Jätin tänään (17.2.2012) eduskunnassa hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen koskien Tiitisen listan avaamista:
Tiitisen listan avaaminen
Tiitisen lista on Suojelupoliisin vuonna 1990 Länsi-Saksan turvallisuuspalvelu Bundesnachrichtendienstilta haltuunsa saama nimilista 18 suomalaisesta henkilöstä, jotka ovat epäilyjen mukaan olleet yhteydessä Itä-Saksan turvallisuuspalvelu Stasin Suomessa toimineeseen edustajaan. Listalla mainittujen henkilöiden osalta ei ole olemassa näyttöjä mahdollisesta vakoilutyöstä, mutta se antaa kuitenkin Bundesnachrichtendienstin ja Supon mukaan osviittaa niistä suomalaisista, joista Stasi oli kiinnostunut.
Ensimmäiseksi Tiitisen listan avaamista vastustivat presidentti Mauno Koivisto ja senaikainen Supon päällikkö Seppo Tiitinen. Viimeksi vuonna 2010 korkein hallinto-oikeus katsoi, että listan avaaminen olisi haitallista. Tiitisen lista tulee julkiseksi viimeistään vuonna 2050, mutta jotkut tutkijat saattavat päästä tutustumaan aineistoon mahdollisesti jo aiemmin vuonna 2015. Vastaavat aineistot on avattu Saksassa ja Tanskassa jo aikoja sitten kyseisten maiden kansalaisten osalta.
Tiitisen lista olisi syytä avata Suomessa välittömästi, jotta pääsisimme keskustelemaan aiheesta sekä arvioimaan suomalaista lähihistoriaa. Suomessa otettaisiin tämän myötä merkittävä askel kohti länsimaista avoimuutta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta Tiitisen lista saadaan viimein avattua?
Helsingissä 17 päivänä helmikuuta 2012
Olli Immonen /ps.
Sain 13.3.2012 kysymykseeni ministeriltä seuraavan vastauksen:
Kysymyksessä tarkoitettu ns. Tiitisen lista sisältää tiettävästi lähinnä nimiluettelon ja muitakin yksilöintitietoja henkilöistä, joiden asiakirjan Suomeen luovuttanut turvallisuuspalvelu on arvioinut olleen yhteydessä Saksan demokraattisen tasavallan tiedustelupalvelun (Stasi) edustajiin tai jotka ovat muuten olleet Stasin mielenkiinnon kohteena. Suojelupoliisi on saanut asiakirjan vuonna 1990 Saksan liittotasavallan ja Suomen välisessä tiedustelutietojen vaihdossa.
Korkein hallinto-oikeus on käsitellyt kaksi eri kertaa asiakirjapyyntöä, joka koskee kysymyksessä tarkoitettua ns. Tiitisen listaa (KHO:2003:77 ja KHO:2010:31). Kummassakin tapauksessa korkein hallinto-oikeus katsoi, että suojelupoliisi oli voinut viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki, mukaan kieltäytyä antamasta asiakirjasta kopiota.
Ns. Tiitisen lista on annettu suojelupoliisille suojelupoliisin tehtävänä olevan valtion turvallisuuden ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Tällöin asiakirjaa koskee julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 9 kohta riippumatta siitä, minkälaisiin toimenpiteisiin asiakirjan johdosta on katsottu olevan tarpeen ryhtyä. Korkein hallinto-oikeus on perustanut ratkaisunsa julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 9 kohtaan, jonka mukaan on oltava ilmeistä, ettei asiakirjan julkiseksi tuleminen vaaranna suojattavana etuna olevaa valtion turvallisuutta. Tämä ei päätöksen mukaan määräydy yksinomaan asiakirjassa olevan tiedon perusteella, vaan huomioon on otettava myös asiakirjan saantitapa.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu perustuu kansainvälisten tiedustelutietojen vaihdon luottamuksellisuuteen. Kansainvälisenä vakiintuneena käytäntönä on, että valtiot kunnioittavat toistensa ilmoittamaa salassapitotahtoa.
Julkisuuslain mukaan viranomainen päättää sen hallussa olevien asiakirjojen julkisuudesta ja salassapidosta ja tähän päätökseen voidaan hakea muutosta. Valtioneuvostolla ei voimassa olevan lainsäädännön mukaan ole mahdollisuuksia puuttua tietyllä viranomaisella olevan yksittäisen asiakirjan julkisuutta koskeviin ratkaisuihin. Yksittäisen asiakirjan julkisuutta koskevan erityislain antaminen ei myöskään olisi Suomessa noudatetun lainsäädäntökäytännön mukaista.
Viranomainen voi julkisuuslain nojalla antaa luvan salassa pidettävien asiakirjojen luovuttamiseen tieteellistä tutkimusta varten. Päätöksenteko nyt käsiteltävässä asiassa kuuluu suojelupoliisille.
Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2012
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson