Sisäasiainministeri Päivi Räsänen vastasi 25.10.2012 kirjalliseen kysymykseeni (KK 737/2012 vp) koskien aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen (AYO) päivitettyä versiota. Ilmaisin kysymyksessä huoleni siitä, että ohje tulisi olemaan ristiriidassa voimassa olevan ampuma-aselain kanssa. Toin myös esille, että aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeeseen liittyvät epäkohdat tulisi saada korjatuiksi.
Ministeri Räsäsen vastauksesta paistaa läpi Poliisihallituksen (POHA) käsiala ja POHA:n merkittävä ohjausvoima ministeriin. Vastaus osoittaa huolestuttavalla tavalla Räsäsen välinpitämättömyyttä POHA:n laatimien laittomien ohjeiden kumoamiseen. Vielä ministerikautensa alussa Räsänen tuntui osoittavan aitoa kiinnostusta aselakia ja siihen liittyvän ohjeistuksen toimivuutta kohtaan. Sittemmin kiinnostuksen voidaan nähdä lopahtaneen. Onko ministerin ja hänen oman poliisihallinnosta riippumattoman esikuntansa työmäärä niin iso, etteivät he ehdi paneutua asiaan, vai eikö heitä vain kiinnosta? Ministeri Räsäsestä näyttää tulleen edeltäjänsä Anne Holmlundin lailla POHA:n marionetti.
AYO:n epäkohdat kärjistyvät erityisesti alle 84 cm pituisten kiväärien (muu ase) kohdalla. Vastauksessaan Räsänen muun muassa puolustaa Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöksiin vedoten lupaviranomaisen tekemiä alle 84 cm pituisten kiväärien hylkäyspäätöksiä. Tämä on kylmä suihku reserviläisammuntaa harrastavien suomalaisten kasvoille. Räsäsen vastauksesta käy ilmi välinpitämättömyys lain noudattamista kohtaan, sillä lakihan ei kategorisoi alle 84 cm pitkiä kivääreitä muita vaarallisempaan luokkaan. Päinvastoin laki nimenomaan sallii ne esimerkiksi reserviläisammunnan lajeissa. Ministeri Räsäsen antaman vastauksen jälkeen onkin odotettavissa, että selkeästi lainvastainen AYO saa jatkoa ja lupakielto tulee olemaan entistä täydellisempi. Näin siis siitä huolimatta, että laissa ei säädetä erityisiä rajoitteita alle 84 cm pituisille kivääreille, kuten puolestaan esimerkiksi taskuaseiden kohdalla on tehty.
Juridiikalla ei näytä olevan uudessakaan AYO:ssa mitään merkitystä. Ohje tulee edeltäjänsä tavoin kohoamaan lain yläpuolelle ja kieltämään alle 84 cm pituiset kiväärit. Tämä vain osoittaa sen, että pelkällä virkamiehen kirjoittamalla ohjeella voidaan kieltää joku asetyyppi, vaikkei eduskunta olisi todennut sitä muita vaarallisemmaksi. Mihin enää tarvitaan parlamentarismia ja kansanedustuslaitosta näistä asioista päättämään?
Suomessa on myönnetty etenkin ennen AYO:n voimaantuloa lupia tuhansille ”alimittaisille” kivääreille. Nämä tulevat muuttumaan omistajilleen arvottomiksi, kun niihin ei enää saada hallussapitolupia. Eikö perustuslain turvaama omaisuuden suoja tulisi koskea myös aseita?
Uudesta AYO-luonnoksesta pyydettiin lausuntopyyntöjä eri intressipiireiltä nopealla aikataululla. Kireästä lausuntoaikataulusta johtuen lausuntojen antajat eivät ehtineet paneutua tähän hyvinkin monisyiseen ja oikeudellista asiantuntemusta vaativaan asiaan tarpeeksi syvällisesti, eivätkä siten pystyneet kunnolla kritisoimaan virkamiehen tuotosta. Lausunnot joka tapauksessa pääsääntöisesti tyrmäsivät ohjeen välineenä, jolla pyritään ohjaamaan aselupaprosessia. Ohjauskriteerien tulisi löytyä aina lakitekstistä eikä mistään ohjeesta.
