Yhdysvaltain presidenttien Lyndon B. Johnsonin ja Jimmy Carterin poliittisena neuvonantajana toiminut Samuel P. Huntington kirjoittaa kirjassaan Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys (The clash of civilizations and the remaking of world order) seuraavaa:
“Muslimit pelkäävät ja vihaavat lännen valtaa ja sen uhkaa heidän yhteiskunnilleen ja uskomuksilleen. He pitävät länsimaista kulttuuria materialistisena, korruptoituneena, rappeutuneena ja moraalittomana. Se on heistä myös viettelevä, ja tästä syystä he korostavat voimakkaasti, että on vastustettava sen vaikutuksia heidän elämäntapaansa. Yhä useammin muslimien hyökkäykset länttä vastaan eivät perustu niinkään siihen, että länsi pitäytyy epätäydelliseen, virheelliseen uskontoon, joka on kaikesta huolimatta ”kirjan uskonto”, vaan siihen, että sillä ei ole minkäänlaista uskontoa. Muslimien mielestä länsimainen maallistuminen, uskonnottomuus ja niistä seuraava moraalittomuus ovat suurempia pahoja kuin ne tuottanut länsimainen kristinusko. Kylmän sodan aikana länsi leimasi vastustajansa ”jumalattomaksi kommunismiksi”. Kylmän sodan jälkeisessä kulttuurien kamppailussa muslimit pitävät vastustajanaan ’jumalatonta länttä’.”
Tätä lukiessani mieleeni nousi jälleen kysymys, miten ihmeessä monikultturistit jaksavat uskoa siihen, että kaksi toisistaan täysin poikkeavaa kulttuuria pystyisivät elämään sulassa sovussa samalla alueella ilman jatkuvia ristiriitoja ja ongelmia. Kuten myös Huntington on todennut, nykyajan pahimmat kriisipesäkkeet sijaitsevat eri kulttuuripiirien rajoilla, ja kiistojen osapuolet kuuluvat eri kulttuureihin (Pakistan, Intia, Palestiina, Bosnia, Kosovo jne.). Kiistojen toisena osapuolena on lähes aina jokin islamilaiseen kulttuuriin kuuluva kansa. Lukuisten esimerkkien valossa on vahvasti syytä epäillä, että kiistojen merkittävä osa-aiheuttaja on juuri islam ja kulttuurien yhteentörmäys.
Yhdysvaltalaisessa Foreign Affairs -lehdessä vuonna 1993 julkaistussa artikkelissa ”Kulttuurien yhteentörmäys?” Huntington linjasi, että olennainen konfliktien lähde tulevaisuudessa ei tule olemaan ensisijaisesti ideologinen tai taloudellinen. Hänen mukaansa suuret ihmiskuntaa jakavat tekijät tulevat olemaan kulttuurillisia. Kulttuurien yhteentörmäys tulee hallitsemaan globaalia politiikkaa, ja kulttuurien väliset rajalinjat ovat tulevaisuuden taistelulinjoja.
Maailma on täynnä esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun kivikautinen islamilainen kulttuuri törmää yhteen esimerkiksi modernin länsimaisen kulttuurin kanssa. Tästä huolimatta monet länsimaalaiset, kuten muun muassa lähes kaikki Suomen nykypäättäjistä, vannovat tuhoisan monikulttuurisuuden nimeen. Pitkällä tähtäimellä Euroopan monikulttuuristuminen (joka käytännössä tarkoittaa Euroopan islamisoitumista) tuhoaa yhteiskuntarauhan ja luo uusia kriisipesäkkeitä ympäri Eurooppaa. Uskon, että nykyisen monikulttuurisuuskehityksen seurauksena tulemme näkemään tulevaisuuden Euroopassa lukuisia terrori-iskuja ja sisällissotia, jonka toisena sotivana osapuolena ovat nimenomaan islamilaisen kulttuurin edustajat.