Eduskunnan lakivaliokunta antoi äskettäin julkaisemassaan mietinnössä tukensa kansalaisaloitteelle, jossa vaaditaan tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämistä erillislailla. Valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin, jotta tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen säädetään rikosoikeudellisesti rangaistavaksi nykyistä selkeämmin. Päätöksessään valiokunta ehdottaa, että silpomisen rangaistavuutta selkeytetään säätämällä rikoslakiin erityinen rangaistussäännös.
Kansalaisaloitteen käsittelyn yhteydessä lakivaliokunta selvitti myös poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta koskevaa oikeuskäytäntöä. Valiokunnan mielestä myös poikien osalta asiaan liittyy sääntelytarpeita, joita on selvitettävä ja arvioitava tarkemmin. Sääntelytarpeiden selvittäminen on tärkeää, sillä ei-lääketieteellisin perustein tehdyt ympärileikkaukset ovat suunnitelmallista väkivaltaa poikia kohtaan. Toimenpiteet voivat aiheuttaa lukuisia fyysisiä, psyykkisiä ja emotionaalisia terveyshaittoja.
Rituaaliset ympärileikkaukset ovat nousseet Suomessa ajankohtaiseksi aiheeksi erityisesti kasvavan maahanmuuttajaväestön seurauksena. Aihe on nähty tietyissä poliittisissa piireissä arkana, koska sen on koettu loukkaavan maahanmuuttajia. Ongelmasta ei saa kuitenkaan vaieta. Maahanmuuttajien kulttuurin on muututtava – vahingollista vieraan kulttuurin perinteiden ylläpitoa ei tule sallia maassamme. Nykypäivän länsimaiseen arvokulttuuriin lasten vahingoittaminen ei kuulu. Poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset ovat ihmisoikeuskysymys, jonka hoitamisessa Suomella on vastuu.
Olen ollut ajamassa poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kieltämistä eduskunnassa muun muassa osallistumalla vuosina 2011 ja 2015 tehtyihin lakialoitteisiin, joissa ehdotettiin poikalasten ympärileikkausten kieltämistä ilman lääketieteellistä perustetta. Valitettavasti aloitteet eivät tuolloin edenneet eduskunnassa lähetekeskusteluja pidemmälle.
Lastensuojelulain mukaan lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (SopS 59 ja 60/1991) mukaan lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä, välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä (19 artikla). Vanhemmilla tai muilla lapsesta huolta pitävillä aikuisilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvusta ja kehityksestä, ja lapsen edun on määrättävä heidän toimintaansa (18 artikla). Sopimuksen noudattamista valvovan YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan valtion tulee ryhtyä kaikkiin tehokkaisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimiin, että lasten terveydelle vahingollisia perinteisiä tapoja poistetaan.
Poikien rituaalisissa ympärileikkauksissa on kyse vanhasta perinteestä, jonka taustalla on usein sosiaalisia, kulttuurisia tai esteettisiä syitä ja tekoa perustellaan usein myös uskonnollisilla syillä. Ympärileikkausperinne loukkaa muun muassa oikeutta elämään ja fyysiseen koskemattomuuteen, oikeutta vapauteen väkivallasta sekä oikeutta terveyteen ja elämään ilman syrjintää.
Kansainvälisten sopimusten lisäksi juridisessa arvioinnissa on annettava painoarvoa erityisesti perustuslain (731/1999) takaamalle oikeudelle ruumiilliseen koskemattomuuteen sekä perustuslaissa ja uskonnonvapauslaissa (453/2003) taatulle uskonnonvapaudelle. Pienten poikien kohdalla on otettava huomioon, että kyseessä ei ole heidän tahtoonsa perustuva uskonnonvapaus, vaan heidän vanhempiensa vapaus uskonnon harjoittamiseen. Ympärileikkauskysymyksen juridisessa arvioinnissa on tehtävä valinta, painotetaanko uskonnon ja kulttuurin traditiosta nousevaa käytäntöä ympärileikkauksessa vai lääketieteen etiikasta, ihmisoikeuksista ja perustuslaista nousevaa yksilön oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen. Samalla nousee esiin kysymys, ovatko poikalapset yhdenvertaisessa asemassa ruumiillisen koskemattomuuden ja uskonnonvapauden suhteen. Perustuslaki turvaa, ettei kenenkään ruumiillista koskemattomuutta voi uskonnollisin perustein loukata. Rituaalinen ympärileikkauskäytäntö on ristiriidassa tämän kanssa.
Henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja on perusoikeus, jolla on läheinen yhteys myös perustuslaissa turvattuun yksityiselämän suojaan. Tämän piiriin kuuluu oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan. Henkilökohtaisen koskemattomuuden ja yksityiselämän suojan tulisi perusoikeuksina koskea yhtäläisesti sekä tyttöjä että poikia. Perustuslain yhdenvertaisuusvaatimus koskee itsestään selvästi myös rikosoikeudellista lainsäädäntöä. Sukuelinten silpomista koskevasta erillissääntelystä keskusteltaessa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, että Suomen rikoslaki noudattaa sukupuolen suhteen neutraliteettiperiaatetta.
