Kävimme tänään (19.5.2016) eduskuntasalissa värikästä ja paikoin kiivastakin keskustelua Yleisradiosta, kun eduskunnan käsittelyssä oli Yleisradion hallintoneuvoston kertomus eduskunnalle yhtiön toiminnasta vuonna 2015 (Kertomus K 7/2016 vp). Ohessa alla muutama oma puheeni kyseisessä asiakohdassa kopioituna eduskunnan sivuilta:
Ensimmäinen pidempi puheeni:
Arvoisa herra puhemies! Tämä Yleisradion hallintoneuvoston kertomus eduskunnalle yhtiön toiminnasta vuonna 2015 on kokonaisuudessaan ihan hyvin laadittu, ja siitä saa melko hyvän kokonaiskuvan Ylen toiminnasta viime vuodelta. Toimin itsekin tällä hetkellä tuoreena Yleisradion hallintoneuvoston jäsenenä, ja siitäkin näkövinkkelistä tähän vuosikertomukseen on ollut ihan mielenkiintoista tutustua.
Mutta suurin asia, mikä minua itseäni henkilökohtaisesti ja monia muita kansalaisia Ylen toiminnassa ja siinä Ylen suuressa linjassa tällä hetkellä häiritsee, on se, että Yle ei kaikin puolin valitettavasti täytä sille kuuluvaa tehtävää tasapuolisesta, neutraalista ja koko kansaa palvelevasta tiedonvälityksestä. Kaiken saamani kansalaispalautteen ja omien kokemusteni valossa tässä vuosikertomuksessa maalaillaan liian ruusuista kuvaa Ylestä ja kansan tyytyväisyydestä Ylen toimintaa kohtaan.
Yleisradion toiminta on ollut viime vuosina hyvin vahvasti monikulttuurisuutta painottavaa, kuten esimerkiksi viime vuotta käsittelevän kertomuksen kohdasta 3.4 voidaan havaita. Kyseisessä kohdassa muun muassa todetaan: ”Lastenohjelmissa monikulttuurisuus on määritelty erityiseksi ohjelman teossa huomioitavaksi näkökulmaksi.” Tällainen tietyn poliittisen ideologian eli monikulturismin korostaminen Ylen tiedonvälityksessä juontaa tietysti osittain juurensa nykyisestä Yleä koskevasta lainsäädännöstä, jossa Ylen tehtäväksi on linjattu edistää monikulttuurisuutta. Minun mielestäni tällainen ideologinen pakkosyöttö, arvoisa puhemies, on yksiselitteisesti väärin.
Yleisradion tulevaisuus näyttää tämän vuosikertomuksen perusteella myös siinä mielessä huolestuttavalta, että monikulttuurisuuden kuvaamista pelkästään positiivisena ilmiönä halutaan yhä lisätä siten, että erilaisten etnisten vähemmistöjen edustajia aiotaan nostaa jatkossa ohjelmien tekijöiksi, osallistujiksi ja asiantuntijoiksi aiempaa enemmän. Henkilökohtaisesti toivon todella, ettei Yle lähde valitsemaan ohjelmantekijöitä ja ohjelmiin osallistujia etnisen taustan perusteella. On nimittäin rasismia valita toimittajia tai asiantuntija-haastateltavia ohjelmiin etnisin perustein. Siksi toivonkin, että tämä vuosikertomuksen kirjaus on jonkinlainen lipsahdus ja että tekijät valitaan tehtäviin nimenomaan pätevyyden perusteella. Lisäksi etninen jaottelu luo helposti kuilun kantaväestön ja etnisten vähemmistöjen välille eikä Ylen tavoitteiden mukaisesti tuo erilaisia ihmisiä lähemmäksi toisiaan.
Ylen toimintaa tarkasteltaessa täytyy myös kiinnittää huomiota siihen, miten Yle kohtelee — ja tällä hetkellä valitettavasti eriarvoistaa — poliittisia toimijoita uutisoinnissaan. Tämä käy ilmi esimerkiksi Ylen nostaessa uutisiin ja yleisen paheksunnan kohteeksi nimenomaan perussuomalaisia poliitikkoja ja heidän sanomisiaan. Tämä asia aidosti ihmetyttää kansalaisia, koska myös muiden puolueiden vaikuttavissa asemissa olevat poliitikot ovat todistettavasti tuoneet julki vähintään yhtä kyseenalaisia kannanottoja, mutta tapaukset ovat kuitenkin jääneet Ylessä kokonaan huomiotta. Tästä minulla löytyy useita esimerkkitapauksia, jos joku haluaa tietää asiasta enemmän.
