Helsingin Sanomat julkaisi tänään (13.1.2018) artikkelin, jossa se perustelematta vertaa turvapaikanhakijoina Suomeen tulleita irakilaisia suomalaisiin sotalapsiin, joita Ruotsi, Norja ja Tanska ottivat suojiinsa vuosina 1939-1945 noin 80 000.
Mielestäni tällainen vertaus on suomalaisia sotalapsia halventava. Sotalapsilla ei ole mitään yhteistä nykyisten ”turvapaikanhakijoiden” kanssa. Turvapaikanhakijat vaeltavat kaukaa Suomeen useiden turvallisten maiden kautta. Se laittaa väkisinkin pohtimaan tulijoiden, pääasiassa nuorten hyväkuntoisten miesten, motiiveja.
Turvapaikan ja pysyvän oleskeluluvan saaneet ulkomaalaiset jäävät yleensä pysyvästi Suomeen. Sen sijaan 80 000 suomalaisesta sotalapsesta vain noin 15 000 jäi palaamatta takaisin Suomeen. Suojelun tarjoaminen ei ollut pysyvää ja ikuista, kuten se nykyisten turvapaikanhakijoiden kohdalla on.
Turvapaikanhakijat saavat Suomessa täyden ylläpidon ja kunniakansalaisen leiman otsaansa. Heidät korotetaan kantaväestön yläpuolelle monikultturistipoliitikkojen toimesta. Sen sijaan tuhannet suomalaiset sotalapset joutuivat kokemaan suojelua tarjonneissa maissa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Olosuhteet olivat täysin erilaiset.
Myöhemmin on pohdittu paljon sitä, että sotalasten lähettäminen Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan oli virhe, ja nykyisin toimittaisiin toisin.
Suomalaiset sotalapset eivät myöskään syyllistyneet nykyisten turvapaikanhakijoiden tavoin lukuisiin seksuaali- ja muihin rikoksiin suojelua tarjonneissa maissa.