Suomalainen valtavirtamedia on vallankäyttäjä siinä missä poliitikotkin. Poliitikot ovat demokraattisin keinoin valittuja lainsäätäjiä, valtavirtamedia puolestaan toimii itse itselleen asettamallaan mandaatilla ja hallitsee suomalaista mielipideilmapiiriä. Saamistamme tiedoista riippuu, millaiseksi maailmankuvamme muotoutuu. Tämä puolestaan vaikuttaa esimerkiksi äänestyskäyttäytymiseemme ja ohjaa siten yhteiskunnallisen kehityksen suuntaa. Käytän suurista medioista nimitystä valtamedia, koska niillä on suurin valta hallita yhteiskuntamme mielipideilmapiiriä ja päättää esimerkiksi siitä, kuka saa kansan suosion, kuka taas ajetaan epäsuosioon.
Yleisesti länsimaiseen journalistiseen näkemykseen sisältyy ajatus, että kansalaisilla on oltava oikeus vapaaseen ja laaja-alaiseen tiedonsaantiin. Tämän periaatteen on toteuduttava myös silloin, kun välitettävä tieto on ristiriidassa tietoa välittävän toimittajan henkilökohtaisten näkemysten ja asenteiden kanssa. Valitettavasti myös osa länsimaisista toimittajista sortuu tarkoituksenmukaiseen tiedonvälitykseen, jolloin viestintä keskittyy palvelemaan vain toimittajan ja median omaksumia ideologisia päämääriä ja tarkoitusperiä.
Ennen internetin aikakautta valtamedia saattoi vaieta haluamistaan asioista ajaakseen omaa agendaansa joutumatta siitä vastuuseen. Media on voinut levittää muunneltua totuutta pukemalla sanomansa absoluuttisen totuuden kaapuun. Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa. Olemme astumassa aikakauteen, jossa ihmiset hakevat tietoa sieltä, mistä kokevat sitä parhaiten löytävänsä. On selvää, että kansanvalta ei toimi, jos kansa ei tiedä. Vasta internetin ja sen tarjoaman laajan tietoaineiston myötä olemme astumassa Suomessa todelliseen sananvapauden ja demokratian tilaan.
Millaisessa Suomessa eläisimme, jos internetiä tai sosiaalista mediaa ei olisi lainkaan käytettävissä? Tiedon saanti olisi tuolloin lähes puhtaasti valtamedian varassa, jonka toimittajista merkittävä osa kannattaa punavihreitä puolueita. Maailmalla tehdyt tutkimukset osoittavat, että toimittajat kannattavat enemmän arvoliberaaleja ja vasemmistolaisia puolueita kuin väestö keskimäärin. Kuinka moni heistä haluaa kertoa koko totuuden, jos se sotii toimittajan omaa ideologiaa vastaan? Tiedonvälityksestä seuraava johtopäätösten teko riippuu usein siitä, millaisin henkilökohtaisin motiivein uutisointi on kulloinkin toteutettu. Ilman internetiä yhteiskunnallisilla toisinajattelijoilla ei olisi mahdollisuuksia puolustautua median hyökkäyksiltä tai saada omia näkemyksiään laajan yleisön tietoon ainakaan sillä tavoin kuin he haluavat.
Valtamedia ja toimittajat ovat kohottaneet itsensä kritiikin yläpuolelle. Jos mediaa arvostelee tai kyseenalaistaa sen ajamaa agendaa, on medialla aina mahdollisuus kostaa kritiikin esittäjälle mustamaalaamalla ja herjaamalla sekä levittämällä kriitikosta yleisön keskuuteen haluamiaan mielikuvia. Pyrkimyksenä on ajaa kritiikin esittäjä yhteiskunnassa huonoon valoon ja sitä kautta marginaaliin. Valtamedian piirissä ymmärretään hyvin, että painostavalla ilmapiirillä voidaan rajoittaa sananvapautta lähes yhtä tehokkaasti kuin lainsäädännöllä. Osa median mustamaalaamista henkilöistä aina lopulta taipuu paineen edessä. Monikaan normaali ihminen ei halua leimautua ”rasistiksi”, ”ääriajattelijaksi”, ”kiihkoilijaksi” tai ”häiriköksi” ja hankaloittaa elämäänsä, työnsaantimahdollisuuksiaan ja ihmissuhteitaan.
Asianmukaista tietoa janoaville ihmisille valtamedialla on nykyisin valitettavan vähän annettavaa. Viihde, sensaatiohakuisuus ja kärjistäminen ovat menneet asiapitoisen tiedonvälityksen edelle. Median nykyinen toiminta on tietysti seurausta siitä, että raflaavat otsikot myyvät hyvin ja tuottavat omistajille enemmän voittoa kuin neutraali uutisointi.
Kansanedustajana toimiessani olen saanut lukuisia yhteydenottoja media-alan opiskelijoilta, jotka ovat valitelleet suomalaisen toimittajakoulutuksen vasemmistolaista ja monikultturistista ilmapiiriä. Valtavirtamediassa työskentelevien toimittajien agendan tuntien opiskelijoiden huolestuneisuus ideologisesti värittyneestä opetuksesta ei taida olla täysin tuulesta temmattu asia. On pikemminkin oletettavaa, että tulevat toimittajat ehdollistetaan jo opintojen aikana vasemmistolaiseen ajatusmaailmaan. Valitettavasti monille toimittajiksi haluaville ei jää juuri muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua kyseiseen ilmapiiriin päästäkseen etenemään uralla.
