Kolmen viikon takaisissa eurovaaleissa nähty kansallismielisten puolueiden voittokulku ympäri Euroopan on aiheuttanut järjestelmäpoliitikoissa vasemmistosta oikeistoon sekä heitä tukevassa konsensusmediassa suurta paheksuntaa kaikissa yhteisön jäsenmaissa. EU-fanaattisen poliittisen luokan unelma sekakansallisesta hirviöbyrokraattisesta liittovaltio-Euroopasta tuli murskatuksi, eivätkä EU:n ikuisuuteen ja kaikkivoipaisuuteen uskokaan enää kuin kiilusilmäisimmät EU-kiihkoilijat.

Kansallismielisten puolueiden menestys eurovaaleissa rakentui EU:n diktatoristen elementtien arvostelun ohella, esimerkiksi Britannian, Ranskan ja Tanskan tapauksissa, kärkevälle massamaahanmuuton ja monikulttuurisuuskehityksen vastustamiselle. Britannian itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Nigel Farage muun muassa totesi aiemmin keväällä, että Britannia on muuttunut maahanmuuton seurauksena tunnistamattomaksi maaksi, jollaista hän ei haluaisi jättää perinnöksi lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Ranskan kansallisen rintaman puheenjohtaja Marine Le Pen taas puolestaan lupasi ennen eurovaaleja lopettaa puolueen hallitsemissa kaupungeissa muslimien erityiskohtelun.  Eurovaalien äänikuninkaaksi Tanskassa yli 400 000 äänellä noussut Tanskan kansanpuolueen kärkipoliitikko Morten Messerschmidt on myös tunnettu terävistä maahanmuuttokriittisistä mielipiteistään. Suomessa kolmen eniten ääniä saaneen ehdokkaan joukkoon puolestaan kiilasi maahanmuuttokriitikkona profiloitunut kansanedustajakollegani Jussi Halla-aho. Onkin selvää, että maahanmuutto- ja islamisaatiokysymys on nousemassa yhdeksi kaikkein keskeisimmistä Euroopan eri puolueita jakavista tekijöistä.

Eurooppa monikulttuurisen painajaisen kourissa

Eurooppaan 1950-luvun lopulta saapuneet muslimisiirtolaiset ovat asettuneet pitkälti Länsi-Euroopan suurten kaupunkien lähiöihin, joista he ovat onnistuneet rakentamaan vuosikymmenten saatossa valtavirtayhteiskunnasta erillään olevia pahamaineisia ghettovyöhykkeitä. Muslimilähiöiden yleisinä tunnusmerkkeinä voidaan Euroopassa pitää kroonista työttömyyttä, korkeaa rikollisuutta, kasvavaa levottomuutta, lisääntyvää islamilaista radikalismia sekä islamilaisen sharia-lain soveltamisen etenemistä. Usein nämä muslimiterritoriot ovat kaiken lain ja oikeuden ulottumattomissa, sillä niissä operoivat muslimiryhmät ja imaamit ovat onnistuneet pelottelemaan virkavallan pysymään poissa alueelta. Näin on tapahtunut muun muassa länsinaapurimme Ruotsin Malmön Rosengårdissa, jossa muslimit ovat säännönmukaisesti ajaneet poliisi- ja pelastusviranomaiset pois kivittämällä ja uhkailemalla heitä. Palokunta ja ensiapuhenkilökunta ovat kieltäytyneet useaan otteeseen astumasta Rosengårdin alueelle ilman poliisisuojelua. Kun paloesikunta yritti esimerkiksi sammuttaa tulipalon Malmön päämoskeijasta, se joutui kivien heittelyn kohteeksi. Ei liene siis yllättävää, että eräs Malmöhön muuttanut irakilaispakolainen kertoikin ruotsalaisessa tv-lähetyksessä tuntevansa olevansa Rosengårdissa kuin missä tahansa arabimaassa.

Islamisaatio Länsi-Euroopan ytimessä

Monien muiden Länsi-Euroopan maiden tavoin myös Tanskan pääkaupungissa Kööpenhaminassa musliminuoret ovat heitelleet poliisiautoja palopommeilla. Tanskan kauniissa pääkaupungissa myös kivet ovat lennelleet moneen otteeseen, autoja on poltettu ja ensiapuhenkilökuntaa kohtaan on kohdistunut väkivaltaa.

