Eduskunnan viime viikon EU-ajankohtaiskeskustelun yhteydessä kuultiin jälleen harhaväitteitä, joiden mukaan EU:lle kuuluisi kunnia maanosamme vuosikymmeniä kestäneestä rauhantilasta. Todellisuudessa kunnia rauhantilasta ei ole EU:n ansiota, vaan Euroopan kansojen ansiota.
Ensinnäkään Länsi-Eurooppa ei olisi selvinnyt kylmästä sodasta ilman Yhdysvaltojen ydinasesateenvarjoa. Rauhantilaa loivat myös itsenäisten valtioiden välisen yhteistyön ja kaupankäynnin varaan rakentuneet Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, Euroopan talousyhteisö ja Euroopan yhteisö. Kaikkein merkittävimpänä pysyvän rauhan synnytti kuitenkin Euroopan kansojen tahto elää sovussa. Eurooppalaiset kansat olivat kyllästyneet kahden maailmansodan verenvuodatukseen ja tahtoivat muutosta. Ilman tätä yhteistä tahtoa eurooppalainen yhteistyö olisi ollut mahdotonta. EU on ollut tässä kehityksessä lähinnä pelkkä sivustaseuraaja.
Tahto elää sovussa ei ole kadonnut, vaikka tavallista kansalaista syyllistävät EU-federalistit väittävätkin toisin. Vaikka EU hajoaisi huomenna, Saksa ei hyökkäisi Puolaan, Ruotsi ei liittäisi Suomea ja Norjaa takaisin itseensä eikä uutta kolmikymmenvuotista sotaa syttyisi.
EU:n liittovaltiokehitys ja lisääntyvä pakkointegraatio EU:n sisällä ovat suurin uhka Euroopan rauhantilan säilymiselle. Jo nyt EU:ta repivät hajalle erityisesti eriävät talouspoliittiset näkemykset Etelä- ja Pohjois-Euroopan välillä sekä maahanmuuttopolitiikkaan ja arvoihin liittyvät erimielisyydet Itä- ja Länsi-Euroopan välillä. Suhtautuminen Venäjään ja ulkopoliittiset kysymykset puolestaan haastavat EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspoliittista uskottavuutta. EU-eliitin pyrkimykset puristaa erilaiset kansakunnat väkisin yhteen muottiin murentaa eurooppalaista yhteistyön henkeä ja sisäistä solidaarisuutta. EU-eliitin pyrkimykset puristaa erilaiset kansakunnat väkisin yhteen muottiin murentaa eurooppalaista yhteistyön henkeä ja sisäistä solidaarisuutta.
Yksi merkittävä Euroopan kansojen välistä luottamusta murentava tekijä on yhteisvaluutta euro. Epäonnistunut yhteisvaluutta ja sen ympärille rakennetut pelastustoimet heikentävät EU:n taloutta ja nakertavat sen yhtenäisyyttä. On suuri vaara, että edessä olevat uudet eurokriisit sekä niistä seuraavat korjaustoimenpiteet romuttavat EU-jäsenmaiden keskinäisen luottamuksen pysyvästi.
EU-eliitti on pelotellut, että kansallismielisyyden nousu olisi uhka rauhantilan säilymiselle Euroopassa. Todellisuudessa kansallismielisyys imperialismin vastakohtana on vahva rauhan aate. Rauhan aatteena se on näyttäytynyt historiassa erityisesti silloin, kun rauhantila jollakin alueella on saavutettu kansakuntien saadessa järjestäytyä itsenäisiksi kansallisvaltioiksi. Euroopassa rauhantila saavutettiin viimeksi Balkanilla hajonneen Jugoslavian liittovaltion järjestäydyttyä itsenäisiksi valtioiksi.
Juuri eurooppalaiset kansallisvaltiot ovat edustaneet historiassa edistystä, vakautta ja rauhaa esimerkiksi kolmannen maailman primitiivisyyteen, pysähtyneisyyteen ja epävakauteen verrattuna.
Rauhantilan säilyttämiseksi Euroopassa on siirryttävä kohti itsenäisten kansakuntien Eurooppaa. Tällaisessa Euroopassa valtiot rakentavat omien kansallisten etujensa pohjalta yhdessä ratkaisuja esimerkiksi talouden, turvallisuuden, ympäristönsuojelun ja kansanvaltaisuuden edistämiseksi. On tärkeää, että valtioiden välisessä yhteistyössä noudatetaan tiukasti kansanvaltaisuuden periaatteita. Mitä lähempänä kansaa päätökset tehdään, sitä paremmin päätökset vastaavat kansan tahtoa. EU-federalistien sanelupolitiikalle, jossa kansalaisille kerrotaan ylhäältä alaspäin, millaiseksi eurooppalainen yhteistyö muodostuu, on sanottava ei.
Eurooppalaisissa kansallisvaltioissa ja kansojen tahdossa piilee avaimet rauhaan myös tulevaisuuden Euroopassa.
Olli Immonen
kansanedustaja (ps.)
Oulu