Eduskunnan täysistunnossa äänestetään tänään (1.2.2023) sukupuolen vahvistamista koskevasta hallituksen esityksestä eli niin kutsutusta translaista. Lakiesityksen mukaan ihmisen sukupuoli olisi jatkossa ilmoituksella vaihdettavissa oleva asia. Hallituksen esityksestä poiketen perustan oman näkemykseni tieteeseen, jonka mukaan sukupuoli määräytyy biologisesti geenien perusteella.
Vihervasemmistohallitus on lakiesityksen käsittelyn yhteydessä väittänyt, että ”ihmisoikeudet” velvoittaisivat Suomea säätämään kyseisen lain. Tämä ei pidä paikkansa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että sterilisaatioon johtavan toimenpiteen – tai toimenpiteen joka suurella todennäköisyydellä johtaisi lisääntymiskyvyttömyyteen – asettaminen sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen ennakkoehdoksi rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen. Muilta osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin katsonut sukupuolen vahvistamisen sääntelyn kuuluvan laajan kansallisen harkintamarginaalin piiriin.
Vuonna 2017 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin arvioi myös sukupuolen oikeudelliselle vahvistamiselle asetettua vaatimusta transsukupuolisuusdiagnoosista sekä sen toteamiseksi määrätystä lääketieteellisestä tutkimuksesta. Tuomioistuin katsoi valtioilla olevan laaja harkintavalta asettaa vastaava vaatimus eikä käytäntö siltä osin rikkonut sopimuksen 8 artiklaa (A.P., Carçon ja Nicot v. France, nro. 79885/12, 6.7.2017).
Voimassa olevassa laissa olevaa vaatimusta lääketieteellisestä selvityksestä, pois lukien vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä, ei näin ollen voida pitää Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisena. Huomattava on, että mikään muukaan Suomea sitova ihmisoikeussopimus ei vaadi itsemäärittelyä oikeudelliseen sukupuoleen. EIT:n ratkaisukäytäntö ei siis edellytä itsemäärittelyä oikeudelliseen sukupuoleen. Tiukan juridisesti velvoittavaksi kansainvälisessä oikeudessa katsotaan vain EIT:n ratkaisut.
Sen sijaan Suomi on valtiona sitoutunut useisiin kansainvälisiin velvoitteisiin, joiden mukaan sen tulee pidättäytyä kaikista toimista, jotka lisäävät tyttöjen ja naisten kokemaa väkivallan uhkaa tai jotka muutoin heikentävät naisten asemaa. Tähän liittyen on huomattava, että sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen puhtaasti subjektiivisin perustein ja erityisesti naisten oikeudet ovatkin helposti ristiriidassa keskenään.
Naisilla ja tytöillä – ja vastaavasti tietysti myös miehillä ja pojilla – on yhteisten ruumiillisten ja lisääntymisbiologisten ominaisuuksiensa vuoksi oltava oikeus omiin tiloihin ja palveluihin turvallisuuden ja yksityisyyden takaamiseksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tytöillä ja naisilla on oltava oikeus miehistä vapaisiin tiloihin kuten vessoihin, pukuhuoneisiin ja pesutiloihin. Ainakin Islannissa oikeudellisen sukupuolen itsemäärittely on kuitenkin johtanut muun muassa uimahalleissa käytäntöön, jonka mukaan ulkoiselta olemukseltaan biologisen miehen oletetaan olevan transnainen, jos hän on naisten suihkutiloissa, eikä tätä asiaa voida kyseenalaistaa. Näin siitä huolimatta, että kyseessä on merkittävä turvallisuuskysymys.
Myös riskit väärinkäytöksistä vankiloissa on otettava vakavasti. Pahimmillaan laki voi johtaa tilanteeseen, jossa naisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista tuomittu mieshenkilö saattaisi hakea sukupuolensa vahvistamista naiseksi ja tulla sijoitetuksi naisvankilaan. Iso-Britanniassa ja muissa maissa, joissa oikeudellinen sukupuoli määräytyy henkilön itse ilmoittaman sukupuoli-identiteetin pohjalta, on jo esiintynyt esimerkiksi tapauksia, joissa naiseksi itsensä ilmoittanut biologinen mies on tehnyt seksuaalista väkivaltaa naisvangeille sen jälkeen, kun hänet on siirretty naisvankilaan. Tähän liittyen on todettava, että vangin vahvistetun sukupuolen mukaisesta osastosijoittelusta poikkeamisen kynnys on asetettu hallituksen esityksessä verrattain korkealle, kun poikkeamisen tulisi olla välttämätöntä vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi.