Kyseisiä muslimien dominoimia kaupunkialueita on totuttu kutsumaan yleisesti nimellä no-go. Termi on ollut pidempään käytössä Yhdysvalloissa, jossa vähemmistöjen miehittämillä ghetoilla on Eurooppaa pidempi historia. Euroopan ghettoalueet ovat monikulttuurisen painajaisen ja yltiösuvaitsevaisuuden lopputuote. Islamin arvostelemisesta johtuva pelko on suonut no-go-alueilla asuville muslimeille itsehallinto-oikeuden, oikeuden määrätä elämästään omalla tavallaan, poiketen yhteiskunnassa vallitsevasta virallisesta tavasta. Segregaation estämisen eteen ei ole tehty Euroopassa mitään merkittäviä poliittisia toimenpiteitä. Muslimien täydellisestä eriytymisestä päävastuussa ovat sosiaalidemokraattiset ja vihreät puolueet ympäri Eurooppaa, jotka ovat kokeneet islamisaatiokehityksen edistämisen olevan progressiivisen humanismin ilmentymä.

Britannia on kolonialistisen historiansa vuoksi houkutellut puoleensa miljoonia muslimimaahanmuuttajia erityisesti entisen kruunun alusmaan, Pakistanin, kaoottisilta alueilta. Britanniassa islamisaatiotrendi oli varsin ilmeinen sosiaalidemokraatti Tony Blairin pääministerikaudella, jolloin hallitsevaksi politiikaksi tuli pään työntäminen hiekkaan äärimuslimien sekä muun muslimiyhteisön painostuksen edessä. Tästä seurauksena Britanniassa toimi muslimiryhmä, joka totteli nimeä Muslims against the Crusades, jonka nykyinen maan sisäministeri Theresa May kielsi laittomana järjestönä vuonna 2011. Se laukaisi taannoin operaation kahdentoista brittiläisen kaupungin käännyttämisestä muslimienemmistöisiksi. Ryhmän tavoitteena oli muodostaa kyseisistä kaupungeista itsenäisiä islamistisia emiraatteja, joissa vallitsisi puhdas sharia-laki ja joihin ei-muslimit eivät olisi tervetulleita. Tämä The Islamic Emirates Project -nimeä kantava käännytysprojekti koski Birminghamia, Bradfordia, Derbyä, Dewsburyä, Leedsiä, Leicesteria, Liverpoolia, Lutonia, Manchesteriä, Sheffieldiä, pohjois-Lontoon Waltham Forrestia ja itä-Lontoon Tower Hamletsia. Pisimmälle tavoitteissaan ryhmä pääsi Lontoon Tower Hamlets -alueella (tunnettu nimellä Tower Hamletsin islamistinen tasavalta). Siellä pahamaineiset Tower Hamlets -talibanit vieläkin säännöllisesti uhkailevat vastoin islamin lakia pukeutuvia naisasukkaita kuolemantuomioilla. Kyseisen alueen katukuvaa myös värittävät julisteet, joissa varoitetaan ihmisten astuvan sharian alueelle. Islamiin sopimattomat mainokset ja julisteet poistetaan Tower Hamletsin kaduilta säännöllisesti muslimien omin voimin, mikä on osoitus heidän vahvasta kontrollistaan alueella. Englannissa asuvien muslimien päämäärä islamilaisesta dominanssista on levinnyt myös Lutonin Bury Parkin alueella, jossa he ovat järjestäneet tehokkaan etnisen puhdistuksen kiusaamalla ja jatkuvasti häiritsemällä ei-muslimeja. Birminghamissa taas kahta kristittyä saarnaajaa on puolestaan syytetty viharikoksista, koska he jakoivat gospel-lehtisiä kaupungin keskeisimmällä muslimialueella.

