Jätin tänään (11.2.2016) eduskunnassa yhdessä kansanedustajakollega Juho Eerolan (ps.) kanssa sisäministeri Petteri Orpon vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen koskien EU:n perheenyhdistämisdirektiivin täysimääräistä soveltamista maahanmuuttajien perheenyhdistämisten tiukentamiseksi:
EU:n perheenyhdistämisdirektiivin täysimääräinen soveltaminen perheenyhdistämisten tiukentamiseksi
Hallitus sopi joulukuussa 2015 turvapaikkapoliittisen toimenpideohjelman osana perheenyhdistämisen kriteerien tiukentamisesta täysimääräisesti EU:n perheenyhdistämiskriteerin mukaisesti. Toimenpiteissä yhteisesti hyväksytyssä ohjelmassa todetaan sananmukaisesti, että ”Tiukennamme perheenyhdistämisen kriteerejä EU:n perheenyhdistämisdirektiivin nojalla täysimääräisesti, edellytyksenä ainakin toimeentuloedellytys ja riippumattomuus sosiaalituista”. Keväällä 2015 kirjoitetussa hallitusohjelmassa erikseen mainitaan, että hallitus tarkentaa perheenyhdistämisen kriteerejä EU:n perheenyhdistämisdirektiivin mukaisesti. Hallitusneuvotteluissa ja tuloksissa sovittiin erityisesti perheenyhdistämiskriteereiden tiukentamisesta aina siihen saakka mihin EU-direktiivi antaa myöden.
Sisäministeriössä valmisteltavana oleva ulkomaalaislain muutoshanke ei kuitenkaan lehtitietojen perusteella näytä tukevan edellä mainittua tavoitetta. Sisäministeriön ylitarkastaja Tuuli Tuunanen ja sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorio ovat julkisesti todenneet, että toimeentuloedellytyksen tiukentamista viedään eteenpäin, mutta muita edellytyksiä, kuten asumiseen tai kielitaitoon liittyviä, ei todennäköisesti viedä eteenpäin. Tämä tarkoittaa, että kielitaitovaatimusta tai perheenyhdistämisen asumisaikaedellytystä ei oteta käyttöön, vaikka ne on sisällytetty direktiiviin, jota hallitus on ilmoittanut täysimääräisesti noudattavan. Käytännössä sisäministeriön valmistelu tarkoittaa sitä, että jo nyt laissa olevaa toimeentuloedellytystä vain sovelletaan laajemmin.
Sisäministeriön korkeiden virkamiesten lausuntojen perustella perheenyhdistämisten muutoksia ei siis viedä eteenpäin hallituksen yhteisesti sopimien tavoitteiden mukaisesti ja aidosti hyödynnetä EU:n perheenyhdistämisdirektiivin sallimaa liikkumatilaa. Tällaisena valmistelun voidaan katsoa olevan hallitusohjelman vastainen. Lisäksi lakiin ollaan jättämässä edelleen mahdollisuus poikkeuksiin, jolloin pelkän toimeentuloedellytyksen laajemman soveltamisen vaikutukset jäävät odotettua vähäisemmiksi.
Sisäministeriön luonnosesityksessä perheenyhdistämisen kiristämiseksi linjataan, että perheenyhdistämisen edellytysten muutosten toteuttamiseksi esitetään keinoja, jotka eivät edellyttäisi hallinnollisia muutoksia ja joilla näin ollen pystyttäisiin tehokkaasti ja nopeasti tiukentamaan perheenyhdistämisen ehtoja, ilman että merkittävästi lisätään viranomaisten hallinnollista taakkaa. Perheenyhdistämisdirektiivin nojalla luonnosesityksestä poiketen hallitus kuitenkin kykenee toimeentuloedellytysten ohella ilman hallinnollisia muutoksia asettamaan kahden vuoden asumisajan edellytyksen perheenkokoajalle ja 21 vuoden ikärajan perheenkokoajalle ja avio- tai avopuolisolle ehdoiksi perheenyhdistämisissä.
