Arvostamani kansanedustajakollega Vesa-Matti Saarakkala (ps.) otti eilen 1.5.2013 kantaa sen puolesta, että Suomi jättäisi eurovaluutan. Esitin myös itse eduskunnassa pitämässäni puheenvuorossa 19.7.2012 Suomen eroamista epäoptimaalisesta, talouden logiikkaa vastaan sotivasta ja jo alkujaan kestämättömälle perustalle rakennetusta eurosta. Eurosta eroamista on helppo puolustaa ja perustella Suomen talouden suhteellisen terveellä pohjalla ja sillä, että oman valuutan turvin elävät maat, kuten esimerkiksi EU-jäsenet Ruotsi, Tanska ja Iso-Britannia, pärjäävät hyvin. Vapaasti kelluva kansallinen valuutta myös säätelee työvoiman hintaa muihin maihin nähden pitämällä työvoiman kustannustason kilpailukykyisenä. Eurossa pysymistä on puolestaan perusteltu eurovaluutan vakaalla arvolla, ja kansaa on peloteltu täystuholla, mikäli europrojekti epäonnistuisi. Kuitenkin katsottaessa taaksepäin maamme taloushistoriaan huomataan, ettei markan kelluessa valuutan arvo vaihdellut yhtään sen enempää kuin euronkaan aikana.
Kataisen kabinetti ja sen tuhoisan politiikan jatkamista hallituskauden loppuun asti tukeva keskusta haluavat roikottaa Suomea hinnalla millä hyvänsä yhteisvaluutta eurossa. Muun muassa keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä tunnustautui viime viikolla euroeliittiä miellyttävällä tavalla yhteisvaluutan vankkumattomaksi takuumieheksi. Talousosaajana mainetta niittänyt puheenjohtaja Sipilä ei ilmeisesti ole tietoinen niistä riskeistä, mitä maallemme on koitunut Kreikalle, Irlannille, Portugalille, Espanjalle ja Kyprokselle myönnetyistä kymmenien miljardien eurojen lainavastuista utopistisen europrojektin hengissä pitämiseksi. Seuraavana maana Suomelta almuja pyytämässä on todennäköisesti euroalueen kolmanneksi suurin maa Italia, jonka talous ei vieläkään näytä minkäänlaisia merkkejä talouskasvun elpymisestä ja maan velkaantumisen pysäyttämisestä. Maan bunga bunga -kulttuurin jatkuminen ilman muiden euromaiden tukea onkin eräiden kansainvälisten talousasiantuntijoiden mielestä lähes mahdotonta.
EU-eliitin julkilausuttuna tavoitteena on pystyttää Eurooppaan liittovaltio, joka korvaisi niin sanottujen kosmopoliittien halveksumat kansallisvaltiot. EU-komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroson esittikin viimevuotisessa puheessaan täydellisen fiskaalispoliittisen unionin muodostamista, jossa Brysselistä käsin koordinoidaan verotus ja julkinen kulutus aina terveyspalveluista koulutukseen asti. EU:sta tulisi tämän kehityskulun myötä uusi Kiina, jossa Brysselin keskushallinnolla olisi rautainen ote sen provinsseina toimivista EU-jäsenmaista. Euroopan kiinalaistuminen ei kuitenkaan loisi uutta vaurautta ja dynamiikkaa Eurooppaan vaan taannuttaisi maanosamme sosialistiseksi takapajulaksi, joka olisi byrokraattien taivas, mutta tavallisen eurooppalaisen näkökulmasta yksilönvapauksien ja kansanvaltaisen järjestelmän irvikuva.
Eurooppalaisen megavaltion pystyttäminen eurokriisin varjolla on eurokraattien avoimesti todettu suunnitelma, joka on syytä torjua päättäväisesti myös Suomen valtionjohdon taholta. Henkilökohtaisesti näkisin parhaana ratkaisuna Suomelle tässä tilanteessa maamme EU-jäsenyysehtojen uudelleenneuvottelemisen Britannian ja mahdollisesti muiden liittovaltioistumiseen skeptisesti suhtautuvien maiden kanssa samanaikaisesti. Haluaisin Iso-Britannian pääministeri David Cameronin tavoin järjestää jäsenyysehtojen uudelleenneuvottelun jälkeen kansanäänestyksen Suomen kuulumisesta EU:hun. Myös yhteisvaluutta euroon kuulumisesta tulisi kysyä kansan mielipidettä. Tällöin sekä uusi että vanha sukupolvi pääsisi kertomaan oman kantansa tästä eliitin megalomaanisesta yhteiseurooppalaisesta projektista.