkeli Ruotsin kielen opiskelu vapaaehtoiseksi julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Oma kansa ensin

Suomessa eletään kriisien keskellä. Hallituksen on löydettävä pikaisesti keinot kansalaisten ahdingon lieventämiseksi korkean inflaation, kallistuneen energian hinnan ja Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamien ongelmien keskellä.

Suomi velkaantuu hurjaa vauhtia. Valtion budjetti ensi vuodelle on jälleen pahasti alijäämäinen. Pelkästään tämän hallituskauden aikana valtionvelka kasvaa 100 miljardista 150 miljardiin. Ensi vuonna myös valtion korkomenot kasvavat ainakin miljardilla eurolla.

Osa hallituksen menolisäyksistä on ymmärrettäviä, mutta se ei olisi saanut tehdä panostuksia pelkästään velaksi. Hallituksen kyky priorisoida julkisia menoja on ollut olematon. Hallitus jakaa edelleen rahaa holtittomasti hyödyttömiin menoihin.

Nyt olisi tärkeää vahvistaa veronalennuksilla suomalaisen palkansaajan ostovoimaa ja luopua turhista menokohteista. Leikkauksia tulisi kohdistaa suomalaisten kannalta toisarvoisiin menoeriin, kuten maahanmuuttoon, kehitysapuun ja Yle-veroon. Myös suomalaisten rahojen lahjoittaminen EU:n kautta tukipakettien muodossa ylivelkaantuneille maille on lopetettava.

Suomen valtion ensisijainen tehtävä on toimia suomalaisten edunvalvojana. Suomi ei saa olla koko maailman sosiaalitoimisto. Hallituksen on minimoitava humanitaarinen maahanmuutto ja muutettava se väliaikaiseksi. Maahanmuuttajien kotouttaminen on kustannuksiinsa nähden heikkotehoista, ja julkisen talouden kestävyyden kannalta on edullisempaa minimoida sellaista maahanmuuttoa, joka edellyttää mittavia kotouttamistoimia. Työperäisessä maahanmuutossa on puolestaan vaadittava kykyä tulla toimeen omalla työtulolla sekä palautettava ajalliset ja tulorajalliset karenssit maahanmuuttajien oikeuteen sosiaaliturvaan.

Energiakriisi kurittaa kansalaisia ankarasti. Kuitenkin hallituksen toimenpidekokonaisuudet ovat edelleen joko valmistelematta, tai niitä ei jostakin syystä esitellä. Nyt tarvitaan pikaisesti vaikuttavia toimia kansalaisten ahdingon helpottamiseksi.

Sähkölle tarvitaan EU:n laajuinen hintakatto, päästökauppa on keskeytettävä, ja kaikki seisovat voimalaitokset Suomessa on otettava käyttöön. Sen sijaan EU-komission ehdottamassa mallissa niin sanotusta windfall-verosta ei näytä olevan tolkkua. Mallissa energiayhtiöiden kohtuullisen tuoton ylittävien voittojen verottaminen olisi EU:n päätettävissä. Käytännössä esitys verottaisi Suomen vähäpäästöisten sähköntuottajien voittoja ja jakaisi nämä rahat vielä täsmentämättömän menettelyn mukaan EU-maille.

Suomea ei saa verottaa rajusti siitä, että energiavirheemme eivät ole yhtä suuria kuin muilla EU-mailla. Suomalaisten rahoja ei saa lahjoittaa niille maille, joiden virheet ovat suurimmat. Mahdollinen windfall-vero on ehdottomasti toteutettava kansallisesti.

