Käsittelimme 15.5.2014 eduskunnan suuressa salissa kansalaisaloitetta pakollisen ruotsin kielen opiskelusta luopumisesta. Käytin salikeskustelun aikana kaksi puheenvuoroa, joissa toin esille omia näkemykseni asiasta. Kuulun itse niihin kansanedustajiin, jotka kokevat pakkoruotsin taakaksi suomalaiselle yhteiskunnalle ja jotka kannattavat kieltenopiskelussa siirtymistä yksilön valinnan vapautta korostavaa suuntaan.
Ruotsin kielellä on keskeinen rooli yhteiskunnassamme vain siksi, koska nykyeliitti haluaa epätoivoisesti pitää yllä kaksikielisyyden kulissia. Pakollinen ruotsin kielen opiskelu on tästä hyvä esimerkki. Suomen historiaan tai suomenruotsalaisen vähemmistön kunnioittamiseen tai heidän julkisten palvelujen turvaamiseen vedoten ei kuitenkaan ole perusteltua jatkaa ruotsin kielen opiskelun pakollisuutta. Suomenkieliset suomalaiset olisikin yleisen inhimillisyyden nimissä nyt korkea aika vapauttaa pakollisen ruotsin opiskelun raskaasta taakasta.
Peruskoulu-uudistuksen myötä 1960-luvun lopulla ruotsin kielen opiskelusta tuli pakollista toisen vieraan kielen ohella RKP:n menestyksellisten lehmänkauppojen seurauksena. Kansamme on siis opiskellut ruotsia jo lähes 50 vuotta siitä huolimatta, että iso osa suomalaisista ei välttämättä koskaan ole tullut tarvinneeksi ruotsin kieltä, saati edes osaisi puhua sitä tarpeen tullen. Suomessa käytetäänkin paljon turhaa aikaa ja energiaa ruotsin kielen opiskeluun.
Kotikaupungissani Oulussa, esimerkiksi, ruotsinkielisiä on asukkaista vain 0,2 prosenttia, eivätkä ihmiset yleensä tarvitse ruotsin kieltä edes vieraillessaan Haaparannassa Ruotsin puolella, saati normaalissa arjessaan. Suomen kansalaisista kaikkiaan puolestaan vain noin viisi prosenttia on suomenruotsalaisia ja heistä ainoastaan noin 60 000 osaa suomea heikosti tai olemattomasti. Näitä lukuja tarkastellessa ei voi kuin ihmetellä, miksi meillä kaikki oppilaat ja opiskelijat pakotetaan opiskelemaan ruotsin kieltä aina peruskoulusta korkeakouluihin saakka.
Miksi emme sitten ole Suomessa luopuneet pakkoruotsista, ja siirtyneet kieltenopiskelussa yksilön valinnan vapautta korostavaan suuntaan. Pakkoruotsin luominen ja säilyttäminen on ollut RKP:n ainoa yhteinen tavoite, ja siinä he ovatkin pitkällä hallitustaipaleellaan onnistuneet hyvin. Suomessa olisi kuitenkin siirryttävä rohkeasti nykyaikaan ja saattaa pakkoruotsi historian kirjoihin. Tämä ei tarkoittaisi sitä, että suomenruotsalaisten julkiset palvelut loppuisivat, sillä kaikkien vähemmistöjen palvelut on turvattu maassamme lainsäädännöllä. On kuitenkin selvää, ettei esimerkiksi kaikkien terveyskeskuksessa työskentelevien suomalaisten tarvitse osata ruotsin kieltä pystyäkseen turvaamaan suomenruotsalaisten palvelut.
Suomi on osa kansainvälistyvää maailmaa ja tarvitsemme nyt sekä tulevaisuudessa kieltenosaajia. Todellisuudessa pakkoruotsillamme ei aidosti pärjää edes muissa pohjoismaissa. Ruotsin opiskelu vie ainoastaan tilaa muiden suomalaisille oikeasti tärkeiden kielten opiskelulta, sillä kielten opiskeluun käytettävät ajalliset resurssit ovat rajalliset. Kaiken kaikkiaan ruotsin kielen opiskeluun käytetyt tunnit olisi järkevämpää suunnata vapaaehtoisesti valittujen kielten opiskeluun. Tällä hetkellä ruotsin opiskelu ilmenee tappiona muiden kielten opiskelussa. On selvää, että suomalaisten olisi kansainvälisessä maailmassa tärkeämpää opiskella sellaisia merkittäviä maailmankieliä, kuten muun muassa saksa, ranska, espanja, italia, venäjä, kiina ja japani. Jos taas usean kielen samanaikainen oppiminen tuottaa jollekin vaikeuksia, hänen olisi parempi keskittyä suomen kielen lisäksi täysipainoisesti pelkästään yleismaailmallisena kielenä toimivan englannin opiskeluun.
Suomenkieliset opiskelevat tällä hetkellä ruotsia vasta kun on pakko, eivätkä he pidä sen opiskelua mielekkäänä tai käytännöllisesti tarpeellisena, koska eivät käytä sitä arjessa koulun ulkopuolella. Tämä käy ilmi vuonna 2012 julkaistussa selvityksessä, jossa kartoitettiin asenteita ruotsin kielen opiskelua kohtaan.
