Puheeni eduskunnassa (19.1.2023) lapsen vieraannuttamisen kriminalisointia koskevan lakialoitteen käsittelyn yhteydessä:
Käsittelyssä olevalla lakialoitteella rikoslain 24 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jolla kriminalisoitaisiin lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmastaan. Vieraannuttaminen alkaa usein vanhempien eron jälkeen. Tilanteessa toinen vanhemmista alkaa jollakin tavalla sabotoida lapsen suhdetta toiseen vanhempaan. Vieraannuttamisen muotoja voi olla hyvin erilaisia. Lasta saatetaan manipuloida kääntymään toista vanhempaansa vastaan, vaikka ennen eroa lapsen ja torjutun vanhemman suhde on ollut normaali.
”Vieraannuttamisella” ei ole tarkkaa merkityssisältöä, mutta sillä tarkoitetaan usein vanhemman käyttäytymistä tavalla, joka vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman välistä vuorovaikutussuhdetta ja johtaa joissakin tapauksissa suhteen katkeamiseen kokonaan. Vieraannuttaminen ei ole nykyisin itsessään rikos, mutta mikäli se aiheuttaa lapsen henkiselle terveydelle haittaa, vieraannuttaminen täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön.
Yleisin vieraannuttamisen muoto on toisen vanhemman mustamaalaaminen. Siihen voivat osallistua jopa vieraannuttajavanhemman läheiset ihmiset. Luonteeltaan panettelu voi olla suoranaista mustamaalaamista, hienovaraista vihjailua tai julkeaa valehtelua. Pahimmillaan toinen vanhempi estää lapsen ja toisen vanhemman tapaamiset kokonaan.
Vieraannuttamisesta voi seurata lapselle psyykkisiä vaikeuksia, kuten esimerkiksi syyllisyydentunnetta tai masennusta. Vieraannuttaminen on lapsen kannalta henkistä kaltoinkohtelua, ja kuten täällä edellä tuotiin myös esiin, niin kyse on eräänlaisesta perheväkivallan muodosta. Lapsi saattaa psykologisessa mielessä menettää pahimmillaan molemmat vanhempansa. Vieraannuttamisen kohteena oleva vanhempi on eristetty lapsen arjesta, ja vieraannuttajavanhempi ei kykene ymmärtämään lapsen tunteita, koska hänen fokuksensa on entiselle puolisolle kostamisessa. Jos tilanne pitkittyy, voi lapsen persoonallisuuden ja identiteetin kehitys häiriintyä. Vieraannuttaminen voi järkyttää sekä lasten että aikuisten mielenterveyttä, ja siksi tilanteeseen tulee puuttua mahdollisimman nopeasti. Vieraannuttaminen on ilmiönä valitettavan tuttu monille lasten mielenterveystyötä tekeville ammattilaisille.
Pitkittyneet huoltoriidat käräjäoikeuksissa ovat edelleen hyvin yleisiä. Erityisen hankalia ovat ne tapaukset, joissa toinen vanhempi pyrkii eron jälkeen edellä kuvatulla tavalla vaikeuttamaan lapsen ja toisen vanhemman suhdetta. Usein motiivina on vieraannuttajavanhemman katkeruus toista vanhempaa kohtaan. Tällaisissa tilanteissa näennäisesti riitoja käydään lasten hyvinvoinnista, mutta todellisena motiivina on usein halu vahingoittaa riidan toista osapuolta, toista vanhempaa, joka tässä tapauksessa ja useimmiten on isä.
Kuten lakialoitteen perusteluissa todetaan, nykyisen lain mukaan lapsen kummankin vanhemman on omalta osaltaan myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen. Vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle. Lainsäädännössä ei ole kuitenkaan kriminalisoitu velvoitteen laiminlyöntiä.
Vieraannuttamisilmiön tunnistaminen ja varhainen puuttuminen siihen on ensisijaisen tärkeää. Siksi myös rikoslakiin olisi syytä lisätä pykälä, jolla tällainen lasta vahingoittava toiminta saadaan kriminalisoitua. Tämä varmasti nostaisi kynnystä aloittaa vieraannuttaminen toista vanhempaa kohtaan. Tunnusmerkistö koskisi tilannetta, jossa toinen lapsen vanhemmista toimii lapsen edun vastaisesti välittämällä lapselle toisesta vanhemmasta valheellista ja vääräksi tietämäänsä tietoa, loukkaamalla toisen vanhemman kunniaa lapselle vieraannuttamistarkoituksessa tai muutoin toimimalla tahallisesti siten, että pyrkimyksenä on estää lapsen oikeus toiseen vanhempaan.
Näen, että lakialoitteen tärkeänä tavoitteena on nimenomaan parantaa lapsen edun toteutumista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa.