”Pääministeri Juha Sipilä on valmis antamaan kotinsa turvapaikanhakijoille. Hän haluaa omalla toimellaan osoittaa vastuunkantoa ja sitä, että Suomi on monikulttuurinen maa.” -Ylen uutiset, 2015.
Suomi todella tätä nykyä on monikulttuurinen maa. Sen ovat kaikki suomalaiset viimeistään kuluneiden viime kuukausien aikana saaneet huomata. Sitä ei edes Sipilän tarvitse meille enää erikseen vastuuttomilla teoillaan osoittaa.
Luulen, että monet suomalaiset haluaisivat takaisin sen ei-monikulttuurisen Suomen, jollainen Suomi oli pitkälti aina 1990-luvun alkuun saakka. Ne harvat maahanmuuttajat, joita maastamme tuolloin löytyi, olivat pääasiassa varsin hyvin sopeutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan.
Monet hyvät asiat ilmenevät ainoastaan yhtenäiskulttuurissa. Tietyt ominaisuudet, kuten yhteisöllisyys, luottamus kanssaihmisiin, hyvät käytöstavat, turvallinen elinympäristö, yhteiset toimintatavat, kyky luontevasti tulkita toisten ihmisten viestintää, tasa-arvo, suvaitsevaisuus, luottamus demokraattiseen päätöksentekoon sekä yhteisesti jaetut käsitykset oikeasta ja väärästä ilmenevät ja toimivat vain yhtenäiskulttuurissa, eivät monikulttuurissa.
Identiteetiltään ja kulttuuriltaan sirpaloituneissa yhteiskunnissa nämä tärkeät arvot ja ominaisuudet eivät toteudu yhtä hyvin ja lopulta ne korvautuvatkin yksilökeskeisyydellä, epäluottamuksella kanssaihmisiin, turvattomuuden tunteella, alhaisemmalla onnellisuuden tasolla, suvaitsemattomuudella, uskonnollisella ja ideologisella ääriajattelulla, etnisellä nepotismilla sekä erilaisilla konflikteilla. Edellä luetellut asiat ovat todistettavasti tehneet monista maailman maista ja alueista lähes toivottomia paikkoja elää. Esimerkkinä tällaisista alueista voidaan mainita vaikkapa Etelä-Afrikka ja nykykehityksen jatkuessa pian myös Suomi.