Kyseinen kansalaisaloite ja useat aikaisemmat mielipidemittaukset ovat osoittaneet, että Suomen kansa on kerrassaan tyytymätön ruotsin kielen pakolliseen opiskeluun. Vapaaehtoisuus on paljon parempi ja kannustavampi lähtökohta kielten opiskeluun kuin pakko.
Myös virkamiesruotsista tulisi luopua Suomessa. Virkamiesruotsin suorittaminen on pakollista niin yliopistoissa, kuin ammattikorkeakouluissakin. Sen suorittaminen ja osaaminen on valitettavasti myös vaatimuksena moniin valtion virkoihin, vaikka tosielämässä ruotsin kieltä ei välttämättä tarvitsisi koskaan käytännön työtehtävissä. On myös otettava huomioon, että virkamiesruotsin suorittaminen viivästyttää monien suomalaisten opintoja, jos ruotsin kielen opiskelu ei esimerkiksi pakotteen ja vähäisen tarpeen vuoksi ole kiinnostanut aiemmin. Päästäkseen läpi kursseista moni joutuu kertaamaan peruskoulutason ruotsia eli siis opiskelemaan kielen alkeet uudelleen siitä huolimatta, että on opiskellut ruotsia jo useita vuosia ennen yliopisto- tai ammattikorkeakouluopintoja. Tämä kertoo siitä, että ruotsin kielen opiskelua ei koeta mielekkääksi ja tarpeelliseksi.
Useassa eduskunnan salipuheenvuorossa pakkoruotsia puolusteltiin sillä, että kouluistamme löytyy nykyisin myös muita pakollisia kouluaineita. Niin sanottuja pakkomatematiikkaa, pakkofysiikkaa tai pakkokemiaa ei kuitenkaan voi verrata pakkoruotsiin, sillä ne ovat universaaleja kouluaineita, kun taas pakkoruotsi ei sellainen ole.
Erityisesti RKP:n edustajat puolustelivat pakkoruotsia oman, suomenruotsalaisen, identiteettinsä säilyttämisellä. Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä pakkoruotsin tai vapaaehtoisen ruotsin kielen opiskelun kanssa. Pakkoruotsin muuttaminen vapaaehtoiseksi ruotsiksi ei tarkoittaisi sitä, että suomenruotsalaiset joutuisivat luopumaan omasta, suomenruotsalaisesta, identiteetistään.
Vapaaehtoinen ruotsin opiskelu olisi koko suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointietu, sillä pakkoruotsi ei myöskään palvele suomalaisen kansantalouden etuja. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) päätyi vuonna 2010 laaditussa henkilöstö- ja koulutustiedustelussaan siihen lopputulokseen, että Suomen nykyinen kielikoulutus pitää laittaa täysremonttiin. EK:n mielestä pakkoruotsi pitää poistaa kouluistamme, sillä pelkkä englanti ja huono ruotsi eivät takaa suomalaisten menestymistä globaaleilla markkinoilla. Pakkoruotsin sijaan opetuksen järjestäjien pitäisi tarjota valittavaksi nykyistä laajempi valikoima kieliä. Englannin asema maailman johtavana kauppakielenä vahvistuu koko ajan. Kun esimerkiksi vuonna 2005 80 prosenttia EK:n jäsenyrityksistä piti englannin kieltä tärkeänä rekrytointikriteerinä, niin vuonna 2010 tätä mieltä oli jo 88 prosenttia. Vuonna 2005 työnantajista 65 prosenttia piti ruotsin osaamista tärkeänä rekrytointikriteerinä, kun vuonna 2010 mieltä oli enää puolet.
Vaikka Ruotsi kuuluu edelleen Suomen suurimpien vientimaiden joukkoon, kaupankäynti Ruotsin kanssa onnistuu hyvin esimerkiksi englannin kielellä. Jos kaupankäynti Ruotsin kanssa ei onnistuisi esimerkiksi englannin kielellä, niin silloin Ruotsin kyky käydä kauppaa muiden maiden kanssa olisi aika heikoilla kantimilla.
Ruotsin kielen pakollisuudessa on kyse vanhentuneista ja aikansa eläneistä tottumuksista. ”Ruotsalaisia meistä ei tullut, venäläisiksi emme halunneet”. Jostain syystä ruotsin kielen pakollisuus ja ruotsinkielisten etuoikeudet ovat kuitenkin jääneet kummittelemaan voimakkaasti suomalaisessa yhteiskunnassa. Valtiovalta ei ole löytänyt edistyksellisyyden tahtotilaa, vaan se on jämähtänyt menneeseen.
Mielestäni Suomessa olisi pakkoruotsin lisäksi luovuttava myös keinotekoisesti ylläpidetystä virallisesta kaksikielisyydestä. Suomi olisi muutettava virallisesti yksikieliseksi valtioksi, jossa ainoa virallinen kieli on suomi. Uskon vahvasti, että näin tulee tulevaisuudessa tapahtumaan.