Puheenvuoroni eduskunnassa tiistaina 6.3.2012:
6) Laki kuluttajansuojalain 7 luvun muuttamisesta Lähetekeskustelu
Lakialoite LA 58/2011 vp Sampsa Kataja /kok ym.:
Olli Immonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Suomi on tuhansien järvien ja tuhansien metsien maa. Se on hieno asia. Tämän lisäksi Suomi on kuitenkin valitettavasti myös tuhansien erilaisten kieltojen, sääntöjen ja määräysten maa. Joillakin kansanedustajilla kieltokiintiö ei näytä tulleen kuitenkaan vieläkään täyteen. Tällä kertaa kiellettävien listalle on nostettu kokoomuslaisen kansanedustajan aloitteesta pienlainayritystoiminta Suomessa. Kuten jo aikaisemmassa puheenvuorossani totesin, henkilökohtaisesti en kannata kieltojen pohjalle perustuvaa yhteiskuntaa. Kieltovimman sijaan tässä niin sanotussa pikavippiongelmassa tulisikin pysähtyä miettimään todellisia syitä velkaantuneiden ahdinkoon.
En väitä, että pienlainatoiminta olisi nykyisellään täysin ongelmatonta. Nyt pienlainayritykset voivat esimerkiksi toimia lähes täysin riskittä velallisen tai valtion maksaessa viulut. Tämä johtuu siitä, että nykyinen lainsäädäntömme takaa liian vahvan suojan velkojalle.
Jos tässä jotain toimintaa pitäisi alkaa säädellä, se olisi perintätoimistojen veloittamat maksut. Voitaisiin aloittaa vaikka siitä, etteivät perintäkulut saisi koskaan ylittää alkuperäisen velan määrää ja että pääoman ylittävältä osalta velkojen perimiskuluista vastaisi velkoja itse. Huomiota tulisi kiinnittää myös pienlainayritysten velvollisuuteen ja mahdollisuuteen selvittää asiakkaansa maksukyky.
Lisäksi on syytä nostaa esille myös valtion perimät kulut. Nämä voivat olla velalliselle itse asiassa vielä suurempi ongelma kuin pienlainayrityksen ja perintäyrityksen perimät kulut, mikäli otetaan huomioon muun muassa haastehakemuksesta ja velkomustuomiosta aiheutuvat kustannukset. Tällä hetkellähän tilanne on se, että käräjäoikeudet ovat ruuhkautuneet pienlainoista johtuvista velkomustuomioista. Tähän asiaan olisi saatava muutos, sillä käräjäoikeus ei ole oikea paikka pääomiltaan mitättömien saamisten käsittelylle.
Suomen pienlainayhdistys on puolestaan esittänyt kolmea konkreettista kuluttajan oikeusturvan kannalta keskeistä asiaa: ensimmäisenä pienlainatoiminnan alistamista finanssivalvonnalle, toiseksi niin sanotun positiivisen luottorekisterin käyttöönottoa ja kolmanneksi riidattomien velkomusasioiden siirtämistä suoraan ulosottoon.
Suomen pienlainayhdistyksen mukaan suomalaisista 72% on sitä mieltä, että kuluttajilla pitäisi olla mahdollisuus saada pieniä lyhytaikaisia lainoja, jos omat luottotiedot ovat kunnossa. Tällä hetkellä pienlainoille ei ole olemassa korvaavaa rahoitusmuotoa, joten niiden kieltäminen johtaisi tilanteeseen, jossa lyhytaikaisen nopean rahoituksen saaminen olisi käytännössä mahdotonta. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että ylivoimaisesti suurin osa (arviolta noin 80%) pienlainoista maksetaan takaisin ajallaan. Myöhässä maksavia, muttei perintään menneitä asiakkaita on noin 10%. Varsinaisen perinnän kautta lainansa maksaa noin 5% asiakkaista ja kokonaan maksamatta jää vain noin 5% asiakkaista.
Pienlainat edustavat vain puolta prosenttia kaikista suomalaisten kulutusluotoista. On myös hyvä tietää, että suurin osa pienlaina-anomuksista tehdään arkipäivisin, ei öisin tai viikonloppuisin. Suomen Asiakastiedolta saatujen tilastojen mukaan sekä vuonna 2010 että vuonna 2011 vain 0,9% kaikista maksuhäiriömerkinnöistä johtui pienlainoista ja vastaavasti 99,1% ensisijaisesti muista luotoista tai laskuista kuin pienlainoista.
Arvoisa herra puhemies! Kieltovimmassaan kansanedustajat kokoomuslaisten johdattamana ovat unohtaneet täysin ne tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset, jotka ovat joskus käyttäneet pienlainoja pienen akuutin rahantarpeen täyttämiseen. Pienlainapalveluita ei pidä tarkastella ainoastaan maksuongelmaisiin keskittyen. Täytyy ymmärtää, että pienlainoja käyttävät aivan tavalliset ihmiset kaikista ikä- ja yhteiskuntaluokista.