Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämästä tutkimuksesta selviää, että kansa toivoo kansanedustajaehdokkaiden ajavan ankarampien rangaistusten säätämistä rikoksista.
Mielestäni ihmisen henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista tuleekin säätää nykyistä ankarammat rangaistukset. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi murhat, tapot, törkeät pahoinpitelyt sekä seksuaalirikokset kuten raiskaukset ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö.
Edellä mainituista rikoksista annetut tuomiot eivät ole nykyisin missään suhteessa verrannollisia esimerkiksi talousrikoksista annettuihin tuomioihin. Voidaan myös miettiä, onko oikein, että kirkon poltosta saa kuusi ja puoli vuotta ehdotonta vankeutta, kun taas alaikäisen pikkutytön raiskauksesta voi selvitä vajaan kahden vuoden ehdollisella vankeusrangaistuksella. Kirkon polttajan tuomio ei ole mielestäni kyseisessä tapauksessa liian ankara. Sen sijaan alaikäisiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tulee mielestäni langettaa aina ankara ja ehdoton vankeusrangaistus. Lisäksi henkirikoksista, kuten taposta ja murhasta ei saa riittää rangaistukseksi vajaa 10 vuotta ehdotonta vankeutta.
Vankeusrangaistukset tulee suorittaa mielestäni aina loppuun asti. Mikään asia, kuten ensikertalaisuus, ei saa johtaa vankeusrangaistuksen lyhentämiseen. Lisäksi toistuviin vakaviin väkivalta- ja seksuaalirikoksiin syyllistyvät rikoksenuusijat on suljettava tehokkaasti ulos yhteiskunnasta telkien taakse.
Väkivaltarikoksen uhriksi joutuvan asemaa on parannettava. Hänellä tulee olla enemmän oikeuksia puolustaa itseään, perhettään ja omaisuuttaan. Esimerkiksi hätävarjelutilanteessa tilannetta tulee tulkita oikeudessa selvemmin hyökkäykseltä puolustautuvan henkilön hyväksi.
Mielestäni kaikista, nykyisin laittomiksi luokitelluista teoista, ei pidä langettaa ankaria rangaistuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi tekijänoikeusrikokset, joista langetetut tuomiot ovat tällä hetkellä kohtuuttomia. Immateriaalin ja materiaalin ero pitää tiedostaa. Tiedostolatausta ei voi rinnastaa esimerkiksi perinteiseen varastamiseen, koska ladattaessa tiedosto pystytään kopioimaan ilman minkäänlaisia kustannuksia ja vieläpä niin, että alkuperäinen ”tuote” säilyy molemmilla osapuolilla. Mielestäni musiikkibisneksellä on velvollisuus uudistua kehittyvän tekniikan mukana. Tekniikan kehitystä ei voi eikä saa hidastaa sen takia, että musiikkibisnes mahdollisesti kärsii tiedostolatauksen seurauksena jonkin verran taloudellista tappiota. Hyvä edistysaskel tietoyhteiskuntamme lainsäädännön kehityksessä on kuitenkin se, että esimerkiksi suojaamattoman WLAN-verkon käyttöä on esitetty laillistettavaksi.
Sananvapautta rajoittavista laeista, kuten kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkominen, on taas mielestäni päästävä kokonaan eroon.
Lain kohdassa ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” ongelmana on muun muassa epäselvästi kirjoitettu lain pykälä ja sen tulkinta. Mitä tarkalleen ottaen tarkoitetaan rikoslain pykälässä mainitulla ”kansallisella, rodullisella, etnisellä, uskonnollisella tai niihin rinnastettavalla kansanryhmällä”? Oululaisia, kainuulaisia, kommunisteja, muslimeja, perussuomalaisia? Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut eräässä päätöksessään sananvapaudesta seuraavaa: ”Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestönosaa.” [Handyside 7.12.1976 A 24 ja Grigoriades v. Kreikka 25.11.1997.]
Olen sitä mieltä, että laki uskonrauhan rikkomisesta on ensimmäisen momentin osalta verrannollinen lakiin kunnianloukkauksesta. Uskonnon ei pidä instituutiona ja oppina nauttia kunnianloukkaussuojaa. Lain toinen momentti taas on tarpeeton, koska Suomen muut lait suojaavat uskonnon harjoittamisen häiritsemiseltä.