Eduskunnassa käytiin eilen (5.11.2014) vilkas välikysymyskeskustelu opposition nuhdellessa Stubbin-Rinteen katastrofihallitusta tämän täysin epäonnistuneesta talouspolitiikasta. Kritiikille olikin aihetta, sillä Suomen kansantalouden tila on nyt vähintään yhtä vakava kuin 1990-luvun laman aikana, eikä uutta vahvan talouskasvun jaksoa ole näköpiirissä.
Pääministeri Subbin hallitus piti voimassa Kataisen hallituksen keskeiset talouspoliittiset tavoitteet, joita olivat työllisyysasteen nosto 72 prosenttiin, työttömyyden alentaminen viiteen prosenttiin, valtion velkaantumisen taittaminen laskuun sekä kolmen A:n luottoluokituksen säilyttäminen. Työllisyysasteeseen, työttömyyteen ja valtion velkaantumiseen liittyvistä hallitusohjelmatavoitteista tullaan jäämään kauaksi ja Suomen luottoluokituskin laski taannoin Standard&Poorsin toimesta. Tästä huolimatta hallitus ei ole halunnut kääntää talouspolitiikkansa suuntaa, vaan Suomen vajoaminen Pohjois-Euroopan Kreikaksi näyttää pysäyttämättömältä.
Talouskehitys on ollut sekä Kataisen että Stubbin hallitusten aikana ennätyksellisen heikkoa. Vaihtotase on romahtanut alijäämäiseksi, teollisuustuotannon osuus BKT:stä on dramaattisesti laskenut ja koko IT-klusteri on käytännössä kadonnut maasta. Tästä vuodesta näyttää tulevan kolmas peräkkäinen taantumavuosi, mitä ei ole tapahtunut sitten 1990-luvun lamavuosien. Näyttää myös siltä, että kotitalouksien käytettävissä olevat tulot laskevat tämän hallituskauden aikana samoin kuin kävi viime laman aikana. Etenkin suomalaisilla lapsiperheillä ovat edessä kurjat ajat pääministerien Katainen ja Stubbin talous -ja sosiaalipoliittisten laiminlyöntien vuoksi.
Maamme viimeaikainen työttömyyden kasvu on ollut erityisen huolestuttavaa. Lisäksi se on ollut virallisten tilastojen mukaan euroalueen nopeinta. Entisestä EU-mallioppilaasta, Suomesta, on tullut luokkansa häpeäpilkku. Työttömiä maassamme on tällä hetkellä noin 450 000 ihmistä, ja kaikkinensa työttömyys koskettaa jo miljoonaa ihmistä. Luulisi kaikille olevan jo selvää, että Suomessa ei todellakaan ole työvoimapulaa eli pulaa työntekijöistä, vaan meillä on pikemminkin pula työnantajista. Tästä huolimatta etenkin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen on äänekkäästi vaatinut Euroopan alueen ulkopuolelta tulevan työvoiman saatavuusharkinnan poistoa, mikä tarkoittaisi valtavaa alhaisen osaamistason maahanmuuton kasvua Aasian ja Afrikan mantereilta Suomeen työmarkkinoitamme epävakauttamaan ja suomalaisten työläisten palkkoja laskemaan. Sosialidemokraatti Vartiainen onkin maahanmuuttopuheillaan noussut innokkaimmaksi puolestapuhujaksi ulkomaisesta halpatyövoimasta himoitseville elinkeinoelämäpampuille.
Välttämättömät rakenteelliset uudistukset eivät ole edistyneet toivotulla tavalla. Esimerkkinä tällaisista uudistuksista voidaan mainita kaikkein tärkein uudistus eli sote-uudistus, joka ei ole edennyt toivotulla tavalla. Hallitus on lähinnä keskittynyt riitelemään kaikkien keskeisten hankkeidensa kohdalla, mikä on saanut maamme eduskunnan näyttämään lähinnä aikuisten lastentarhalta. Hallituksen ainoat ”onnistumiset” ovat tulleet omien suosikkien nimittämisissä erilaisiin korkeapalkkaisiin pesteihin, mikä on entisestään syönyt parlamentaarisen demokratian uskottavuutta suomalaisten silmissä.
