Löysin jokin aika sitten Yhteiskuntapolitiikka-lehdestä (78 / 2013:5) artikkelin Kantaväestön pakoa? – Miksi maahanmuuttajakeskittymistä muutetaan pois? Siinä kirjoittajat nostavat rohkeasti esille pääkaupunkiseudulla käynnissä olevan alueellisen ja rakenteellisen eriytymiskehityksen. Erityisesti he hakevat vastauksia kysymyksiin, miksi kantaväestö muuttaa pois maahanmuuttajakeskittymiksi muodostuneilta alueilta: onko kehityksessä kyse niin sanotusta ”white flight” -ilmiöstä, jossa kantaväestö vierastaa maahanmuuttajia naapureinaan ja pyrkii muuttamaan pois maahanmuuttajavaltaisiksi koetuilta alueilta, vai johtuuko eriytyminen jostakin muusta syystä.

Aikaisemmin Helsingin seudulla oli kansainvälisesti varsin tasaiset alueellistumat, eikä huono-osaisuus ollut keskittynyt liikaa. Nykyisin pääkaupunkiseudun kehitys on kuitenkin alkanut huolestuttavalla tavalla muistuttaa muiden Länsi-Euroopan suurten kaupunkiseutujen väestöllistä ja alueellista kehitystä.

Helsingin seutu kuuluu väestömäärää ja työpaikkojen lisäystä tarkasteltaessa Euroopan nopeimmin kasvavien kaupunkiseutujen joukkoon. Suurin osa väestönkasvusta johtuu voimistuneesta maahanmuutosta. Kaikkiaan noin 40 prosenttia maahanmuuton (kokonaismuuttovoitosta) kohdentuu Helsingin seudulle. Lisäksi osa seudulle virtaavasta muuttoliikkeestä koostuu muualta Suomesta muuttavista maahanmuuttajataustaisista henkilöistä. Tämän vuoden (2013) alussa peräti kaksitoista prosenttia seudun asukkaista puhui äidinkielenään muita kuin suomea ja ruotsia. 0-5-vuotiaiden vieraskielisten lasten osuus on jo neljätoista prosenttia. Arvioiden mukaan vuoteen 2030 mennessä maahanmuuttajataustaisten henkilöiden osuus tulee kasvamaan yli 20 prosenttiin.

Helsingin seudun väestön terveydessä ja hyvinvoinnissa, koulutus- ja tulotasossa sekä työttömyydessä on havaittavissa selkeitä alueellisia eroja. Kyseiset aluerakenteen piirteet ovat syntyneet pitkälti 1990-laman seurauksena. Viimeisimpänä sosiaalisen ja alueellisen eriytymisen kehitys on alkanut yhdistyä entistä enemmän kaupunginosien etniseen eriytymiseen. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden määrä on kasvanut 2000-luvulla erityisesti sellaisilla alueilla, joilla asui jo valmiiksi paljon maahanmuuttajia. Nämä alueet sijaitsevat lähinnä Helsingin seudun itäisissä ja koillisissa osissa sekä lähiövyöhykkeellä radan varrella. Tutkimukset osoittava, että muuttoliike on keskeisessä roolissa pääkaupunkiseudun kehityksen kannalta. Etenkin kantaväestön muuttoliike muovaa seutua uudella tavalla. Tutkimukset osoittavat, että muissakin Pohjoismaissa kantaväestö on paennut pois maahanmuuttajakeskittymiksi muodostuneilta alueilta. Kyseisen kehityksen seurauksena kotimaisia kieliä puhuvien määrä alueilla on luonnollisesti vähentynyt ja maahanmuuttajien osuus kasvanut. Holtittomana jatkunut maahanmuutto on edelleen nopeuttanut alueiden eriytymiskehitystä.

Tutkimusten mukaan kaupunkiseutujen muuttoliike on yleensä sosioekonomisesti tai etnisesti valikoivaa. Tällä tutkijat tarkoittavat taustoiltaan erilaisten asukkaiden muuttoliikkeen suuntautumista eri tavoin. On havaittu, että muun muassa tulo- ja koulutustaustaltaan erilaiset kotitaloudet keskittyvät usein erityyppisille asuinalueille. Hyvätuloisilla ja vakaan tulotason omaavilla kotitalouksilla on muita paremmat mahdollisuudet valita asumismuotonsa ja -alueensa. Tämä lisäksi muuttopäätöksiä ohjaavat myös erot asumisen arvostuksissa, elämäntyyleissä ja tilanteissa.