Edellä mainituilla seikoilla tulee tuskin olemaan mitään merkitystä, kun AYO:ta runnotaan läpi. Ohjeen hyväksymistä tullaan hyvin todennäköisesti perustelemaan Reserviläisliitto ry:n (RES) ja Suomen Reserviupseeriliiton (RUL) yhteisellä kannanotolla, jossa nämä toteavat ohjeen olevan aselupaprosessin kannalta tarpeellinen. Yhteisöt toteavat aivan oikein, ettei ohje saa olla ristiriidassa lain kanssa. Olennaista on kuitenkin se, että samalla nämä järjestöt oikeuttavat jäsenistöltään lupaa kysymättä viranomaisen ohjaavan aselupien myöntöprosessia itse keksimiensä sääntöjen mukaisesti. Tässä annetaan tahallisesti tai tahtomatta POHA:lle pikkusormi, eikä se varmasti tule jättämään tilaisuutta käyttämättä. Nyt alkaisi olla RES:lla, RUL:lla, SAL:lla ja muilla intressijärjestöillä viimeinen aika herätä puolustamaan jäsentensä oikeuksia.
On mielenkiintoista seurata sitä, millä perusteilla POHA tulee taklaamaan eri intressipiirien esittämät perustelut, joiden mukaan alle 84 cm kiväärien vaarallisuusluokitus ei laissa eroa pidempien kiväärien luokituksesta mitenkään, ja että virkamiehen kirjoittamilla sisäisillä ohjeilla ei saa olla merkitystä lupaviranomaisen suorittamassa aselupaa koskevassa kokonaisharkinnassa.
Aiemmin POHA:n perusteluna on ollut joka paikkaan sopiva ”yleinen järjestys ja turvallisuus”. Tämä ei kuitenkaan ole mikään perustelu. POHA:n tulisi esittää objektiivisesti havaittavia tosiseikkoja, jotka toimisivat perusteluna yleisen järjestyksen ja turvallisuuden olennaiselle vaarantumiselle nykytilasta. POHA:n tulisi esimerkiksi perustella, miksi alle 84 cm pituinen kivääri on helpommin asusteisiin kätkettävä kuin vaikkapa laiton pistooli tai teräase, joita voi olla taskuissa useitakin kappaleita. Ei tarvitse olla mikään neropatti havaitakseen, että perustelujen keksiminen alle 84 cm pitkien kiväärien kiellolle ei oikeasti kestä minkäänlaisia objektiivisia kriteerejä.
Voidaan ennustaa, että POHA vain ylimielisesti jatkaa entistä röyhkeää käytäntöään ja toteaa uudessa AYO:ssa alle 84 cm lyhyempien kiväärien olevan helposti kätkettäviä, tulivoimaisia ja niin edelleen, ja että sen vuoksi niihin ei tule myöntää lupia. Näin siis edelleen siitä huolimatta että noin 700 000 aseluvan haltijaa on lainkuuliaista osaa Suomen kansasta, ja aselaki nimenomaan sallii muun muassa reserviläisammunnoissa tällaisten kiväärien luvat.
Valitettavasti näyttää siltä, että vanha meno tulee jatkumaan ministeri Räsäsen siunauksella. Myös vastakkainasettelu aseharrastajien ja poliisien välillä tulee vain kasvamaan entisestään. Luulisi poliisilla olevan tärkeämpiäkin työtehtäviä hoidettavanaan kuin keskittyä tämän lainkuuliaisen aseharrastajajoukon vahtimiseen.
Ministeri Räsäsen ja POHA:n olisi nyt syytä keskittyä näiden turvallisuutta näennäisesti parantavien ukaasien sijaan aivan muihin aselupakäytäntöä koskeviin asioihin. Olisi paljon tärkeämpää esimerkiksi tarkastella henkilön sopivuutta saada hallussapitolupa mihinkään ampuma-aseeseen.
Tällä hetkellä ei ole olemassa mitään viitettä siitä, että aselainsäädäntömme saataisiin vastaamaan EU:n asedirektiiviä. Kyseisen direktiivin mukaan aseet on kategorisoitava pitkiin ja lyhyisiin sen perusteella, onko ase alle vai yli 60 cm.
Aseharrastajille ei näytä edelleenkään jäävän muuta tietä oikeuksiensa puolustamiseen, kuin jatkaa valitusten tekemistä hallintotuomioistuimiin.