Rantalakeudessa 3.3.2020 julkaistu kolumnini:
Tukien väheneminen heikentää maaseudun elinvoimaa
Euroopan unionissa käydään budjettineuvotteluja. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomi on menettämässä noin 310 miljoonan euron maataloustuet EU:n tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä. Tämän mittaluokan maataloustukien pieneneminen heikentäisi suuresti maaseudun elinvoimaa. Kysymyksessä on koko suomalaisen maaseudun selviytyminen sekä viljelijöiden toimeentulo.
EU on ajanut järjestelmällisesti alas maaseutumme elinvoimaisuutta jo vuosien ajan. Osasyyllisenä tähän on myös maamme istuva hallitus, joka ei ole hoitanut maamme edunvalvontaa EU:ssa riittävällä päättäväisyydellä.
Suomen kansallisen edun on oltava aina politiikan teon lähtökohtana. Suomalaista maaseutua ja työteliästä maaseutuyrittäjyyttä on puolustettava, ja viljelijöiden ammattitaidolle on annettava sille kuuluva arvostus. Viljelijöiden riittävä tulotaso on turvattava liitännäiselinkeinot huomioiden. Liitännäiselinkeinojen hyödyntäminen on tärkeää, jotta maaseutu pystytään pitämään elävänä ja maataloutta kyetään harjoittamaan koko maassa.
Viime vuosikymmeninä maataloussektorilla ja koko maaseudulla on keskitytty tilakokojen suurentamiseen viljelijän kustannuksella. Tämä on seurausta EU:n harjoittamasta yhteisestä maatalouspolitiikasta.
Tukien voimakkaan alenemisen myötä pientilojen maat täytyy pahimmassa tapauksessa myydä halvalla isoja investointitukia saaville suurtiloille lisämaiksi, josta seuraa maaseudun autioituminen. Tällainen maaseudun autioitumislinja on pysäytettävä ja tuettava suomalaisia pienviljelijöitä myös rahallisesti. Tukea voitaisiin maksaa sellaisille pientilallisille, joiden tilakoko on maksimissaan 5-25 hehtaaria.
Kansallisiin tukiin on saatava lisäpanostusta. Viljelijöille on tarjolla nykyistä paremmat mahdollisuudet hoitaa yhä aktiivisemmin metsiään ja siten taata metsäteollisuudelle puunsaanti myös jatkossa. Tämä tapahtuu parhaiten lisäpanostuksin kestävän puuntuotannon tuen turvaamiseen Kemera-ohjelman kautta.
Hakkuumääristä kiistelyssä on pidettävä järki päässä. Esimerkiksi sellun kysyntä ei vähene globaalisti, jos Suomessa hakataan vähemmän metsää. Silloin puut hakataan jostakin muualta, eikä tilalle välttämättä istuteta uutta metsää.
Lomitusjärjestelmää on uudistettu yrittäjälähtöisesti jo viime vaalikaudella, jolloin lomitusjärjestelmään tehtiin rahallisia leikkauksia. Lomituspalveluiden kehittämistä tulee vahvistaa edelleen pidemmällä aikavälillä. Kehittämistoimien määräaikojen tulee olla riittävän pitkiä, jotta toimijat pystyvät reagoimaan mahdollisiin muutoksiin paremmin. Rahoitusta tulee lisätä, ja lomituksen järjestäminen on saatava kuntoon, jotta maatalousyrittäjien jaksaminen kyetään turvaamaan.
Suomen hallitus ei ole onnistunut maaseudulla elävien suomalaisten edunvalvonnassa eikä pystynyt edistämään maaseudulle tärkeitä tavoitteita. EU:n monivuotisen rahoituskehyksen aikana tärkeimmissä maatalouden tukirahoissa hallitus on kompastunut omiin jalkoihinsa tekemällä vääriä kompromisseja. Sen neuvottelustrategia on ollut epäonnistunut.
Maataloustuista leikataan samaan aikaan, kun erilaisia viljelijöitä koskevia velvoitteita lisätään ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä. Yhtälö on mahdoton. Linjan on muututtava. Maaseudun suomalaiset ansaitsevat parempaa maaseutupolitiikkaa ja parempaa edunvalvontaa.
Olli Immonen
kansanedustaja (ps.)
Oulu