Alueominaisuudet suuntaavat muuttoa kolmella tavalla: 1) muuttopäätöksen taustalla on pyrkimys muuttaa pois toimimattomaksi tai epäviihtyisäksi koetulta alueelta (pakomekanismi; flight / push factor), 2) halu hakeutua omaan elämäntyyliin ja -tilanteeseen paremmin soveltuvalle alueelle (vetomekanismi; pull factor), 3) pyrkimys välttää epätoivotuksi koettuja alueominaisuuksia (väistömekanismi; avoidance).

”Erityisesti huolet alueen fyysisen kunnon rapautumisesta, sosiaalisten häiriöiden lisääntymisestä, alueen levottomuudesta ja turvattomuudesta tai asuntojen arvon laskusta lisäävät tutkimusten mukaan poismuuttohalukkuutta. – – Lisäksi kansainvälisissä tutkimuksissa on kiinnitetty erityistä huomiota asuinalueen etnisen rakenteen vaikutuksiin muuttopäätöksille.”

Kantaväestön on kansainvälisissä tutkimuksissa havaittu pakenevan pois alueilta, joissa maahanmuuttajien määrä kasvaa suureksi. Tällöin puhutaan niin sanotusta kantaväestön pako -teoriasta (”white flight” -theory). Kantaväestön pakomuuttoa on yritetty selitellä tutkimuskirjallisuudessa lähinnä kantaväestön rasistisilla ja ennakkoluuloisilla asenteilla. Toisen näkemyksen mukaan poismuutossa ei ole kyse kielteisistä ennakkoluuloista maahanmuuttajia kohtaan, vaan huoli maahanmuuttajien määrän kasvun aiheuttamista todellisista ongelmista alueella.

Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelissa esitellään vuonna 2011 toteutettua kyselytutkimusta, jonka kohderyhmänä on ollut Helsingin seudulla asuvat Suomessa syntyneet 29-54-vuotiaat henkilöt. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti maahanmuuttajakeskittymistä pois muuttaneiden asukkaiden kokemuksia ja muuttosyitä. Kyselyn vastausosuus oli 45 prosenttia (1 339 vastausta). Tutkimuksesta kävi ilmi muun muassa seuraavaa:

Maahanmuuttajakeskittymien alueilta muuttaneilla sosiaaliseen ympäristöön liittyvät tekijät – alueen sosiaaliset ongelmat, huono maine, epäsiisteys ja turvattomuuden tunne – nousivat selvästi muita muuttajia useammin neljän tärkeimmän poismuuttosyyn joukkoon. – – Peräti kolmannes maahanmuuttajakeskittymien alueilta pois muuttaneista piti liiallisia sosiaalisia ongelmia tärkeänä tai melko tärkeänä syynä poismuuttoon ja miltei yhtä suuri osuus (28 %) piti maahanmuuttajien liian korkeaa määrää asuinalueella tai lähikoulussa tärkeänä poismuuttosyynä.”

Maahanmuuttajakeskittymistä pois muuttaneet henkilöt ovat pyrkineet välttämään ennen kaikkea asuinalueensa koettua epäviihtyisyyttä ja sosiaalisia ongelmia. Lisäksi maahanmuuttajien suuri määrä asuinalueella tai lähikoulussa nousee merkittäväksi syyksi poismuutolle. Muilta asuinalueilta muuttaneiden syyt ovat vastausten perusteella hyvin erilaiset. Niissä yksikään edellä mainituista poismuuton syistä ei korostunut vastaavalla tavalla.

Tutkimuksesta käy selvästi ilmi, että erot asuinalueiden työntävissä tekijöissä ovat hyvin erilaiset. Kantaväestön muutto pois maahanmuuttajakeskittymistä on tulosten valossa yhteydessä maahanmuuttajien lisääntyneeseen määrään alueilla.

Monikulttuuristuminen ja asukkaiden omakohtaiset kokemukset asuinalueensa sosiaalisesta ympäristöstä ovat siis myös meillä muodostuneet erillisiksi ulottuvuuksikseen, joilla on itsenäistä vaikutusta toteutuneisiin muuttoihin.