Jätin tänään (9.10.2019) eduskunnassa hallituksen vastattavaksi seuraavan kirjallisen jatkokysymyksen liittyen lasten ja nuorten hyväksikäyttöön ilmastopolitikoinnissa. Jatkokysymys on tarpeen, sillä opetusministeri Li Andersson (vas.) ei antanut aiempaan aihetta käsitelleeseen kysymykseeni perusteltua vastausta.
Jatkokysymys kirjalliseen kysymykseen 107/2019 lasten ja nuorten poliittisesta hyväksikäytöstä päiväkodeissa, peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa
Ministeriltä saadussa vastauksessa kirjalliseen kysymykseen KK 107/2019 lasten ja nuorten poliittisesta hyväksikäytöstä päiväkodeissa, peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa sivuutettiin molemmat kysymyksen olennaiset osat, joten on tarpeellista pääosin toistaa aikaisempi kysymys ja esittää tarkentava jatkokysymys.
Tiedotusvälineissä on viime aikoina edelleen uutisoitu näkyvästi siitä, kuinka lapsia ja nuoria valjastetaan poliittiseen aktivismiin ilmastonmuutosmielenosoitusten muodossa kesken koulupäivän. Viimeisin isompi mielenosoitus järjestettiin kesken koulupäivän eduskuntatalon edessä 27.9.2019. Mielenosoitukseen osallistui paljon lapsia ja nuoria. Näin voidaan todeta, että verovaroin ylläpidetyissä peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa on harjoitettu poliittisesti värittynyttä ilmasto- ja ympäristökasvatusta sekä poliittista aktivismia.
Sitran kyselytutkimuksen mukaan suomalaisista peräti neljännes kokee ilmastoahdistusta. Heistä valtaosa on alle 30-vuotiaita. Ilmastonmuutosahdistusta lietsotaan nyt voimalla yhteiskuntamme eri osa-alueilla, erityisesti päiväkodeissa, peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa. Liioitellut uhkakuvat ilmastokatastrofista ja fundamentalistinen ilmastonmuutospolitikointi aiheuttavat vastakkainasettelua kansalaisten, myös lasten ja nuorten, keskuudessa. Lisäksi on vastuutonta käyttää kasvatukseen ja opetukseen tarkoitettua aikaa poliittisen ilmastonmuutospaniikin lietsontaan. Aikuisten masinoimat lasten ja nuorten ilmastolakot ovat ajoittain olleet sen verran suuria, että niiden valmisteluun on täytynyt käyttää runsaasti aikaa. Valmisteluihin ja ilmastolakkoiluun käytetty aika ovat pois muusta kasvatus- ja opetustyöstä.
Kuten opetusministerin vastauksessa kirjalliseen kysymykseen (KK 107/2019) todetaan, opettajankoulutuksen, käytössä olevien opetussuunnitelmien sekä tutkintojen perusteiden tulee olla poliittisesti, uskonnollisesti ja ideologisesti neutraaleja. Politisoituneen ilmastonmuutoskysymyksen ylenpalttinen korostaminen opetuksessa ylittää kuitenkin selvästi neutraalisuuden rajan, eikä kasvatus- ja koulutusjärjestelmämme näytä enää kunnioittavan näitä neutraalisuuden perusperiaatteita. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja opettajien tulee olla lasten ja nuorten kanssa toimiessaan neutraaleja, eivätkä he saa tyrkyttää heille poliittista propagandaa ja aktivismia. Lapset ja nuoret ovat erityisen alttiita poliittis-ideologiselle aivopesulle ja pelottelulle. Päiväkotien, peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitosten on oltava poliittisesta toiminnasta vapaita alueita.
Lainsäädäntö sekä kasvatuksen sisältöä ja tavoitteita määrittelevät perusteasiakirjat toteavat, että kasvatuksen ja opetuksen on oltava muun muassa poliittisesti sitoutumatonta. Tämän toi esiin myös opetusministeri vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen (KK 107/2019). Yleinen mielipide ei myöskään salli lasten ja nuorten hyväksikäyttöä politiikanteon työvälineinä. Alaikäisiä on kohdeltava poliittisten kysymysten suhteen erityisen varovasti.
Lapsilla ja nuorilla on oltava oppimisrauha, eikä heihin saa lietsoa päiväkodeissa ja kouluissa poliittisesti värittynyttä ilmastopelkoa, joka todistetusti aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Pelottelun sijaan kasvatuksen ja koulutuksen toimialojen tulee nojata poliittiseen neutraalisuuteen sekä rohkaista uusia sukupolvia rakentavalla tavalla.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus puuttua politikointiin varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa, perusopetuksessa ja toisella asteella ja varmistaa, että kasvatus, opetus ja koulutus ovat poliittisesti ja ideologisesti neutraalia,
sekä aikooko hallitus esille tulleiden lasten ja nuorten poliittisten mielenosoitusten johdosta ohjeistaa kasvatuksen ja koulutuksen toimialaa toimimaan poliittisesti neutraalisti, koska neutraalius ei tällä hetkellä todistetusti toteudu?
Helsingissä 9.10.2019
Olli Immonen /ps