Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja ja nykyinen Oulun kaupunginvaltuutettu Anne Huotari kommentoi Kansan Tahdon haastattelussa (28.4.2010) seuraavaa:
”Perussuomalaisten valtuustoryhmän tavaksi näyttää muodostuvan, että heidän pitää tavalla tai toisella erottua joukosta. Nyt nämä pukumiehet [Olli Immonen ja Ville Vähämäki] eivät oikeastaan vastustaneet monikuntaliitosta, mutta halusivat kansanäänestyksen.”
Huotari viittaa edellä viime kaupunginvaltuuston kokouksessa (26.4.2010) tekemääni muutosesitykseen Oulun seudun monikuntaliitosta koskevassa kysymyksessä. Oulun kaupunginhallitus esitti valtuustolle, että Oulu lähtisi mukaan monikuntaliitokseen.
Ilmoitin jo vuoden 2009 puolella, että oma kantani monikuntaliitokseen on se, että asiasta tulee järjestää kuntalain mukainen neuvoa-antava kansanäänestys. Tein muun muassa viime vuoden talousarviokokouksessa muutosesityksen, jossa vaadin keskusvaalilautakunnan budjettiin varattavaksi rahaa kansanäänestyksen järjestämistä varten. Tuolloin esityksestäni äänestettiin valtuustossa, ja se hylättiin äänin 63-4.
Viime kaupunginvaltuuston kokouksessa ilmoitin kannattavani monikuntaliitosta joidenkin kuntien osalta. Toin kuitenkin esille, että näin isosta ja merkittävästä asiasta, kuin lähes 200 000 asukkaan suurkunnan perustamisesta, pitäisi päättää kansanäänestyksellä. Siksi esitinkin, että kaupunginhallituksen esitys hylättäisiin, jolloin avautuisi vielä mahdollisuus kuntajakolain mukaisen kunnallisen kansanäänestyksen järjestämiselle. Esityksestäni äänestettiin, ja se hylättiin äänin 63-2 kahden äänestäessä tyhjää.
Kansan Tahto uutisoi:
”Kansanäänestys on Anne Huotarin mielestä tarpeen silloin, jos on selkeästi erilaisia mielipiteitä isosta asiasta. Koska Oulun valtuusto oli lähes yksimielinen, ei kansanäänestys olisi tuonut lisäarvoa.”
Se, että Oulun kaupunginvaltuusto on asiasta lähes yksimielinen, ei tarkoita sitä, että tavalliset oululaiset olisivat asiasta samalla tavalla yksimielisiä. Sitä paitsi Oulun kaupunginvaltuustossa vallitsee vanhojen puolueiden keskuudessa vahva konsensusilmapiiri. Tämä tarkoittaa siis sitä, että perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikki valtuustoryhmät kokoomuksesta vasemmistoliittoon pyrkivät olemaan kaikista asioista samaa mieltä. Samalla kaikki toisinajattelijat, kuten perussuomalaiset, yritetään työntää poliittiseen paitsioon.
Kaleva uutisoi (29.4.2010) seuraavaa:
”Kyselyjen mukaan lähes 60 prosenttia kuntalaisista on sitä mieltä, että vaikutusmahdollisuudet [kunta-asioihin] ovat heikot.”
Todettakoon, että minä ainakin yritin lisätä kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia ajamalla kansanäänestystä päätöksenteon työvälineeksi. Tämä ei kelvannut vanhoille puolueille.