Suomen rahapoliittinen valta siirrettiin valheellisin, jopa rikollisin, keinoin Euroopan keskuspankille vuonna 1999 Suomen astuttua EMU:n kolmanteen vaiheeseen. Sitä ennen Suomi oli samanlaisin keinoin liitetty Euroopan unioniin.

Nyt EU:n ja euron suosio ovat vajonneet alas kautta Euroopan. Tämä johtuu mm. siitä, että vahvemmat kansantaloudet joutuvat toimimaan velkaisten kriisimaiden maksumiehinä.

Euroalueen kasassa pitäminen edellyttää väistämättä jatkuvia tulonsiirtoja vahvemmista jäsenmaista heikompiin jäsenmaihin. Tässä Suomi tulee jatkossakin olemaan maksajan roolissa. On suuri vaara, että eurokriisin ja siitä seuraavien toimenpiteiden seurauksena EU-maiden keskinäinen luottamus ja taloudellinen moraali romuttuvat pysyvästi.

Euro on epäoptimaalinen valuutta-alue kieli- ja kulttuurieroista johtuen. Kielierojen takia työvoiman vapaa liikkuvuus on täyttä utopiaa, sillä EU:n virallisten kielten määrä lähentelee kolmeakymmentä. Kulttuurierojen takia tulee jatkossakin olemaan mahdotonta valvoa, että kaikki maat noudattavat samoja sääntöjä.

Poliittisin, ei taloudellisin, perustein pystytetty euroalue vetää Suomea yhä enemmän kurjistumisen kierteeseen, sillä maaltamme puuttuu oman rahapolitiikan tarjoama jousto negatiivisen talouskehityksen oloissa. Euro esimerkiksi heikentää Suomen kilpailukykyä. Ilman euroa olisimme nousussa selvästi edullisemmalla valuuttakurssilla.

Mikäli haluamme yhä roikkua mukana eurossa, Suomen talouspolitiikka ja taloutemme rakenteet olisi päivitettävä euroaikaan ankaran sisäisen devalvaation kautta. Itse koen parempana vaihtoehtona seurata muiden Pohjoismaiden tietä ja siirtyä omaan valuuttaan, jolloin raskailta palkkojen ja tulonsiirtojen leikkauksilta voitaisiin välttyä.

Euroeron jälkeen Suomi myös välttyisi kriisimaiden tukemiselta. Suomen kohtalaisen hyvän luottoluokituksen ansiosta on jopa todennäköistä, että pääomapaon sijaan Suomeen virtaisi nykyistä enemmän ulkomaista pääomaa.

Suomi ei tulisi vielä tässä vaiheessa merkittävästi kärsimään euroerosta taloudellisesti. Mitä pidempään Suomi kuitenkin jatkaa eurossa, sitä enemmän maamme joutuu sitoutumaan tuhoisaan tukipakettipolitiikkaan, ja sitä tuhoisammat seuraukset tulevat olemaan euron lopulta hajotessa.

Euron suhteen on jäljellä kaksi vaihtoehtoa: eroaminen eurosta tai EU:n syventäminen keskusjohtoiseksi tulonsiirtounioniksi. Kannatan euroeroa, sillä euro estää maatamme tekemästä omia rahapoliittisia päätöksiä.

 

Olli Immonen
kansanedustaja (ps.)
Oulu

(Kolumni on julkaistu alun perin sanomalehti Kalevassa 10.6.2015)