Ranskan hallitus on julkaissut kotisivuillaan 751 aluetta kattavan listan niin sanotuista ”herkistä urbaaneista alueista” (zones urbaines sensibles, ZUS). Vuonna 2006 kyseisillä alueilla asui arviolta 4,4 miljoonaa asukasta, mikä oli yhteensä seitsemän prosenttia koko Ranskan väkiluvusta. Näiden alueiden sosioekonominen rakenne on hyvin poikkeava verrattuna muuhun Ranskaan. Siellä asuvat ihmiset kärsivät usein työttömyydestä ja alhaisesta koulutustasosta sekä heidän vakituinen kotinsa on valtion vuokra-asunto. Ulkomaalaisten osuus ZUS-alueilla on lähes viidennes, mikä on kaksinkertainen muuhun maahan nähden. Lähes puolet herkillä alueilla asuvista maahanmuuttajista ovat pohjoisafrikkalaisperäisiä. Väestödemografisia tilastoja yksityiskohtaisemmin tarkastelemalla voidaan kuitenkin osoittaa, että ulkomaalaiset juuret omaavien henkilöiden määrä nousee 50 prosenttiin ikäluokassa 18-58-vuotiaat. Suurin maahanmuuttajaosuus ZUS-alueilla on Pariisissa, missä 64 prosenttia väestöstä koostuu ulkomaalaistaustaisista yksilöistä. Nämä alueet ovat toistuvasti saattaneet Ranskan kyseenalaisen maailmanlaajuisen mediahuomion kohteeksi niissä jatkuvasti toistuvien maahanmuuttajamellakoiden vuoksi. Yksi laajimmista tällaisista kahakoista tapahtui vuonna 2005, jolloin läpi Ranskan ZUS-alueiden levinneet maahanmuuttajamellakat saivat Ranskan valtiojohdon julistamaan maansa poikkeustilaan. Kyseisten tapahtumien jälkeen Ranskan poliittinen oikeisto varsin osuvasti totesi, ettei tässä pienen mittaluokan inttifadassa ollut kyse syrjäytyneiden tai rasistisesti kohdeltujen yksilöiden protestista, vaan mitäänaikaansaamattomien maahanmuuttajien riehumisesta ilman perusteltua syytä. Julkisuudessa kiinnitettiin myös huomiota eräisiin maahanmuuttajataustaisiin rap-artisteihin, joiden lyriikoissa kiihotettiin toimimaan Ranskan esivaltaa vastaan. Ranskassa muslimitaustaisten aiheuttamat häiriötekijät ovat saaneet viime aikoina mellakoiden ohella yhä hätkähdyttävämpiä ilmenemismuotoja. Ranskan islamisaation ehkä kaikista groteskeimpina esimerkkeinä ovat toimineet muun muassa Lyonissa, Marseillessa ja Toulousessa esiintyvät muslimien massiiviset katurukoussessiot. Maallisuuden nimeen jo pelkästään maan valtiosäännön perusteella nojaavat tavalliset ranskalaiset ovat esittäneet luonnollisen kauhistuksensa ikiaikaisten katujensa miehitykseen muslimien rukoushetkien aikana. Lisäksi muslimit ovat painostaneet niin sanottujen rukouskatujen varrella operoivia pienyrityksiä sulkemaan ovensa häiriöttömän allahin palvonnan mahdollistamiseksi. Suomesta käsin asiaa tarkastellen voidaan länsirannan palestiinalaisalueita muistuttavan maisemakuvan realisoitumista toistuvasti erään Euroopan vanhimman kulttuurivaltion kaduilla pitää erittäin traagisena esimerkkinä länsimaiseurooppalaisen kulttuurin nykyisestä alennustilasta.

Belgian ja koko Euroopan unionin pääkaupunki Bryssel on eräs maanosamme suurimmista muslimikaupungeista. Kaupungissa arvioidaan asuvan peräti 260 000 muslimia, mikä on noin 26 prosenttia tämän metropolin kokonaisväkiluvusta. Eräistä Brysselin lähiöistä on muodostunut erinäisten äärimuslimien hallinnoimia alueita, joihin kantaväestöön kuuluvat ihmiset ja viranomaiset eivät ole tervetulleita. Brysselissä on myös ollut selvästi havaittavissa ilmiö, jossa paikallisiksi päättäjiksi valitaan vasemmistopuolueiden riveistä muslimeja, jotka eristävät edustamansa alueet valtavirtayhteiskunnasta. Valtuustoon valituksi tulleilla eräillä muslimeilla on esiintynyt vaatimuksia Belgian muuttamiseksi sharia-lain alaiseksi valtioksi. Niillä Belgian alueilla, joissa muslimit ovat onnistuneet harjoittamaan painostusvoimaansa tehokkaasti, on joulu- ja pääsiäispyhien juhlatapahtumat nimetty uudestaan poliittisesti neutraalisti muslimien miellyttämiseksi. Muslimien kantaväestön tärkeinä pitämiin traditioihin kohdistuva terrori saavutti ehkä huippunsa vuonna 2012 Brysselissä, jossa muslimiväestön kunnioitusta nauttiva vasemmistopormestari kielsi perinteisen joulukuusen pystyttämisen torille.