Esimerkiksi Iso-Britanniassa transsukupuolisiksi kirjatuista vangeista lähes 60 prosenttia on nimenomaan seksuaalirikollisia. Skotlannissa puolet rikoksista tuomituista transsukupuolisista on vaihtanut sukupuolimerkintänsä vasta tuomion saamisen jälkeen. Siellä on myös havaittu, että vankilasta vapauduttuaan osa tällaisista henkilöistä vaihtaa sukupuolimerkintänsä välittömästi takaisin mieheksi. Iso-Britanniassa ja muissa maissa, joissa oikeudellinen sukupuoli määräytyy henkilön itse ilmoittaman sukupuoli-identiteetin pohjalta, on jo esiintynyt tapauksia, joissa naiseksi itsensä ilmoittanut biologinen mies on tehnyt seksuaalista väkivaltaa naisvangeille sen jälkeen, kun hänet on siirretty naisvankilaan (StVM 42/2022 vp, vastalause 2). Tällaisia tilanteita ei saa päästä syntymään Suomessa. Suomessa olisi perusteltua olla sijoittamatta naisvankiloihin ja naisten vankilaosastoille miehen sukupuolielimet omaavia vankeja heidän juridisesta sukupuolestaan riippumatta.
Hallituksen esityksessä tehty sukupuolivaikutusten arviointi on jäänyt puutteelliseksi. Lakiesitykseen olisi tullut sisällyttää kattava sukupuolivaikutusten arviointi, jonka yhteydessä olisi ollut syytä kiinnittää huomiota erityisesti tyttöjen ja naisten turvallisuuteen liittyviin näkökulmiin. Henkilö, jolla on miehen keho ja joka väittää kokevansa itsensä naiseksi, voisi lain voimaan tulon myötä päästä kaikkiin naisille tarkoitettuihin tiloihin; pelkästään naisille tarkoitettuihin kokoontumisiin, yhteisöihin, turvakoteihin sekä puku- ja pesutiloihin. En pidä tällaista toimintaa hyväksyttävänä. Toteutuessaan lakiesitys altistaisi toiset henkilöt, tässä tapauksessa esimerkiksi tytöt ja naiset, intiimeissä tiloissa, kuten vessoissa, peseytymistiloissa ja saunoissa sellaisten ihmisten mukanaololle, jotka ovat pelkällä ilmoituksella vaihtaneet sukupuolensa. Laki mahdollistaa pahimmillaan tilanteet, joissa tytöt ja naiset altistuvat seksuaalirikollisten häirinnän kohteiksi. Tämä vaarantaa heidän turvallisuutensa.
Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Hallituksen esityksessä ehdotetun sääntelyn toimeenpanon ei siten pitäisikään johtaa sen kohderyhmän ulkopuolisten henkilöiden perusoikeussuojan tason heikkenemiseen. Tämä koskee ennen muuta perusoikeutena suojattua oikeutta henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
Lakiesitystä voi myös moittia siitä, ettei asevelvollisuutta ja naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskevaa lainsäädäntöä koskevia muutostarpeita selvitetty esityksen valmistelun yhteydessä tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi.
Voidaan myös perustellusti pohtia, mille kaikille muille sektoreille henkilön itsemäärittelyä voitaisiin jatkossa laajentaa yhdenvertaisuuden ja muiden perus- ja ihmisoikeuksien nimissä. Tulisiko henkilön saada jatkossa määritellä esimerkiksi oma ikänsä tai ammattinimikkeensä omien tuntemustensa ja kokemustensa perusteella? Millä perusteella vain sukupuoli katsotaan asiaksi, jonka henkilö saa itse määritellä ilmoitusluontoisesti?
Entä mitä lakimuutos tarkoittaa niille ihmisille, joilla sukupuolikokemus juontaa juurensa muista psykologisperäisistä ongelmista tai vielä diagnosoimattomista sairauksista, esimerkiksi aiemmin elämässä tapahtuneista seksuaalisista hyväksikäytöistä tai laiminlyönneistä, joita ei ehkä ole vielä läpikäyty tai joiden yhteyttä kehodysforiaan ei ole vielä todettu? Vakavan psykoottisen sairauden pahenemisvaiheen tai dissosiatiivisen identiteettihäiriön yhteydessä henkilön sukupuolikokemus voi olla väliaikaisesti häiriintynyt tai muuntunut tavalla, joka ei vastaa hänen pysyvää kokemusta itsestään. Tällainen henkilö saattaisi siitä huolimatta päätyä hakemaan sukupuolimerkinnän vahvistamista toiseksi. On olemassa suuri riski siitä, että varsinaiset syyt, häiriöt ja sairaudet jäävät diagnosoimatta ja hoitamatta (StVM 42/2022 vp, vastalause 2).
Lakiehdotuksessa on useita perustavanlaatuisia ongelmia, jotka on mahdotonta korjata ilman esityksen uudelleen valmistelua. Esityksen suurin ongelma näyttäisi olevan, että se jättää nykymuodossaan liian paljon tilaa mahdollisille väärinkäytöksille. Esityksessä ei riittävällä tavalla huomioida muutoksen vaikutuksia muiden ihmisten perusoikeuksiin. Tästä syystä katson, että lakiesitys on hylättävä.