Yliopisto-opiskelijoiden pakkojäsenyys ylioppilaskunnissa ja vuosittaiset yli sadan euron suuruiset jäsenmaksut sotivat pahasti yhdistymisvapautta vastaan. Suomen ylioppilaskuntia edustavan Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) on nähty ottavan monien ylioppilaskuntien ohella usein kantaa moniin poliittisiin kysymyksiin, jotka jakavat radikaalisti mielipiteitä opiskelijoiden keskuudessa. Ne ovat ottaneet kantaa aktiivisesti myös sellaisiin asioihin, jotka eivät millään tavalla liity ylioppilaskuntien toimintaan. Olen jättänyt tänään (26.10.2017) hallituksen vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä luopumisesta:
Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä luopumisesta
Suomen yliopistojen ylioppilaskunnat nauttivat Suomessa harvinaislaatuisesta edusta, kun jokainen yliopistoa käyvä opiskelija joutuu liittymään yliopistonsa ylioppilaskuntaan ja maksamaan yli sadan euron jäsenmaksua vuosittain riippumatta siitä, haluavatko he kuulua ylioppilaskuntaan vai eivät. Suomalaisten perusoikeuksiin kuuluva ja Suomen perustuslaissa säädetty yhdistymisvapaus takaa oikeuden kuulua tai olla kuulumatta mihinkään yhdistykseen. Vaikka ylioppilaskunta ei olekaan yhdistys vaan julkisoikeudellinen yhteisö, jollaisia voidaan perustaa lailla ja jotka hoitavat julkista tehtävää, voidaan pakkojäsenyyden ylioppilaskunnissa katsoa kuitenkin nykyisellään olevan jossain määrin ristiriidassa yhdistymisvapauden periaatteiden kanssa.
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry on suomalainen opiskelijoiden etu-, palvelu- ja kansalaisjärjestö, jonka jäsenyhteisöihin, ylioppilaskuntiin ja yhteen oppilaskuntaan, kuuluu yhteensä noin 135 000 yliopistojen perustutkinto- ja jatko-opiskelijaa. Yliopisto-opiskelijat kuuluvat itsehallinnollisiin ylioppilaskuntiin, ja jokainen ylioppilaskuntaan kuuluva opiskelija on myös SYL:n jäsen.
Suomen ylioppilaskuntia edustavan SYL:n on nähty ottavan monien ylioppilaskuntien ohella usein kantaa moniin poliittisiin kysymyksiin suomalaisessa yhteiskunnassa, jotka jakavat radikaalisti mielipiteitä opiskelijoiden keskuudessa. SYL ja monet ylioppilaskunnat ovat ottaneet kantaa aktiivisesti myös sellaisiin asioihin, jotka eivät millään tavalla liity ylioppilaskuntien toimintaan. Esimerkkeinä kannanotoista voidaan mainita turvapaikanhakijoihin ja maahanmuuttoon sekä seksuaalivähemmistöjen asemaan liittyvät kannanotot sekä julki lausutut toiveet opiskelijoiden jäsenmaksujen ohjaamisesta kehitysyhteistyöhön ja muihin maailmanparannusprojekteihin. Vuonna 2016 SYL määritteli itsensä ”feministiseksi” järjestöksi ja liittyi Seksuaalinen tasavertaisuus – Sexuellt likaberättigande – SETA ry:n kannatusjäseneksi.
SYL:n ja monien ylioppilaskuntien julkiset kannanotot ovat edustaneet ja palvelleet poikkeuksetta arvoliberaalia, globalistista, monikultturistista ja punavihreää ideologiaa. Tästä syystä monet opiskelijat ovatkin täysin oikeutetusti kokeneet, että SYL ja ylioppilaskunnat eivät keskity opiskelijoiden etujen ajamiseen, vaan sen sijaan ne käyttävät sekä aikaa että pakkojäsenmaksuina kerättyä rahaa ainoastaan joidenkin yksittäisten SYL:n ja ylioppilaskuntien toimijoiden poliittisten tavoitteiden edistämiseen. Lisäksi monet opiskelijat kokevat epäreiluna sen, että he joutuvat pakon sanelemana kuulumaan järjestöön, jonka poliittista agendaa he eivät allekirjoita.
Koska SYL ja monet ylioppilaskunnat keskittyvät vahvasti poliittiseen toimintaan, tulisi yliopisto-opiskelijoille perustuslain takaaman yhdistymisvapauden nojalla suoda oikeus valita, kuuluvatko he johonkin ylioppilaskuntaan vai eivät. Jos opiskelijoille ei tätä yhdistymisvapautta suoda, olisi hallituksen puututtava ylioppilaskuntien ja SYL:n toimintaan siten, että niitä ohjeistettaisiin ja velvoitettaisiin jatkossa keskittymään vain opiskelijoiden sosiaalisen aseman ja opiskelumahdollisuuksien parantamiseen, ei muuhun poliittiseen toimintaan. Tämä uudistus jo itsessään kannustaisi opiskelijoita liittymään ylioppilaskuntien jäseniksi vapaaehtoisesti. On myös tärkeä tuoda ilmi, että yhdistymisvapaus toteutuu tällä hetkellä hyvin Suomen ammattikorkeakouluissa, joissa opiskelijan ei ole pakko liittyä jäseneksi opiskelijakuntaan.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä luovutaan sekä aikooko hallitus ohjeistaa ja velvoittaa ylioppilaskuntia ja SYL:iä jatkossa keskittymään vain opiskelijoiden sosiaalisen aseman ja opiskelumahdollisuuksien parantamiseen, ei muuhun poliittiseen toimintaan?
Helsingissä 26 päivänä lokakuuta 2017
Olli Immonen /ps.