Arvoisa puhemies! Yleisesti länsimaiseen journalistiseen näkemykseen sisältyy ajatus, että kansalaisilla on oltava oikeus vapaaseen ja laaja-alaiseen tiedonsaantiin. Tämän periaatteen on toteuduttava myös silloin, kun välitettävä tieto on ristiriidassa tietoa välittävän toimittajan henkilökohtaisten näkemysten ja asenteiden kanssa. Valitettavasti myös osa länsimaisista toimittajista sortuu tarkoituksenmukaiseen tiedonvälitykseen.
On selvää, että Ylen uskottavuus tiedonvälittäjänä kärsii puolueellisen tiedonvälityksen seurauksena. Yle ei saa syöttää kansalle ideologisesti väritettyä uutisointia ja ohjelmatarjontaa, vaan tiedonvälityksen tulee olla mahdollisimman tasapuolista, neutraalia, objektiivista, puolueetonta, useita eri näkökulmia huomioon ottavaa ja näin koko kansaa palvelevaa.
Arvoisa puhemies! Toivon, että nyt tämä Ylen tulevaisuuden toimintaa pohtiva parlamentaarinen työryhmä ottaa nämä edellä esittämäni näkökulmat huomioon, ja itse asiassa olen kuullut, että näin on myös tapahtunut. Toivon todella, että Ylen toiminnassa saadaan muutos aikaan.
Toinen pidempi puheeni:
Arvoisa puhemies! Täällä on käyty tänään hyvää keskustelua Ylen toiminnasta ja tulevaisuudesta, ja hyvä niin. Mutta haluan kuitenkin vielä hieman tarkentaa noita aikaisemmin esittämiäni näkemyksiä Ylestä, sillä en halua, että kenellekään jää täällä sellaista mielikuvaa, että pitäisin Yleä jotenkin tarpeettomana, sillä näin ei tietenkään ole.
Ylellä on totta kai oma roolinsa ja paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa — sillä on se nyt, ja sillä tulee olla se ilman muuta myös tulevaisuudessa. Mutta kyllä kritiikille on annettava tilaa silloin, kun siihen on aihetta. Palaankin vielä hieman tähän aiempaan monikulttuurisuuskeskusteluun, koska se nosti esiin paljon erilaisia näkemyksiä ja se selkeästi herätti erilaisia tunteita ja näkemyksiä ihmisissä.
Me Ylen hallintoneuvostossa emme tietenkään lähde määrittelemään Ylen ohjelmasisältöjä, mutta kyllä suurten linjojen vetäminen kuuluu hallintoneuvostolle, ja tätä suurta linjaa edustaa myös tämä monikulttuurisuusagenda, joka vaikuttaa kaikkeen Ylen toiminnassa ja tiedonvälityksessä. Oleellinen näkökulma tästä monikulttuurisuusagendasta puhuttaessa on se, että tämä agendahan kumpuaa suurelta osin tästä Yleä koskevasta lainsäädännöstä, jonka mukaan Ylen tulee edistää monikulttuurisuutta. Mutta totta kai se linja kumpuaa myös näistä toimittajavalinnoista, jotka aikaisemmin edustaja Saarakkala nosti täällä esiin.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että tästä Yleisradion toimintaa koskevasta lainsäädännöstä on poistettava tämä monikulttuurisuuden edistäminen, sillä Ylen tehtävä ei ole pyrkiä muokkaamaan kansalaisten mielipiteitä ja ajaa tiettyä poliittista agendaa. Ylen ei tule edistää kommunismia, Ylen ei tule edistää kapitalismia, ei globalismia eikä myöskään monikultturismia eikä mitään muutakaan ideologiaa. Ylen tulee edustaa tasapuolisesti koko kansan näkemyksiä, ja monikulttuurisuusideologian kannattaminen ei kuulu poliittisesti neutraalin median tehtäviin.
Monikultturismin tehtävänä on kannattaa nimenomaan massamaahanmuuttoa ja monikulttuurista yhteiskuntakokeilua, ja ainakin minä vastustan tällaista poliittista ja ideologista agendaa, mitä Yle ajaa tällä hetkellä. Nykypäivän ihmiset ovat omilla aivoillaan ajattelevia yksilöitä, jotka eivät tarvitse maailmankuvansa muodostamiseen ideologista pakko-ohjausta valtion tai jonkin sen koneiston suunnalta. Ylen on pyrittävä sopeutumaan uuteen toimintaympäristöön, jossa tietoa on vapaasti kaikkien saatavilla internetistä. Asenteelliselle ja puolueelliselle tiedonvälitykselle ei yksinkertaisesti ole enää sijaa suomalaisten keskuudessa.
Korostan tähän loppuun vielä kertaalleen sitä, että tarvitsemme Suomeen riippumatonta, puolueetonta ja neutraalia tiedonvälitystä, mutta emme mitään ideologista pakkosyöttöä tai tiedonvälitystä vain tietystä poliittisesta ideologisesta näkökulmasta.