Sisäministeriön luonnosesityksessä myönnetään, että kahden vuoden asumisajan asettaminen perheenyhdistämisen ehtona ohjaisi turvapaikanhakijoita muihin maihin Suomesta, mutta silti ministeriö kokee, ettei asumisaikaedellytystä pidä ottaa käyttöön. Ministeriön mukaan asumisaikaedellytys haittaisi kotoutumista, koska se vaikeuttaisi perheenyhdistämistä liikaa. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että esityksessä toisaalta selvästi toivotaan perheenyhdistämisen rajoittamista toimeentuloedellytyksen käyttöä lisäämällä. Perheenyhdistämisdirektiivin sallimaa avio- tai avopuolisoiden 21 vuoden ikärajan soveltamista sisäministeriön valmistelema luonnosesitys perheenyhdistämisten kiristämisestä ei käsittele lainkaan, vaikka tämä on olennainen osa maahanmuuttajien pakkoavioliittojen kitkennässä. Tanskassa ja Norjassa on 24 vuoden ikäraja puolisoiden perheenyhdistämisissä ja Ruotsikin alkaa soveltaa Hollannin tapaan 21 vuoden ikärajaa ensi keväästä lähtien. Myös Britanniassa ja Saksassa on avio- ja avopuolisoiden perheenyhdistämisiin asetettu alaikäraja. Toisin kuin luonnosesityksessä linjataan, ei pelkkä toimeentuloedellytyksen laajennettu käyttö tosiasiassa estä pakkoavioliittoja.
Vaikka perheenyhdistämisten kotoutumis- ja asuntoedellytys vaativat toteutuakseen laajan valmistelutyön ja lisää hallinnollisia resursseja, on niiden käyttöönotto perusteltua ja direktiivin soveltamisesta sovitun mukaista. Pääkaupunkiseudun ylikuumentuneiden asuntomarkkinoiden ja osaavan työvoiman liikkumisen tukemiseksi Suomen sisällä on ulkomaalaisten, etenkin turvapaikanhakijoiden, erillisen ohituskaistan rakentamista asuntojonoissa vältettävä. Tästä syystä asuntoedellytyksen käyttöönoton valmisteluun on syytä ryhtyä. Täyspainoinen pysyvä oleskelu ei Suomessa voi ulkomaalaisella toimia ilman kielitaitoa, koulutusta ja työmarkkinoille kiinnittymistä. Tämän vuoksi olisi loogista vaatia perheenkokoajilta ja tänne tulevilta avio- tai avopuolisoilta alkeellisen suomen kielen taitoa. Ulkomailla perheenyhdistämistä odottavien puolisoiden kielitestaamista varten on rakennettava tarvittava infrastruktuuri sikäläisiin Suomen edustajistoihin, mutta tämä on ulkomaalaisten puolisoiden kotoutumisen mahdollistamisen kannalta tarkoituksenmukainen toimenpide. Myös perheenkokoajan ja yhdistetyn puolison koulutus- ja työmarkkinakokemusta seuraamalla voitaisiin nykyistä paremmin tarkastella ulkomaalaisen etenemistä kotoutumispolulla ja kytkemällä tämä perheenyhdistämisen ehdoksi lisättäisiin motivaatiota aidosti kiinnittyä suomalaiseen yhteiskuntaan.
Ruotsin, Norjan ja Tanskan viimeaikaisten maahanmuuttopoliittisten linjanvetojen perusteella on olemassa suuri vaara siitä, että Suomen perheenyhdistämiskäytännöt jäävät Pohjoismaiden ylivoimaisesti löysimmiksi, jos ainoat kiristykset tehdään vain koskien toimeentuloedellytyksen soveltamista, kuten alustava sisäministeriön luonnosesitys linjaa. Suomen on ministeriön luonnosesityksestä poiketen pyrittävä yhdenmukaistamaan perheenyhdistämiskäytäntönsä Pohjoismaiden ja myös muiden Länsi-Euroopan maiden kanssa käyttämällä täysimääräisesti hyväkseen EU:n perheenyhdistämisdirektiivin sallimaa keinovalikoimaa, aivan kuten hallitusneuvotteluissa on keväällä 2015 sovittu.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten asianomainen ministeri aikoo varmistaa, että hallituksen tavoitteita noudatetaan valmistelutyössä ja miten perheenyhdistämisdirektiiviä aiotaan täysimääräisesti soveltaa, jos nykytietojen valossa valmistelu tehdään ainoastaan voimassa olevan lain perusteita muuttamalla, eikä perheenyhdistämisdirektiivin sallimia lisäedellytyksiä hallinnollisten muutosten pelossa lainkaan huomioida ja onko asianomainen ministeri tietoinen, että ilmankin hallinnollisia muutoksia perheenyhdistämisiä voidaan merkittävästi tiukentaa, esimerkiksi tässä kirjallisessa kysymyksessä esitetyin ja muissa Pohjoismaissa jo sovellettavin reunaehdoin?
Helsingissä 11.2.2016
Juho Eerola /ps
Olli Immonen /ps