Ohessa sanomalehti Kalevassa tänään (15.2.2012) julkaistu kolumnini:
Loppu holtittomalle velanotolle
Eri maiden budjetti- ja vaihtotasealijäämät ovat nousseet näkyvästi keskusteluun Euroopan velkakriisin seurauksena. Euroaluetta perustettaessa rahaliittoon liittyneet valtiot sitoutuivat korkeintaan kolmen prosentin budjettialijäämään ja 60 prosentin velkaantumiseen BKT:sta. Lähes kaikkien euromaiden valtionvelka kuitenkin ylitti rajat, ja budjettialijäämiin suhtauduttiin piittaamattomasti. Euroon kuuluvat kriisimaat pystyivät yhteisen rahaliiton suojissa rakentamaan elintasoaan ja hyvinvointiaan jatkuvasti kasvavan halvan lainarahan varaan. Nämä maat tulevat jäämään historiaan malliesimerkkeinä huonosta ja vastuuttomasta taloudenhoidosta.
Tällä hetkellä Suomen valtionvelka on noin 80 miljardia euroa. Tänä vuonna nykyinen hallitus aikoo kasvattaa velkaa 7,1 miljardilla. Toteutuva luku saattaa olla jopa suurempi, sillä budjetti on laadittu parempien talousnäkymien toivossa. Velkaantumiselle ei siis näy loppua, ja eläminen yli varojen jatkuu.
Suomen valtion tulot ja menot on saatava kohtaamaan. Tämä vaatii muun muassa rakenteellisia uudistuksia, julkisen talouden tuottavuuden lisäämistä sekä lisää talouskasvua. Erityisesti Suomen julkista sektoria on leikattava. Pohjoismaissa julkinen sektori on kansainvälisesti vertailtuna ja mittaustavoista riippumatta todella suuri. Suomessa ei ole enää varaa ylläpitää näin suurta julkista sektoria saati paisuttaa sitä entisestään.
Valitettavasti nykypäättäjät ovat vaaleissa saamansa kannatuksen menettämisen pelossa kykenemättömiä tekemään vaadittavia leikkauksia. Sen sijaan julkista sektoria vaivaavaan jatkuvaan rahapulaan tarjotaan kerta toisensa jälkeen ratkaisuksi verotuksen kiristämistä. Tämä ei ole aina oikea keino, sillä esimerkiksi talouskasvua saadaan parhaiten aikaan parantamalla yritysten kilpailukykyä verotusta keventämällä.
Nyt tulisi panostaa ulkomaankauppaan parantamalla hintakilpailukykyä. Syntynyt tupo-ratkaisu ostettiin valtion velkaa kasvattamalla, eikä se ainakaan parantanut Suomen suhteellista kilpailuasemaa. Muista EMU-maista poiketen maamme yksikkötyövoimakustannukset ovat nousseet finanssikriisin jälkeisenä aikana enemmän kuin ennen kriisiä. Ei ole järkevää nostaa reaalipalkkoja, kun tuotanto supistuu.
Suomi myös parantaa maailmaa velkarahalla. Maksamme joka vuosi kehitysmaille kehitysapua noin miljardi euroa. Tämän lisäksi otamme vastaan vuosittain tuhansia turvapaikanhakijoita, joista puolestaan aiheutuu satojen miljoonien eurojen kustannukset. Aivan ensimmäiseksi Suomessa tulisi hyväksyä se tosiasia, että raha ei riitä kaikkeen.
Kyselyjen mukaan suurin osa suomalaisista haluaa pysäyttää velkaantumiskehityksen ja aloittaa velan lyhentämisen pidemmällä aikavälillä. Koska päättäjät ovat kykenemättömiä tekemään vaadittavia päätöksiä, voisi kansa päättää asiasta esimerkiksi kansanäänestyksellä. Olivatpa keinot mitkä tahansa, Suomen talous on saatava tasapainoon. Nykyinen tilanne on kestämätön. Maailmantalouden kehitystä on vaikea ennustaa, ja se voi imaista hetkessä taloutensa huonosti hoitaneet valtiot kriisin syövereihin.
Olli Immonen
kansanedustaja (ps.)
Oulu