Ratkaisuina Suomen talouden ongelmiin voisi kokeilla esimerkiksi työeläkejärjestelmämme joustavoittamista, energiaomavaraisuuden nostamista ja energiaverotuksen keventämistä, työnantajien sivukulujen leikkaamista, maahanmuuttopolitiikkamme järkevöittämistä ja maastamuuton edistämistä, kehitysavun leikkaamista, pakkoruotsista luopumista sekä viiden vuoden irtisanomissuoja-ajasta luopumista kuntaliitosten yhteydessä. Hyvinvointiyhteiskuntamme on paisunut holhousyhteiskunnaksi, jossa sosiaalidemokraattishenkinen byrokraatti säätelee pienimpiäkin asioita. Pöhöttynyttä lupabyrokratiaa ja epäonnistunutta sääntelyä on purettava. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan lupaprosesseissa seisoo tällä hetkellä yli 3,5 miljardin euron edestä investointeja. Tämä ei ole ihme, kun Suomessa on noin 20 000 erilaista lupaa ja kaiken lisäksi lupaviranomaiset vielä valittavat toistensa päätöksistä. Vertailun vuoksi on mainittava, että Ruotsissa pärjätään alle 5 000 luvalla. Lisäksi Suomessa on panostettava aloittavien ja kasvavien yritysten verotukselliseen tukemiseen. ALV:n alarajaa tulisi nostaa 20 000 euroon ja niin sanotun huojennusalueen kattoa 40 000 euroon. Suomessa olisi myös harkittava vakavasti siirtymistä Viron-mallin mukaiseen yritysverotukseen, jolla tuettaisiin työllistäviä kasvuyrityksiä. Tuloverotuksessa työntekijän tulisi saada ansaita tuhat euroa verovapaasti, jolla purettaisiin merkittävästi kannustinloukkua.
Poliittisin, eikä taloudellisin perustein, pystytetty euroalue vetää Suomea yhä enemmän yleisen kurjistumisen kierteeseen, sillä maaltamme puuttuu tällä hetkellä oman rahapolitiikan tarjoama jousto negatiivisen talouskehityksen oloissa. Mikäli haluamme yhä konsensuspuolueiden tahdon mukaisesti roikkua mukana eurossa, Suomen talouspolitiikka ja taloutemme rakenteet olisi päivitettävä euroaikaan ankaran sisäisen devalvaation kautta. Henkilökohtaisesti koen parempana vaihtoehtona seurata esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan esimerkkiä ja siirtyä omaan valuuttaan, jolloin raskailta palkkojen ja tulonsiirtojen leikkauksilta voitaisiin välttyä.
Jotta isänmaamme suunta saataisiin käännettyä uuteen nousuun, vaatisi se ennen kaikkea toimintakykyisen hallituksen. Ilman rohkeita suomalaisystävällisiä poliittisia linjauksia ei Suomi voi jälleen nousta jaloilleen. Tästä syystä ennenaikaiset eduskuntavaalit ovat enemmän kuin tarpeen. Itse asiassa Suomen etu olisi ollut pitää vaalit jo heti Kataisen hallituksen eron jälkeen. Tätä ei kuitenkaan tehty, sillä hallituspuolueet ja niiden vallan sokaisemat edustajat asettivat oman henkilökohtaisen mukavuutensa Suomen kansan edun edelle. Lisäksi hallituspuolueilla oli ilmeinen pelko vaalitappiosta, sillä Kataisen hallituksen kolmen vuoden taival oli kaikilla tavoin karmaiseva.
On täysin normaalia, että Suomessa oppositio pyrkii kaatamaan hallituksen. Opposition lisäksi ratkaisuna talousongelmiin vaalien aikaistamista ovat kuitenkin nyt esittäneet myös elinkeinoelämämme eturivin vaikuttajat kuin valtio-oppineetkin. Tosiasia on se, että ainoastaan uusien vaalien kautta maahamme saadaan uudistuksiin kykenevä toimintakykyinen hallitus, sillä onhan pääministeri Stubb useaan otteeseen todennut, että tämä hallitus ei tule tekemään enää uusia päätöksiä. Suomen kansan on siis aika näyttää nykyiselle Stubb-Rinteen hallitukselle niin sanotusti ovea.
Olli Immonen
kansanedustaja (ps.)
Oulu