Ohessa tänään (28.3.2012) Oulu-lehden verkkosivuilla julkaistu kolumnini:
Kuntatalouden kestämättömyydestä
Kuntatalouden kestävyysongelma on jäänyt keskusteluissa pahasti valtiontalouden kestävyyden varjoon. Joidenkin arvioiden mukaan julkisen talouden kestävyys tulisi olemaan kunnille jopa Euroopan velkakriisiä suurempi haaste.
Suomen valtion ja kuntien julkisen talouden tulevaisuuden näkymät riippuvat paljon siitä, kuinka euro-alueella riehuva velkakriisi saadaan hallintaan. Kuntien verokertymät voivat alentua ja alijäämät kasvaa, mikäli euroalueen ongelmat pahenevat ja syöksytään syvään taantumaan. Henkilökohtaisesti suhtaudun tällä hetkellä talouden tuleviin näkymiin hyvin pessimistisesti. Mielestäni olisi järkevää varautua taantumaan sen sijaan, että luotetaan sinisilmäisesti parempaan ja jatketaan elämistä yli varojen.
Arvioiden mukaan vuonna 2020 edessämme on vielä nykyistäkin suurempia haasteita. Kasvava terveydenhuollon ja vanhuspalvelujen tarve tulee muodostamaan näistä suurimman osan. Nykyisellä veronmaksuvolyymilla emme pysty kattamaan tulevaisuudessa kaikkia julkisia palveluja. Tästä syystä kuntapalvelujen tuottavuutta on kyettävä parantamaan merkittävästi sekä kohdistettava leikkauksia julkiselle sektorille. On mietittävä tarkasti sitä, mitkä palvelut ovat säilyttämisen arvoisia ja mitkä eivät. Lisäksi kuntien on punnittava uudelleen, mitkä palvelut kannattaa yksityistää ja mitkä taas voidaan tuottaa itse. Useilla kunnilla on myös paljon omaisuutta, joka ei liity kunnan perustoimintoihin. Omaisuuden myynti kansankapitalismin hengessä voi olla hyvä keino tasapainottaa kuntataloutta. Verotuksen jatkuvaa kiristämistä en näe järkevänä vaihtoehtona, sillä elämme kansainvälisessä maailmassa, jossa verokilpailu on kovaa.
Kuntaliitokset eivät tuo säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta hyvin toteutettuina ne voivat luoda parempia edellytyksiä tehostaa ja muulla tavoin uudistaa toimintoja. Epäonnistuessaan rakenteiden lyöminen yhteen voi taas lisätä byrokratiaa. Mahdollisten kuntaliitosten on tapahduttava kuntalaisten omilla ehdoilla. Pakkoliitokset ovat vastoin suomalaista käytäntöä, jossa kuntien itsemääräämisoikeutta on pidetty arvossaan. Pakottamisella ei myöskään luoda hyvää pohjaa kuntalaisten väliselle yhteistyölle.
Suomessa on keskityttävä aktiivisesti sekä valtion että kuntien julkisen talouden tasapainottamiseen. Toisin sanoen valtion ja kuntien on saatava tulot ja menot kohtaamaan. Suomen kuntien velkaantuminen on vielä toistaiseksi suhteellisen siedettävällä tasolla. Julkisen talouden velkataakkaa ei saa kuitenkaan päästää kasvamaan liian suureksi, sillä muuten olemme hyvin pian Kreikan tiellä.
Olli Immonen
kansanedustaja (ps.)
Oulu