Kaikille verotusta koskeville Euroopan unionin päätöksille vaaditaan tällä hetkellä jäsenmaiden hallitusten yksimielinen hyväksyntä. Euroopan komissio on kuitenkin nyt ilmaissut halunsa luopua tähän asti vallinneesta yksimielisyysvaatimuksesta verotusta koskevassa päätöksenteossa.
Tätä vaatimusta ei voida missään nimessä hyväksyä. Kyseinen päätös heikentäisi entisestään yksittäisten jäsenmaiden itsemääräämisoikeutta ja olisi jälleen merkittävä askel kohti EU-liittovaltiota. Yksimielisyysvaatimuksesta luopuminen ja siirtyminen määräenemmistömenettelyyn tarkoittaisi käytännössä sitä, että suuret jäsenmaat päättäisivät EU:n yhteisestä verotuksesta pienten maiden toimiessa ainoastaan maksajan roolissa.
Yksimielisyysvaatimuksesta luopumista verotuskysymyksissä yritetään ujuttaa läpi ”käytännöllisiin syihin” vedoten. Sen lisäksi, että kyse on kansallisvaltioiden kansalliseen itsemääräämisoikeuteen puuttumisesta, kyse on myös kansalaisten veronmaksua kohtaan kokemasta yleisestä hyväksyttävyydestä. Koska Euroopan kansat eivät koe vahvaa yhteistä eurooppalaista identiteettiä, määräenemmistömenettelyyn siirtyminen EU-verotuksessa johtaisi hyvin todennäköisesti jäsenmaiden kansalaisten veronmaksuhalukkuuden heikkenemiseen, lisääntyvään veronkiertoon ja harmaaseen talouteen sekä yleisesti talouspolitiikan oikeistolaistumiseen Euroopassa. En usko, että Euroopan maiden kansalaiset ovat valmiita hyväksymään sitä, että EU:n kaltainen suurinstituutio kasvottomine byrokraatteineen käyttää verotusta tulonjaon välineenä.
Oxfordin yliopiston Afrikan talouden professori Paul Collier on kirjoittanut kirjassaan ’Exodus’ muun muassa seuraavaa:
”Kansakunnat ovat ylivoimaisesti merkittävin verotusinstituutio. Vain, jos ihmiset kokevat vahvaa yhteistä identiteettiä kansakunnan tasolla, he ovat halukkaita hyväksymään, että verotusta voidaan käyttää tulonjaon välineenä tasoittamaan onnesta ja epäonnesta johtuvia varallisuuseroja. Tiedämme, että yhteisen identiteetin rakentaminen kansakunnan tasoa ylemmäksi on äärimmäisen vaikeaa. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana selkeästi onnistunein ylikansallinen projekti on ollut Euroopan Unioni. Kuitenkin viidenkymmenen vuoden jälkeen (…) vain yksi prosenttia tuloista siirretään maasta toiseen tulonjakona.
Viisikymmentä vuotta osoittaa, että ihmiset eivät kykene luomaan tarpeeksi vahvaa eurooppalaista identiteettiä, että se tulisi tukemaan merkittävää tulonjakoa. Kansakunnat ovat ihmisten yhteistyön näkökulmasta (…) käytännössä ainoat instituutiot, jotka kykenevät tarjoamaan julkishyödykkeitä. Tulonsiirrot kansakunnan sisällä eivät ole vain oleellisesti merkittävämpää kuin tulonsiirrot ylemmillä organisaatiotasoilla, vaan myös oleellisesti merkittävämpiä kuin tulonsiirrot millään alemmalla organisaatiotasolla.
Yhteinen identiteetti vahvistaa kykyä tehdä yhteistyötä. Ihmisten pitää kyetä tekemeään yhteistyötä monella tasolla. (…) Yhteinen kansallinen identiteetti ei ole ainoa ratkaisu yhteistyön saavuttamiseksi, mutta kansakunta on edelleen tässä suhteessa erityisen keskeinen. Yhteinen identiteetti tukee sitä, että ihmiset voivat hyväksyä tulonjaon varakkaammilta varattomammille. Kansallisen identiteetin demonisointi on kallista – se johtaa epätasa-arvoisempaan yhteiskuntaan.”
Collierin näkemykset on tältä osin helppo allekirjoittaa. Uskon vahvasti, että tulemme näkemään kevään eurovaaleissa todellisen EU-protestin suurnäytelmän sekä kansallismielisten toteuttaman demokraattisen vallankaappauksen nykyiseltä globalistieliitiltä. Eurooppa tulee ohjata kohti itsenäisten kansakuntien Eurooppaa.