Nyt on ensimmäinen vuosi Oulun kaupunginvaltuutettuna takanapäin ja kolme vuotta vielä edessä. Valtuustokausi 2009-2012 lähti räväkästi liikkeelle heti vuoden 2008 kunnallisvaalien jälkeen median revittelyllä: Kaleva 19.12.2008, Kaleva 31.10.2008 ja pääsinpä lisäksi myös muutamiin Iltalehden, Ilta-Sanomien, City-lehden ja Kansan Tahdon otsikoihinkin. Olen saanut ilolla seurata tämän vuoden aikana blogini kävijämäärän ja saamani palautteen määrän kasvavan tasaista tahtia. Kriittinen maahanmuuttopoliittinen keskustelu on saatu viimein tänä vuonna osaksi normaalia poliittista keskustelua ja tuntuu palkitsevalta, kun on saanut seisoa sen joukon riveissä, joka tämän keskustelun on lopulta saanut liikkeelle. Vielä tämän vuoden alussa kriittiset mielipiteet holtittomasta maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta leimattiin rasismiksi, mutta nyt maahanmuuton ongelmista voidaan puhua jo melko avoimesti ilman suurempia primitiivireaktioita.
Valtuustotyöskentely on ollut hyvin pitkälti sellaista, kuin sen ennen valtuustoon pääsyäni kuvittelin olevan. Työtä riittää tekijöille. Olen kuitenkin hieman yllättynyt ja järkyttynyt siitä, miten ummehtunut konsensusilmapiiri Oulun valtuustossa vallitsee. Pienten uusien valtuustoryhmien on oikeastaan aivan mahdotonta saada siellä mitään esityksiä läpi, vaikka esitykset olisivat hyviäkin. Ensimmäinen kokemus Oulun konsensusilmapiiristä saatiin jo luottamuspaikkaneuvottelujen yhteydessä, jolloin kaikki muut valtuustoryhmät Kokoomuksesta kommunisteihin liittoutuivat yhdessä Perussuomalaisia vastaan.
Oulussa kaupunginhallitus (13 henkilöä) tekee käytännössä kaikki päätökset, ja valtuusto toimii ainoastaan kumileimasimena, joka kerta toisensa jälkeen hyväksyy hallituksen esitykset. Kaupunginhallituksessa on mukana kaikkien poliittisten valtuustoryhmien edustajia Perussuomalaisia lukuun ottamatta. Lisäksi hallituksessa mukana olevissa valtuustoryhmissä vallitsee ryhmäkuri. Ryhmäkurin johdosta kaikki hallituksen esitykset on helppo saada hyväksytyksi valtuustossa.
Tässä esimerkki siitä, miten päätöksenteko ”toimii” Oulussa:
Oulun kaupunginvaltuusto päätti marraskuussa Oulun kaupungin vuoden 2010 talousarviosta. Kaupunginjohtaja esitteli yhdessä kaupunginhallituksen kanssa laaditun ehdotuksen vuoden 2010 talousarvioksi. Saimme valtuutettuina mahdollisuuden tehdä kokouksessa talousarvioon muutosesityksiä. Ennen talousarvioäänestystä muutosesityksiä ja puhetta riitti yhteensä noin kahdeksan tunnin ajan. Jätin itse talousarvioon yhden muutosesityksen. Tässä vaiheessa kaikki valtuustoryhmät tiesivät, että talousarvio oli jo päätetty hallituksen toimesta ennen varsinaista talousarvioäänestystä, joten muutosesitysten tekeminen oli käytännössä turhaa. Joka tapauksessa päätin ihan periaatteesta ja osittain protestina tehdä sellaisen. Kaikkien valtuutettujen muutosesitykset kaikuivat siis tyhjille korville, eikä ryhmäkurin vuoksi äänestyksissä hyväksytty yhtään ainoata muutosesitystä. Kaikkien muiden valtuustoryhmien puheenjohtajat Perussuomalaisia lukuun ottamatta olivat ennen äänestystä yhdessä sopineet, että valtuustoryhmät saisivat kannattaa vain oman ryhmänsä sisältä tulleita muutosesityksiä. Tällä pyrittiin varmistamaan, ettei yksikään muutosesitys saanut tarpeeksi kannatusta mennäkseen läpi. Mielestäni ryhmäkuri on demokratian kannalta huono asia, koska silloin joutuu äänestämään oman ryhmänsä mukana yhtenäisesti samalla tavalla, vaikka ei olisikaan asiasta ryhmän enemmistön/ryhmän johdon kanssa samaa mieltä. Onneksi meillä ei omassa valtuustoryhmässämme vallitse ryhmäkuria.
Jätin tänä vuonna yhteensä neljä valtuustoaloitetta, joista kaupunginhallitus hylkäsi kolme, ja joista yksi on vielä käsittelyn alla. Lisäksi pidin puheenvuoroja, tein muutaman muutosesityksen, kannatin muutamia muutosesityksiä ja esitin suullisia kysymyksiä (mm. suomalaislasten lastensuojelun ympärivuorokautisen hoidon vuorokausista).
Yhdessä valtuustoaloitteistani esitin, että Oulun kaupunkistrategiasta pitäisi poistaa kohta, jossa Oulua kuvaillaan ”monikulttuuriseksi”, aivan kuin se olisi hyväkin asia. Valtuustoaloitteeni ei tullut kuitenkaan hyväksytyksi, vaan sain siihen Talous ja strategia -ryhmältä vastaukseksi ainoastaan jotain epämääräistä selittelyä, josta ei saa oikein mitään tolkkua. Merkittävä pointti tässä aloitteessani on se, että Oulun kaupunkistrategia on ristiriidassa Oulun kaupungin turvallisuussuunnitelman kanssa. Turvallisuussuunnitelmassa todetaan, että monikulttuurisuus on sisäisen turvallisuuden kannalta yksi keskeisimmistä haasteista (eli ongelmista), mutta sitten Oulun kaupunkistrategiassa tuota samaa monikulttuurisuutta pyritään kuitenkin vaalimaan ja arvostamaan. Oulu sahaa sitä oksaa poikki, jolla se itse istuu.
Kävin joulukuun 17. päivä selkäleikkauksessa, jonka vuoksi joudun luultavasti jättämään vuoden 2010 alusta muutaman valtuustokokouksen väliin. Minua tuuraa tämän ajan kokouksissa valtuustoryhmämme varajäsen. Palaan kuitenkin kehään mahdollisimman nopeasti. Olen toipumiseni ohessa aloittanut jo valmistautumisen seuraavaan valtuustovuoteen hahmottelemalla uutta valtuustoaloitetta, joka kantaa työnimeä ”Oulun kaupungin integraatio- ja assimilaatiopoliittinen strategia”. En kerro aloitteesta vielä muuta kuin sen, että siitä tulee melko laaja ja kattava. Tulen aikanaan laittamaan sen kokonaisuudessaan tänne blogiini kaikkien nähtäville.
Nyt on kuitenkin aika rauhoittua joulun viettoon. Oikein rauhallista joulua kaikille ja tsemppiä vuodelle 2010.