Suomen ilmastotavoitteita on siirrettävä vuoteen 2050 ja EU:n Fit for 55 -esitykset on hyllytettävä. Turve on saatava takaisin osaksi suomalaista energiapalettia, koska turvetta Suomessa riittää. Lisäksi Suomeen tarvitaan lisää ydinvoimaa. Tässä akuutissa tilanteessa ei ole myöskään oikein edistää kallista öljylämmityksestä luopumista. Viisaampaa olisi poistaa kansallisella päätöksellä biopolttoaine jakeluvelvoitteen piiristä ja hyödyntää biopolttoaineita. Tällöin ei tarvitse vaihtaa öljyjärjestelmien kattiloita, ainoastaan polttimet. Se on kustannustehokas keino.

Suomessa on ryhdyttävä pikaisesti toteuttamaan isänmaallista politiikkaa, jossa keskitytään suomalaisten kannalta tärkeisiin asioihin ja tuetaan maamme taloutta.

Olli Immonen
kansanedustaja (ps.)
Oulu

Artikkeli Oma kansa ensin julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.

Kansanedustaja Immonen: Turistiviisumiasia saatiin kuntoon poliittisen paineen ansiosta

Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa tehtiin eilen linjaus, jonka mukaan valtioneuvosto antaa periaatepäätöksen Venäjän kansalaisten maahantulon ja viisumien myöntämisen merkittävästä rajoittamisesta. Periaatepäätöstä hallitus perustelee Suomen kansainvälisen aseman vakavalla vahingoittumisella.

Vielä toissa päivänä hallitus toi esiin, ettei se voi tehdä poliittista päätöstä venäläisten matkailun estämiseksi vedoten juridisiin esteisiin. Tuolloin hallitus oli sitä mieltä, että Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa ei voida kieltää turistiviisumeja venäläisiltä.

Eilen hallituksen mieli kuitenkin muuttui, ja se ilmoitti kieltävänsä turistiviisumit.

Kansanedustaja Olli Immonen pitää valtiojohdon tuoretta päätöstä oikeana.

– Hallitus muutti oikeudellista tulkintalinjaansa mahdollistaakseen turistiviisumien kieltämisen, aivan kuten perussuomalaiset vaativat.

Immonen vaati aiemmin tällä viikolla hallitusta kieltämään turistiviisumit venäläisiltä. Hän totesi viisumien epäämiselle löytyvän lukuisia perusteita.

– Kansallisen turvallisuuden takaaminen, yleisen järjestyksen turvaaminen, Suomen kansainvälisten suhteiden ylläpito, pakotevaikutusten tehostaminen sekä moraalinen tuki Ukrainalle ovat kaikki asianmukaisia perusteita ryhtyä vaadittaviin toimiin, Immonen totesi keskiviikkona.

Periaatepäätöstä hallitus perustelee Suomen kansainvälisen aseman turvaamisella.

Viime viikon keskiviikkona Immonen kritisoi ulko­ministeriötä ylikireästä tulkintalinjasta viisumiasiassa.

– Suomen Schengen-säännösten tulkintalinja onkin saatettava tässä suhteessa vastaamaan muiden Schengen-maiden ja EU:n komission linjaa, Immonen totesi tuolloin.

Eilen hallitus muutti tulkintalinjaansa. Se, mikä vielä toissapäivänä oli juridisesti ja oikeusvaltion näkökulmasta mahdotonta, muuttui mahdolliseksi.

Immosen mukaan hallitus viimein ymmärsi tulkinnallisen liikkumavaran mahdollisuudet viisumiasiassa.

– Oikeudellinen tulkintalinja muuttui ja hyvä niin. Hallitus ymmärsi, ettei ylikireä tulkintakäytäntö palvele Suomen ja suomalaisten etua.

– En kuitenkaan usko, että Suomen valtiojohto olisi päätynyt tähän ratkaisuun ilman poliittista painetta. Vasta opposition ja kansalaisten asettama poliittinen paine hallitusta kohtaan pakotti hallituksen muuttamaan tulkintalinjaansa, Immonen sanoo.

Artikkeli Turistiviisumiasia saatiin kuntoon poliittisen paineen ansiosta julkaistiin ensimmäisen kerran Olli Immonen kotisivut.