Suomessa vahvistetut kansainväliset ihmisoikeussäännökset kieltävät sellaiset uskontoon liittyvät toimenpiteet, jotka vaarantavat terveyttä. Tämä periaate on vahvistettu oikeustapauksessa, jossa lääkärin tekemä ympärileikkaus on katsottu rikoslain tarkoittamaksi pahoinpitelyksi (valtionsyyttäjä Päivi Hirvelän päätös 29.6.2004, dnro R 02/15). Tässä päätöksessä on rinnastettu poikien ja tyttöjen ympärileikkaukset yhdenvertaisiksi ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksiksi, joita voidaan pitää juridiselta kannalta perustuslain perusoikeussäännösten esitöissä mainittuna silpomisena (HE 309/1993). Perustelussa viitataan siihen, että yhdenvertaisuusvelvoitteen mukaan poikien ruumiillisen koskemattomuuden suoja ei voi olla heikompi kuin tyttöjen.
Korkein oikeus (KKO 2008:93) on antanut vastaavassa asiassa päätöksen, jonka mukaan poikansa ympärileikkauksen järjestänyt henkilö ei ole syyllistynyt poikansa pahoinpitelyyn. Lähtökohtaisesti todettiin, että ympärileikkauksen, jota ei tehdä lääketieteellisestä syystä, on mahdollista katsoa täyttävän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Päätöstä perusteltiin kuitenkin sillä, että toimenpide oli tehty pojan kannalta hyväksyttävistä uskontoon liittyvistä syistä ja että toimenpiteellä katsottiin tässä tapauksessa puututun kokonaisuutena arvioiden vähäisessä määrin pojan ruumiilliseen koskemattomuuteen. Edellä kuvattu korkeimman oikeuden päätös ei kuitenkaan ota perusteluissaan huomioon esimerkiksi sitä, että mieheksi varttunut henkilö voi pitää lapsena tehtyä ympärileikkausta traumatisoivana ja seksuaalisuuteen haitallisesti vaikuttavana toimenpiteenä. Puuttumista ruumiilliseen koskemattomuuteen ei siten voida pitää yksiselitteisesti vähäisenä. Kyseessä on pysyvään muutokseen johtava kirurginen toimenpide, jota ei voi perua.
Nykyisessä tilanteessa pojille tehtävät ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset ovat laillisia huolimatta siitä, että tunnusmerkistöltään teko rikkoo Suomen perustuslakia (7 § ja 11 §), rikoslakia (21. luku 7 §) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklaa henkilökohtaisesta koskemattomuudesta. Tämä asettaa tyttö- ja poikalapset sukupuolen perusteella eriarvoiseen asemaan. Vallitseva oikeustila on huolestuttava poikalasten oikeuksien ja yhdenvertaisuuden kannalta.
Lakivaliokunta toteaa tuoreessa mietinnössään, että poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus lähtökohtaisesti täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Siitä, millä edellytyksillä poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on sallittu, ei ole Suomessa lainsäädäntöä, eikä asiasta ole annettu hallituksen esitystä eduskunnalle. Suomessa ei siten ole myöskään laista nimenomaisesti ilmenevää erityistä oikeutusta poikien ei-lääketieteellisille ympärileikkauksille.
Rituaalinen ympärileikkaus suoritetaan yleensä vauvalle, joka ei ole kykenevä antamaan suostumustaan. Henkilöllä itsellään on oltava oikeus päättää täysi-ikäiseksi vartuttuaan oman kehonsa kohtelusta.
Eduskunnan entinen oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio katsoi vuonna 1999, että suostumukseen kykenemättömien pienten poikalasten ympärileikkaus ilman lääketieteellistä perustetta on oikeudelliselta kannalta erittäin kyseenalaista. Hänen mukaansa toimenpidettä ei tulisi tehdä, ennen kuin lapsi itse pystyy antamaan tietoon perustuvan suostumuksensa. Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojelemiseksi biologian ja lääketieteen alalla vuodelta 2010 sallii terveyteen kohdistuvia toimenpiteitä suoritettavan suostumuksen antoon kykenemättömälle vain, jos niistä on tälle välitöntä hyötyä. Aikuinen ihminen voi tehdä itsenäisesti päätöksen omasta ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksestaan, mutta lapsen puolesta vanhempien ei tule saada päätöstä tehdä.
Suomessa tulee pikimmiten turvata lailla myös poikien koskemattomuus uskonnollisia väkivaltaperinteitä vastaan. On välttämätöntä nostaa etusijalle lapsen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Uskonnollisen itseilmaisun tulee perustua vapaaehtoisuuteen ja ihmisen omaan tahtoon. Lapsen edun on aina oltava etusijalla, vaikka se rajoittaisi aikuisten oikeutta uskonnollisten tai kulttuuristen perinteiden harjoittamiseen. Tavoitteena on oltava se, että uskonnolliset ja etniset yhteisöt luopuvat kokonaan alaikäisille suoritettavista rituaalisista ympärileikkauksista ja antavat yksilöille täysi-ikäisyyden saavutettuaan aidon valinnanvapauden ympärileikkausten mahdollisesta teettämisestä omien vakaumustensa perusteella.
Hallituksen on ryhdyttävä nopeasti toimenpiteisiin poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kieltämiseksi lailla. Suomessa ei tule sallia tilannetta, jossa perustuslaki, rikoslaki, lastensuojelulaki ja kansainväliset sopimukset voidaan ohittaa uskonnon tai etnisen tapakulttuurin perusteella.
Poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset on säädettävä rikoslaissa rangaistaviksi, ja hallituksen tulee antaa tarvittavat lakiehdotukset eduskunnan käsiteltäviksi kuluvan vaalikauden aikana. Suomen on näytettävä asiassa mallia muille maille ja oltava kerrankin edelläkävijä ihmisoikeuksien puolustamisessa väkivaltaperinteitä vastaan. On aika asettaa lapsen etu etusijalle.