Jätin tänään (21.2.2020) eduskunnassa seuraavan kirjallisen kysymyksen hallituksen vastattavaksi:
Sotahistorian ja kansallisen identiteetin kannalta tärkeiden taisteluvälineiden säilyttämisestä museoissa
Vuonna 2011 voimaan astuneet ampuma-aselain kiristykset johtivat museot erittäin vaikeaan asemaan. Haasteita ovat aiheuttaneet muun muassa laissa vaaditut edellytykset ampuma-aseiden säilyttämiseen museoissa. Luvat voidaan antaa vain asekeräilijälle, jolla on Poliisihallituksen hyväksyntä ampuma-aseiden tai aseen osien keräilyyn ja jonka ampuma-aseiden ja aseen osien säilytystilojen sijaintipaikan poliisilaitos on hyväksynyt. Vaikeudet ovat myös johtuneet osittain museoissa työskentelevien henkilöiden puutteellisista tiedoista liittyen ampuma-aseisiin ja niiden säilyttämiseen. Useissa Suomen pienissä maakuntamuseoissa on alueen historiaan liittyneiden henkilöiden ja käytyjen sotien seurauksena sotahistoriallisesti merkittäviä aseita. Ongelmaksi on muodostunut kuitenkin se, ettei museon henkilökunta usein tunne aseiden arvoa riittävän hyvin. Tämän seurauksena museoiden aseita on tuhottu tai deaktivoitu vetoamalla aseiden turvalliseen esillepanoon. Nykytilanteen valossa näyttää siltä, että erityisesti Sotamuseon kokoelmat uhkaavat tuhoutua lopullisesti tämän vuosikymmenen aikana.
Vapaaehtoinen apu ja lahjoitukset ovat olleet merkittävässä roolissa aseiden säilymisen kannalta. Entinen Tykistömuseo, nykyinen Museo Militaria ja Panssarimuseo perustettiin vapaaehtoisten avulla ja lahjoituksilla. Myös Mikkelin jalkaväkimuseo on saanut huomattavia lahjoituksia ja keräysvaroja kansalaisilta. Kyseisten museoiden ansiosta suomalaiset voivat edelleen tarkastella maamme sotahistorian kannalta tärkeitä taisteluvälineitä.
Yksityisten asekokoelmien ja pienten asemuseoiden kohdalla tilanne on huolestuttava. Nykyisen ampuma-aselain puitteissa kokoelmien säilyttäminen vaatimusten mukaisina on mahdollista ainoastaan säätiöimällä toiminta ja hankkimalla lain mukaiset turvajärjestelmät. Suomessa olisi tässä tilanteessa muutettava joko ampuma-aselainsäädäntöä tai perustettava nopeasti useampi riittävän suuri museo, jonne yksittäisiä aseita ja kokonaisia kokoelmia voidaan ohjata esimerkiksi lahjoituksina. Museokiinteistöjen hankintojen ei pitäisi olla haastavaa, koska museokäyttöön soveltuvia kivirakennuksia on myynnissä ympäri Suomen.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus muuttaa ampua-aselainsäädäntöä tai ryhtyä pikaisesti toimiin useampien riittävän suurten kansallisten asemuseoiden perustamiseksi, jotta maamme sotahistorian kannalta tärkeät taisteluvälineet saadaan säilytettyä?
Helsingissä 21.2.2020
Olli Immonen ps