Jätin tänään (10.2.2021) eduskunnassa yhdessä kansanedustaja Veikko Vallinin (ps.) kanssa seuraavan kirjallisen kysymyksen hallituksen vastattavaksi:
Sosiaalisen median sensuurista, yhteisönormien läpinäkyvyydestä ja kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutumisesta sosiaalisten medioiden alustoilla
Nykyaikaiseen länsimaiseen demokratiakäsitykseen kuuluu keskeisenä ajatus kansalaisyhteiskunnasta, jossa jokainen kansalainen voi osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon äänestämällä, yhteistoiminnan kautta tai ottamalla kantaa julkisessa keskustelussa. 2000-luvulla merkittävä osa julkisesta keskustelusta on siirtynyt internetin sosiaalisen median palveluihin, joita tuottavat yksityiset, usein ulkomaiset yritykset, kuten Facebook ja Twitter yleisimpinä.
Tuoreen raportin mukaan (Innowise, 2/2020) noin 2,47 miljoonaa suomalaista käyttää Facebookia päivittäin. Myös Twitteriä käyttää kuukausittain yli 700 000 suomalaista. Kaikilla tärkeimmillä kunnallisilla sekä valtiollisilla toimielimillä on tili näissä palveluissa, ja niitä käytetään tiedottamisessa. Myös suurimmalla osalla kansalaisten vaaleilla valitsemista kansanedustajista on oma Twitter- ja/tai Facebook-kanava. Sosiaalinen media, erityisesti Facebook ja Twitter, ovatkin muodostuneet yhdeksi keskeisimmistä viestintäkanavista yhteiskunnassamme. Ne ovat käytännössä keskeinen osa viestinnällistä infrastruktuuria ja julkista tilaa, jossa kansalaiskeskustelu ja poliitti-nen keskustelu tapahtuvat.
Argumenttia siitä, että yrityksellä on oikeus valita asiakkaansa ei voida soveltaa perinteisellä tavalla esimerkiksi Facebookiin ja Twitteriin. Suurina sosiaalisen median alustoina ne ovat niin dominoivia, ettei kyse ole enää mistä tahansa yrityksen tarjoamasta palvelusta, vaan juuri viestintään liittyvästä infrastruktuurimonopolista internetissä.
Sosiaalisten medioiden alustoilla tapahtuvat yksittäisten käyttäjätilien väliaikaiset tai pysyvät sulkemiset, rajoitustoimet ja poistot ovat herättäneet perusteltua huolta ympäri maailman. Vuonna 2018 Saksassa oikeus kumosi Facebookin tekemän päivityksen poistamisen ja sitä seuranneen 30 päivän käyttökiellon. Tuomioistuin moitti Facebookin vihapuhe-käsitettä epäselvyydestä. Sananvapautta puolustavat kansalaisjärjestöt ovat Saksassa vieneet Facebookin oikeuteen myös vuonna 2019 ja voittaneet useita oikeudenkäyntejä. Yhdysvalloissa on senaatin kuulemisissa ilmaistu nä-kemyksiä, joiden mukaan sosiaalisten medioiden rajoitustoimet kohdistuisivat epäsuhtaisesti republikaanien, konservatiivien ja libertaarien näkemyksiin, mikä on herättänyt epäilyksen sosiaalisten medioiden politisoitumisesta niin kutsuttuun progressiivisen politiikan suuntaan. Viimeisin suurta huomiota herättänyt sosiaalisen median rajoitustoimi oli Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin Twitter-tilin sulkeminen viime tammikuussa. Monet poliitikot, esimerkiksi Saksan liittokansleri Angela Merkel, ovat kritisoineet kyseistä toimenpidettä.
Sosiaalisten medioiden on katsottu joissakin tapauksissa puuttuvan täysin perusteettomasti käyttäjiensä sananvapauteen. Tämän vuoden tammikuussa Puolan hallitus kertoi suunnittelevansa lakiesitystä, joka sallisi kansalaisten vaatia oikeusteitse sosiaalisen median yrityksiä palauttamaan poistettua sisältöä, mikäli sisältö ei riko Puolan lakia.
Suomessakin on havaittu useita tapauksia, joissa erityisesti kansallismielisten ja konservatiivisten poliittisten toimijoiden käyttäjätilejä on suljettu väliaikaisesti tai poistettu kokonaan. Joissakin tapauksissa näin on tapahtunut ilman selvää perusteltua syytä. Monien viime eduskuntavaaleissa ehdolla olleiden henkilöiden ja nykyisten kansanedustajien sosiaalisen median käyttäjätileihin kohdistui huomattavia rajoitustoimia juuri ennen eduskuntavaaleja. Tätä voidaan pitää vakavana puuttumisena vaalien alla käytävään poliittiseen keskusteluun. Kansanedustajien ohella asia koskee myös kaikkia muita valtiollisia toimijoita sekä kunnallisia päättäjiä.
Epämääräisiin käytäntöihin ja muiden käyttäjien ilmiantoihin pohjautuvat sosiaalisen median yritysten rajoitustoimet vaarantavat sananvapauden ja mahdollistavat tällä tavoin jopa ulkomaisten yritysten vaikuttamisen vaalien lopputulokseen Suomessa.
On syytä epäillä, ettei kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuus toteudu tilanteessa, jossa sosiaalisen median rajoitustoimet kohdistuvat tiettyyn poliittiseen ryhmittymään ja tietynlaisten poliittisten mielipiteiden esittäjiin. Sosiaalisen median yrityksiltä on vaadittava enemmän läpinäkyvyyttä rajoitustoimien perusteisiin, joiden katsotaan nojaavan kyseisten palveluiden niin kutsuttuihin yhteisönormeihin.
On tärkeää kyetä tunnistamaan esimerkiksi alaikäisille haitallinen väkivaltainen tai seksuaalinen sisältö ja rajoittaa niiden näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Sen sijaan yhteiskunnallisista kysymyksistä keskusteleminen ja tiedottaminen tulee olla mahdollisimman vapaata ja kynnys niiden rajoittamiselle on oltava korkealla ja selkeästi perusteltua, jotta avoin kansalaiskeskustelu ja demokratia toteutuvat myös sosiaalisen median aikakaudella.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen sosiaalisen median palvelujen toiminta-periaatteiden yhdenvertaisuuden ja läpinäkyvyyden ja millä tavoin hallitus varmistaa, että avoin kansalaiskeskustelu, sananvapaus ja demokratia toteutuvat sosiaalisessa mediassa kiistanalaisistakin yhteiskunnallisista asioista keskusteltaessa?
Helsingissä 10.2.2021
Veikko Vallin (ps)
Olli Immonen (ps)