Ne Euroopan maat ja kansat, jotka ovat päättäväisimmin torjuneet massamaahanmuuton ja monikulttuurisuuskehityksen, ovat tähän asti parhaiten välttyneet islamistien terrori-iskuilta ja muilta maahanmuuton ongelmilta. Sen sijaan terrori-iskuja ja muita ongelmia on ilmennyt juuri niissä maissa, jotka ovat pitäneet rajansa auki maahanmuuttajille ja joissa muslimien on annettu monikultturismin nimissä elää valtavirtayhteiskunnan ulkopuolella omissa rinnakkaisyhteiskunnissa. Uskon, että myös tulevaisuudessa terrori-iskuilta ja muilta maahanmuuton ongelmilta tulevat todennäköisimmin välttymään ne Euroopan maat, joissa muslimiväestöä ei päästetä kasvamaan liian suureksi ja joissa monikulttuurisuuskehitykselle sanotaan kovaan ääneen ei.
Toisin kuin valtamedia ja sen suosimat ideologisesti ”oikeaoppiset” asiantuntijat väittävät, eurooppalaisten islam-kriittisyys ja itsesuojeluvaiston herääminen eivät ruoki muslimien radikalisoitumista tai pelaa äärimuslimien pussiin. On suorastaan vastenmielistä, että ne tahot, jotka ovat vastuussa Euroopan epävakaasta kehityksestä, ovat yrittäneet vierittää vastuun muslimien radikalisoitumisesta ja muista maahanmuuton ongelmista niiden tahojen niskaan, jotka ovat pyrkineet toiminnallaan estämään kyseisten ongelmien syntymisen. Vastuussa eurooppalaisten yhteiskuntien romahduttamisesta ovat ne poliittiset päättäjät ja monikultturistit, jotka ovat antaneet maahanmuuton ongelmien levitä hallitsemattomiin mittoihin.
Olemme Länsi-Euroopassa nähneet jo vuosikymmenien ajan, etteivät pehmeät keinot, hyysääminen ja hyssyttely edesauta muslimimaahanmuuttajien kotoutumista ja sopeutumista uuteen asuinmaahan. Poliittisen eliitin ajama monikultturismi-ideologia on mahdollistanut muun muassa sen, että islamin uskoon kaikkein kiihkomielisimmin suhtautuvat muslimit ovat voineet vapaasti levittää omaa agendaansa ja vihasanomaansa ja radikalisoida uskonveljiään. Lääkkeeksi radikalisoitumisongelmaan monikultturistieliitti on tarjonnut kantaväestölle vain lisää suvaitsevaisuutta ja avoimien rajojen maahanmuuttopolitiikkaa. Monikulttuurisuuden ongelmia on siis yritetty korjata lisäämällä monikulttuurisuutta. Tämä ei ole toiminut käytännössä, eikä se tule koskaan toimimaan.
Nyt olisi korkea aika kokeilla poliittisen korrektiuden ja monikulttuurisuusfantasioinnin sijaan toisenlaisia keinoja kuten maahanmuuton selvää rajoittamista ja tiukempia kotoutumisvaatimuksia sekä kotoutumiskyvyttömien ja -haluttomien ulkomaalaisten lähettämistä takaisin sinne, mistä ovat tänne tulleet. Uskon, että valtaosa kansasta on jo herännyt huomaamaan, mihin nykyinen kehitys Suomessa tulee väistämättä johtamaan. Olisi toivottavaa, että myös poliittiset päättäjät heräisivät toimimaan kansamme parhaaksi ennen kuin on liian myöhäistä.