Eduskunnassa käsiteltiin tänään (27.2.2023) hallituksen esitystä maahanmuuttajien kotoutumista edistäväksi laiksi. Esitys on valitettavasti täysin epäonnistunut, ja seuraavan hallituksen on tärkeää antaa uusi esitys. Lisäksi maahanmuuttopolitiikkaa tulee tiukennetaan kokonaisvaltaisesti, jolloin kotouttamisen tarve yhteiskunnassamme merkittävästi vähenee. Ohessa puheeni kyseisessä asiakohdassa:
Käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan uutta lakia kotoutumisen edistämisestä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutoksia yhdeksään muuhun lakiin. Eduskunta hyväksyi 2019 kotouttamista koskevan kannanoton, joka perustui tarkastusvaliokunnan kotouttamisen toimivuutta koskevaan mietintöön. Olin itse kyseistä mietintöä aikoinaan laatimassa ja saimme siihen mukaan maahanmuuttajia velvoittavia tiukkoja kirjauksia. Nyt hallitus antoi kuitenkin esityksen, jossa nuo hyvät kirjaukset on vesitetty.
Eduskunnan kannanotossa edellytettiin, että hallitus laatii toimenpideohjelman kotouttamistoimien uudistuksista. Siinä myös edellytettiin, että kotoutumisjakso määritellään pääsääntöisesti yhden vuoden pituiseksi. Lisäksi kannanotossa edellytettiin oleskeluluvan saaneen maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelmaan sisältyvän kielikoulutuksen velvoittavuutta ja kielitaitoa mittaavaa koetta. Turvapaikanhakijan vastaanottopalveluihin edellytettiin lisättävän opintotoiminnan velvoittavuutta ja suomalaisen yhteiskunnan toimintatapojen, sääntöjen sekä arvojen tuntemusta. Näiden toteutuminen varmistettaisiin myös kokeella.
Nyt käsiteltävä hallituksen esitys ei valitettavasti vastaa eduskunnan kannanotossa hallitukselle asetettua tehtävänantoa eli velvoittavuuden lisäämistä kotoutumiseen. Siinä ei ole konkreettisia parannusehdotuksia havaittuihin ongelmiin, jotka liittyvät tiettyjen maahanmuuttajaryhmien syrjäytymiseen sekä yliedustukseen työttömyys- ja rikostilastoissa. Lisäksi kotoutumisjakson enimmäiskestoksi esitetään kahta vuotta tai pidempää ajanjaksoa. Velvoittavuuden lisäämisen sijaan maahanmuuttajille pyritään tarjoamaan lisää palveluita.
Suuri osa maahanmuuttajista jää Suomen työmarkkinoiden ulkopuolelle. Kantaväestöön verrattuna maahanmuuttajataustaisen väestönosan työllisyys on laskentaperusteesta riippuen noin 10—15 prosenttiyksikköä pienempi ja työttömyys noin kaksi- ja puolikertainen. Esimerkiksi Afganistanista, Irakista ja Somaliasta lähtöisin olevien henkilöiden työllisyysaste on vielä kymmenen maassa vietetyn vuoden jälkeenkin vaivaisen 20 ja 40 prosentin välillä. Tilastojen mukaan maahanmuuttajat nostavatkin Kelan asumistukia, työttömyysturvaa ja toimeentulotukea selvästi useammin kuin suomalaiset. Tietyissä kansallisuusryhmissä suurempi riippuvuus sosiaalituista on ylisukupolvinen ilmiö. Suomessa toisen polven maahanmuuttajat työllistyvät huonosti.
Suuri osa kotoutettavista maahanmuuttajista ei saavuta myöskään riittävää suomen peruskielitaitoa. Kielitaidon tavoitetason saavuttaa vain noin kolmasosa kotoutumiskoulutukseen osallistuvista. Maahanmuuttajia tulee velvoittaa nykyistä tiukemmin hankkimaan itselleen riittävä kielitaito mahdollisimman nopeasti. Riittävä kielitaito on sekä maahanmuuttajan itsensä että vastaanottavan yhteiskunnan kannalta ensiarvoisen tärkeää ja myös avainasemassa maahanmuuttajan työllistymisen kannalta.
On täysin väärä lähtökohta pitää maahanmuuttajia pelkkänä yhteiskunnan tukitoimien kohteena. Maahanmuuttajia ei tule tuudittaa siihen käsitykseen, ettei heillä ole yhteiskunnassa velvollisuuksia. Kotouttamispolitiikan on nimenomaan kannustettava maahanmuuttajia oma-aloitteisuuteen ja työllistymiseen. Maahanmuuttajien etenemistä kotoutumispolulla on valvottava nykyistä huomattavasti tarkemmin, ja laiminlyöntejä varten viranomaisilla on oltava riittävät sanktiomekanismit käytettävissään.
Hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset eivät korjaa nykytilan vakavia ongelmia. Ainoa toimiva keino vastata kotoutumisen haasteisiin on kotoutumisvastuun siirtäminen sanktioiden uhalla maahanmuuttajille itselleen. Lisäksi kulttuurisesti vieraista maista Suomeen suuntautuvaa maahanmuuttoa on rajoitettava merkittävästi. Kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneet ja sopeutumiskyvyttömät maahanmuuttajat on puolestaan palautettava takaisin lähtömaihinsa.
Suomella on viimeiset hetket käsillä alkaa toteuttaa vastuullista maahanmuutto- ja kotoutumispolitiikkaa. Mikäli maahanmuuton volyymiin ja ongelmiin ei puututa pikaisesti, on näitä ongelmia jälkikäteen vaikeaa – suorastaan mahdotonta – korjata, aivan kuten Ruotsista ja monista muista Länsi-Euroopan maista voimme nyt havaita.