Lähipiirissäni on useita nykyisiä ja entisiä toimittajia, joiden kautta olen kuullut toimitusten sisällä vellovasta ilmapiiristä. Mikäli toimittaja on lähestynyt tiettyjä asioita tosiasioihin nojaavasta näkökulmasta, juttuja on jouduttu siivoamaan median agendaan paremmin sopivaksi, tai vaihtoehtoisesti ne on jätetty kokonaan julkaisematta. Osalta toimittajista ovat työt loppuneet, kun heidän monikultturismin kyseenalaistava arvomaailmansa on paljastunut.
Suurta osaa suomalaisista on pitkään ärsyttänyt Yleisradion yksipuolinen tiedonvälitys maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvissä asioissa. Koska monikulttuurisuuden edistäminen on Yleisradion laissa määrätty velvoite, asettaa se väistämättä omat erityisvaatimuksensa Ylen julkaisutoiminnalle. Toisin sanoen Ylen on toimittava puolueellisesti itseään sensuroiden. Jos Ylen tehtäväksi olisi laissa kirjattu kommunismin edistäminen, tulisi Ylen edistää kommunismia ja pitäytyä edistämästä toisenlaisia ideologisia suuntauksia.
Julkisrahoitteisena yhtiönä Yle ei saisi edistää mitään tiettyä poliittista agendaa ja vastaavasti syrjiä muita, vaan sen tulisi keskittyä neutraaliin ja puolueettomaan tiedonvälitykseen. Yleisradiota koskevasta laista on poistettava vaatimus monikulttuurisuuden edistämisestä. Lisäksi Ylen toimittajilla on velvollisuus pyrkiä avoimeen ja monipuoliseen uutisointiin riippumatta heidän omista ideologisista näkemyksistään. Jos muutoksia ei saada aikaan, tulee Ylen ohjelmat siirtää esimerkiksi maksukortin taakse, jolloin Ylen toimintaa rahoittavat vain ne, jotka allekirjoittavat sen monikulttuurisuusagendan.
Olen yhteiskunnallisen, poliittisen ja historiallisen kirjallisuuden suurkuluttaja. Kotikirjastossani on noin 3000 teosta. Uskon olevani hyvin tietoinen siitä, missä määrin ja millaista kirjallisuutta Suomessa julkaistaan. Tätä taustaa vasten totean, että niin maamme valtavirtamediaa kuin kirjankustannustoimintaakin vaivaa sama ongelma: vaihtoehtojen puute. 1960-luvun loppupuolelta lähtien vasemmistolaista ja liberaalia aateympäristöä kyseenalaistavan kirjallisuuden julkaiseminen on vähentynyt lähes olemattomiin. Ei-vasemmistolaiset teokset, joita kirjakaupan hyllystä löytää harvoin, on julkaistu lähinnä siksi, että kustantajat voivat niihin vedoten vältellä arvostelua yksipuolisesta kustannustoiminnasta. Valtavirrasta poikkeavia ja liberaalihegemoniaa kumartamattomia teoksia ovat Suomessa suostuneet kustantamaan vain pienkustantamot tai teokset on julkaistu omakustanteina.
Kaikki edellä mainittu on seurausta 1960-luvun lopulla alkaneesta radikaalivasemmistolaisten toteuttamasta kulttuurielämän fyysisestä ja ideologisesta valtauksesta. Vasemmistolaiset valtasivat esimerkiksi lehtien kulttuuritoimitukset, jonka seurauksena kansalaiset eivät enää saa mediasta tasapuolisesti tietoa tarjolla olevasta kirjallisuudesta. Sensuurin kohteeksi ovat joutuneet vasemmistolaiseen ja arvoliberaaliin pirtaan sopimattomat teokset, ja niiden julkaisemisesta on tullut lähes mahdotonta. Kirjoja on vaikea myydä, kun ne vaietaan julkisuudessa kuoliaaksi.
Valtavirtaa vasten toimivat kansalaiset tarvitsevat omat kustannusyhtiönsä ja mediansa. Uskon sellaisille olevan Suomessa aidosti kysyntää, sillä ihmiset janoavat enenevässä määrin monipuolisempaa tietoa. Vaihtoehtoisten kirjojen ja lehtien mainostaminenkin on nykyään helpompaa internetin ja sosiaalisen median ansiosta. Valtavirrasta poikkeavien julkaisujen tunnetuksi tekemiseen ei välttämättä tarvita esimerkiksi Helsingin Sanomien kulttuuritoimitusta tai muita vastaavia tahoja, sillä tietoa vaihtoehtoisista julkaisuista saa levitettyä sopiville kohderyhmille muita kanavia pitkin.
Suomi elää mielenkiintoista muutosten aikaa. Lehtien levikit ja myynti laskevat, koska ihmiset hakevat tietoa internetistä, jossa sitä on monipuolisesti tarjolla. Mielestäni suunta on aivan oikea, sillä monipuolinen tiedon käsitteleminen avaa silmiä ja avartaa maailmankuvaa.