Jätin tänään (4.3.2021) eduskunnassa seuraavan kirjallisen kysymyksen hallituksen vastattavaksi:
Sukupuolikiintiöistä luopumisesta
Nykyinen laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) pyrkii estämään sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä parantamaan erityisesti naisten asemaa työelämässä. Muun muassa kyseisen lain 4 a §:n nojalla valtion ja kunnan toimielimissä kunnanvaltuustoa lukuun ottamatta on toisen sukupuolen oltava edustettuna vähintään 40 prosentin osuudella.
Lain tarkoituksena on pyrkiä lisäämään tasa-arvoa luottamustoimissa, mutta todellisuudessa se lisää epätasa-arvoa ja luo sukupuoleen perustuvan ohituskaistan toivottuun tilastolliseen lopputulokseen pääsemiseksi. Esimerkiksi naisten arvostus yhteiskunnassa ei parane sillä, että toimielimiin pakotetaan valitsemaan naisia.
Käytännössä on havaittu, että miehen ja naisen välistä tasa-arvoa koskeva laki synnyttää ongelmia erityisesti kuntien luottamuspaikkaneuvotteluissa. Varsinkin pienissä kunnissa kiintiöinti sukupuolen perusteella voi johtaa jopa vallan suurempaan keskittymiseen, kun naisia tai miehiä on valittu esimerkiksi kunnanvaltuustoon huomattavasti toista vähemmän, jolloin kiintiön täyttämiseksi samat valtuutetut joutuvat täyttämään tavallista useampia luottamustehtäviä.
Kyseisen lain kirjaimellinen noudattaminen johtaa usein myös siihen, että sekä naiset että miehet joutuvat ottamaan vastaan sellaisia luottamustehtäviä, joihin heillä ei ole kiinnostusta tai tarvittavaa kokemus- ja tietopohjaa. Toimielimiin ei saada välttämättä pätevintä henkilöä, jos luottamushenkilön valintakriteerinä toimii sukupuoli eikä kyvykkyys. Se, että pätevämmän tai vahvemman mandaatin saaneen henkilön syrjäyttää joku vähemmän pätevä sukupuolensa vuoksi ei ole kenenkään etu.
Kiintiöinti luottamustehtäviin sukupuolen perusteella heikentää demokratiaa. Toimielinpaikkojen jakautuminen ei aina suinkaan tapahdu äänimäärien perusteella, ja luottamuspaikkoja voi kertyä tietyille henkilöille sukupuolen perusteella.
On ongelmallista, että henkilöiden yksilöllisen arvioinnin sijaan valintoja päätöksentekoelimiin rajataan synnynnäisten ominaisuuksien perusteella. Tämä asettaa luottamuspaikoille valittavat naiset ja miehet keskenään eriarvoiseen asemaan.
Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on tärkeää, mutta se ei saa tapahtua jommankumman sukupuolen suosimisen tai syrjinnän keinoin. Myös Suomen perustuslaissa on selkeästi ilmaistu sukupuolten välisen tasa-arvon ja sukupuolisen syrjintäkiellon merkitys.
Jokaisella yksilöllä on sukupuolesta riippumatta omat vahvuutensa, joita heidän tulisi saada toteuttaa ilman, että sukupuolikiintiöt estävät heitä toimimasta osaamallaan alalla. Henkilön sukupuoli ei saa mennä hänen pätevyytensä edelle.
Jo pelkkä sukupuolikiintiöiden korostaminen lainsäädännössä tosiasiallisesti asettaa naiset alisteiseen asemaan suhteessa miehiin. Kiintiöt viestivät siitä, että naisten asema on turvattava juridisesti erityisjärjestelyin, koska muuten naiset eivät voisi saavuttaa tiettyä asemaa yhteiskunnassa tai että päteviä naisia ei ole riittävästi ja siksi asiantilaan on puututtava lainsäädännöllä. Pätevä nainen ei halua olla kiintiönainen. Naisten etu on tulla valituiksi kompetenssinsa perusteella ja samoilla kriteereillä kuin miestenkin. Kiintiöttömässä yhteiskunnassa luottamus naisten osaamiseen ja pätevyyteen kasvaa, kun tiedetään, että valinta on tehty todellisten ansioiden perusteella.
Jokaisella yksilöllä tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet menestyä kykyjensä ansiosta eikä sukupuolensa mukaan. Demokraattisessa yhteiskunnassa henkilöt on valittava tehtäviin pätevyyden, sopivuuden ja ansioiden perusteella sukupuoleen katsomatta.
Sukupuolten välinen tasa-arvo saavutetaan parhaiten kohtelemalla ihmisiä yksilöinä, joiden sukupuoli ei vaikuta luottamus- tai johtotehtäviin valitsemiseen. Todellisesta sukupuolten tasa-arvosta voidaan puhua vasta, kun kaikilla ihmisillä on sukupuolesta riippumatta yhdenvertaiset mahdollisuudet menestyä omien kykyjensä mukaan yhteiskunnassa.
Kaikki sukupuolikiintiöt tulisi saada poistettua lainsäädännöstä. Sukupuolten lopputuloksen tasa-arvosta on siirryttävä mahdollisuuksien tasa-arvoon.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin sukupuolikiintiöiden poistamiseksi lainsäädännöstä?
Helsingissä 4.3.2021
Olli Immonen (ps)