Saksassa poliisipäällikkö Bernhard Witthaut paljastaa Der Westenin haastattelussa muslimivähemmistöjen tehtailevan no-go-alueita pikavauhdilla. Witthautin mukaan poliisi tietää, mihin se voi mennä poliisiautolla ja mihin ei ilmaan raskaampaa suojelua. Witthaut toteaa poliisien pelkäävän turvallisuutensa puolesta. Hänen mukaansa lain koura ei enää ulotu lainkaan kyseisille alueille. Muslimimaahanmuuttajat on jouduttu jättämään selvittämään ongelmansa keskenään, ja tilanteisiin puututaan vain kaikkein pahimmissa tapauksissa.

Italiassakaan maahan avosylin vastaanotetut muslimit eivät ole halunneet osoittaa kunnioitusta paikallisia traditioita ja elämäntapaa kohtaan. Ikuiseksi kaupungiksi kutsuttu Rooma ei ole myöskään jäänyt rauhaan muslimien tihutöiltä, sillä he ovat toistuvat vallanneet Piazza Venezian kaupunginosan katurukouksilleen. Kuvankauniissa Bolognassa muslimit ovat puolestaan toistuvasti uhanneet pommittaa San Petronion katedraalin, jonka mittaamattoman arvokkaaseen taidekokoelmaan kuuluu muun muassa 600 vuotta vanha Giovanni da Modenan fresko, joka kuvaa muslimien profeetta Muhammadin kidutusta helvetissä.

Alankomaissa maan oikeuslaitos määräsi hallituksen julkaisemaan kansalaisten tietoon niin sanotun poliittisesti epäkorrektin listan neljästäkymmenestä no-go-alueesta. Viisi kaikkein ongelmaisinta aluetta sijaitsee Amsterdamissa, Rotterdamissa ja Utrechtissa. Amsterdamin Kolenkit on kaikkein muslimiongelmaisin alue koko maassa. Seuraajia löytyy Rotterdamin Pendrechtistä, het Oude Noordenista ja Bloemhofista. Ondiepin maakunta Utrechtissa pitää hallussaan viidettä sijaa. Alankomaissa on myös syntynyt suurta kohua maan pääkaupungista Haagista paljastuneesta ”shariakolmio”-alueesta, jota johtaa epävirallinen sharia-poliisi. Alueen on väitetty olevan täysin viranomaisten, poliitikkojen ja poliisin ulottumattomissa paikallisten äärimuslimien otettua vallan alueella. Kyseisen ”shariakolmion” alueella erityisesti naisten pukeutumistapaa säädellään tarkasti sharia-poliisien toimesta. Myös alkoholinkäyttö, tupakointi ja sianlihan syöminen ovat tällä muslimimiehitetyllä sektorilla käytännössä kiellettyä.

Kansallinen yhtenäisyys voittaa islamisaation

Suomi on valitettavasti seurannut muun Länsi-Euroopan kehitystä, jossa massiivinen muslimimaahanmuutto sekä siitä seuraava yhteiskunnan koheesiota nakertava monikulttuurisuuskehitys on nähty mitä korkeimpana kansallisena hyveenä. Koko Suomen maahanmuuttopolitiikan järjettömyyttä korostaa myös maamme harjoittama kotouttamispolitiikka, jossa alikehittyneistä maista tulevat ihmiset passivoidaan anteliailla tulonsiirroilla sekä muulla paapomisella. Syypääksi Suomessa asuvien muslimien korkeisiin työttömyys- ja rikollisuuslukuihin on valtiovallan toimesta asetettu tavalliset kantasuomalaiset, joiden väitetty ”syrjintä” muka on selittävin tekijä esimerkiksi somalien 13 prosentin työllisyysasteelle tai sille, että irakilaiset ovat useina vuosina olleet kärkijoukossa ulkomaalaisista raiskausepäilyistä. Tämä on aiheuttanut tavallisten suomalaisten keskuudessa ymmärrettävää ärtymystä, sillä heitä on täysin epäoikeudenmukaisesti syytetty valtiovallan harjoittamasta epärationaalisesta ja sokean tekohumanistisesta maahanmuuttopolitiikasta sekä tänne spontaanisti tulleiden ulkomaalaisten itse aiheuttamista ongelmista, joilta kantaväestökään ei usein säästy.

