Vaalien lähestyessä vanhojen puolueiden riveistä alkaa aina kuulua yksittäisten ehdokkaiden suusta maahanmuuttokriittisiä äänenpainoja. Kyse on puhtaasta puolueiden vaalitaktikoinnista, tarkoituksellisesta kaksilla rattailla ajamisesta ja ääntenkalastelusta mahdollisimman laajalta äänestäjäjoukolta. Tämän havaitsemiseksi on osattava tarkastella puolueiden puheiden ja tekojen yhdenmukaisuutta pidemmältä ajanjaksolta.
Hyvänä esimerkkinä ääntenkalastelusta toimii kokoomuslaisen Paula Risikon kommentti siitä, että rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten oleskelulupia pitäisi voida purkaa nykyistä helpommin. Vaatimus on tietysti kannatettava, mutta on otettava huomioon, että oleskelulupia voidaan jo nykyisen lainsäädännön puitteissa purkaa, jos vain poliittista tahtotilaa löytyy. Keskusta-kokoomusvetoiselta hallitukselta ei tätä tahtotilaa ole löytynyt.
Tein vähän aikaa sitten aiheeseen liittyen kirjallisen kysymyksen kokoomuslaiselle sisäministerille Kai Mykkäselle. Kysyin mm. aikooko hallitus ohjeistaa maahanmuuttovirastoa seuraamaan aktiivisesti suojelua nauttivien henkilöiden lähtömaiden turvallisuustilanteen lisäksi muita oleskeluluvan edellytyksiä pakolaisaseman ja toissijaisen suojelun lakkauttamiseksi niiltä, jotka eivät enää tarvitse suojelua. Vastaus oli täysin mitäänsanomaton, eikä kokoomuslainen sisäministeri aio tehdä mitään asiantilan korjaamiseksi.
Ongelmana on se, että suojeluntarvetta ei tosiasiassa koskaan tarkastella uudelleen, eikä ketään palauteta. Asiantilan voi muuttaa poliittisella päätöksellä.
Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelman yhtenä lähtökohtana on, että kansainvälinen suojelu on tilapäistä. Oleskeluluvat pitää myöntää niin lyhyinä kuin se kansainvälisten sopimusten mukaan on mahdollista, turvapaikat kolmeksi vuodeksi ja toissijainen suojelu vuodeksi kerrallaan. Suojelun tarve on aina lupaa uusittaessa arvioitava uudelleen. Tämä vaatii lisäresursseja ja maksaa, mutta se maksaa paljon vähemmän kuin tänne jäävien ihmisten elinikäinen elättäminen.