TIEDOTE 29.6.2017
Immonen: Soten muuttaminen myöhemmin voi käydä kalliiksi
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan jäsen, kansanedustaja Olli Immonen kertoo tarkastusvaliokunnan selvittäneen, miten yritysten investointisuoja on ollut esillä valmisteltaessa hallituksen esityksen mukaista sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapausjärjestelmää ja minkälaisia riskiarviota asiasta on tehty. Tarkastusvaliokunnan eilen valmistuneesta lausunnosta käy ilmi, että valtion taloudellinen riski muodostuu siitä, jos lainsäätäjä haluaisi tulevaisuudessa palauttaa jo kertaalleen yksityistetyt palvelut julkisen tahon tuotettaviksi.
– Valiokunnan tekemien selvitysten mukaan valtio ottaa kantaakseen ison taloudellisen riskin. Jos nyt tehtävään sote-uudistukseen joudutaan tekemään myöhemmin muutoksia, kuten esimerkiksi jo kertaalleen yksityistetyt palvelut palautetaan takaisin julkisen tahon tuotettaviksi, valtio ja maakunnat joutuvat tällöin varautumaan maksamaan korvauksia sekä kotimaisille että ulkomaisille yksityisille yrityksille, Immonen toteaa.
”Epätietoisuus korvausten määrästä tai pelko huomattavista korvauksista voi tosiasiallisesti johtaa siihen, että markkinoiden avaaminen jää pysyväksi”, tarkastusvaliokunnan lausunnossa todetaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) mukaan valmisteltaessa esitystä valinnanvapauslaiksi on arvioitu erityisesti suhdetta Euroopan unionin lainsäädäntöön ja sen mukaiseen valtiontukisääntelyyn ja taloudellisen toiminnan käsitteeseen.
– Omalla kohdallani huolta on herättänyt Euroopan unionin ja Kanadan välille neuvoteltu vapaakauppasopimus (CETA-sopimus). Erityisesti sopimukseen sisältyvät investointisuojaa ja riitojenratkaisuelintä koskevat säännökset sekä niihin sisältyvät riskit ovat mietityttäneet kovasti, Immonen sanoo.
Tarkastusvaliokunnan lausunnossa todetaan, että ”STM:n mukaan mahdolliset riskit voisivat liittyä tilanteeseen, jossa eduskunta muuttaisi lainsäädäntöä siten, että yksityiset palvelujen tuottajat eivät voisi entiseen tapaa jatkaa toimintaansa. CETA-sopimus kuitenkin mahdollistaa lainsäädännön muutokset ja myös sellaiset, jossa julkinen toimija laajentaa omaa palvelutuotantoaan. Tämä voidaan tehdä siten, että muutoksilla on negatiivinen vaikutus sijoittajan tuotto-odotuksiin. Muutosten on kuitenkin oltava perusteltuja ja kohdeltava samalla tavalla sekä kansallisia että ulkomaalaisia sijoittajia. Kun otetaan huomioon perustuslain säännökset mm. yhdenvertaisuudesta ja omaisuuden suojasta, ei CETA-sopimus tältä osin tuo ministeriön mukaan uusia rajoitteita lainsäätäjän toiminnalle.”
– CETA-sopimus ei selvitysten mukaan näyttäisi sinällään aiheuttavan valtiolle uusia julkisiin palveluihin liittyviä riskejä, jos kotimaisia ja kansainvälisiä yrityksiä kohdellaan keskenään yhdenmukaisesti. Sopimus kuitenkin osaltaan enenevässä määrin estää Suomea suosimasta kotimaisia yrityksiä ja sijoittajia. Kotimaisten yritysten suosiminen on käynyt nykyisessä globaalissa maailmassa entistä vaikeammaksi, Immonen toteaa.
Tarkastusvaliokunnan lausunnossa todetaan myös, että ”CETA-sopimukseen sisältyy mahdollisuus viedä mahdolliset sopimuksen osapuolen investointisuojaa koskevat sopimusrikkomukset arvioitavaksi riidanratkaisuelimeen. Jos ulkomaalainen sijoittaja esimerkiksi epäilisi, että lainsäädäntöä muutetaan perusteettomasti ulkomaisia sijoittajia syrjiväksi, asiaan on saatavissa puolueeton ratkaisu. Lisäksi CETA-sopimuksessa on määritelty korvausperusteet vain objektiivisten menetysten suuruisiksi, mikäli osoittautuisi, että lainsäädäntöä on muutettu sopimuksen vastaisesti.”
– Tarkastusvaliokunta linjaa kuitenkin lausunnossaan, että objektiivisen menetyksen arvioiminen ei ole yksiselitteistä ja ongelmatonta. Esimerkiksi valtiovarainministeriön mukaan korvaussumman määrittely tyhjentävästi kaikki tilanteet etukäteen huomioiden on haasteellista, Immonen selventää.