Voi olla hyvinkin jo liian myöhäistä estää muslimien no-go-alueiden muodostuminen erityisesti pääkaupunkiseudun rähjäisimpiin kaupunginosiin. Syynä tähän on se, että mielikuvituksettomat järjestelmäpoliitikot ja sinisilmäiset virkamiehet Suomessa eivät ole halunneet ottaa oppia muun Länsi-Euroopan traagisista virheistä, vaan he ovat systemaattisesti toteuttaneet kaikki samat virheliikkeet ulkomaalaispolitiikassa, jotka ovat johtaneet esimerkiksi Saksan, Britannian ja Ruotsin kaaostilaan.

Suomessa olisi vahinkojen minimoimiseksi ryhdyttävä päättäväisiin toimenpiteisiin erityisesti pääkaupunkiseudun islamisoitumisen torjumiseksi. Kuten arkipäivän havaintojen perusteella voidaan aukotta osoittaa, maahanmuuttajiin liittyvät ongelmat eivät poistu sillä, että lapioimme jatkuvasti lisää rahaa kotouttamisbisnekseen sekä siitä elantonsa saaville virkamiehille. Suomen on syytä jatkossa tehdä täyskäännös maahanmuuttopolitiikassa ottamalla jälleen portinvartijan roolin sisäänheittäjän sijasta, jolloin maahanmuutto olisi laadullisesti parempaa ja määrällisesti pienempää. Tämä tarkoittaa nettomaahanmuuton määrän laskua 1990-luvun alun tasolle nykyisestä kymmenien tuhansien hallitsemattomasta tulijatulvasta.

Kaikissa Suomen kouluissa on kategorisesti torjuttava muslimien erityisvaatimukset, kuten esimerkiksi häiritsevät rukoushetket, porsaanlihavapaat ruokalistat sekä suomalaisista traditioista riisutut koulujuhlat. Lisäksi ruuhka-Suomessa sijaitsevien rukoushuoneiden valvontaa on tiukennettava. Näissä tiloissa saarnaavien imaamien on oltava henkilöhistorian osalta profiloituna suojelupoliisin tietokannoissa mahdollisen terroririskin vuoksi. Suomalaisten olisi myös ryhdikkäästi torjuttava lähivuosina mahdollisesti esiin tulevan ulkomaisella äärimuslimitahojen rahoituksella toteutettava megamoskeijahanke. Erityisen vaarallisen tällaisesta megamoskeijasta tekisi sen rooli kiihotus-, rekrytointi- ja koordinaatiokeskuksena kaikille Suomessa asuville äärimuslimeille. Myös oman uskonnon harjoittamiseen verhoiltu naisten järjestelmällinen alistaminen, josta burkaan ja niqabiin pakkopukeminen on räikein esimerkki, tulee torjua ilman kompromisseja.

Vain kansallinen yhtenäisyys voi toimia lähtökohtana Suomen uudelle nousulle maamme nykyisestä sosiokulttuurisesta alennustilasta. Tässä suomalaiskansallisessa renessanssissa ei ole sijaa islamisaation kaltaisille epäterveille yhteiskunnallisille ilmiöille. Vankkumatonta isänmaallista päättäväisyyttä viestittävä suomalainen elämänmuoto olisi viivytyksettä asetettava suureksi kansalliseksi päämääräksi, koska vain voimakkaana elävä suomalaisuus pystyy torjumaan islamisaation kaltaiset tuhoisat uhkatekijät.

_______________________________________________________

Lue myös aiemmat kirjoitukseni:

Miksi islam on uhka (29.10.2013)

Sateenkaariväki, vihervasemmisto ja kirkko islamin asialla (9.1.2014)