Takaisin pääsivulle

Vaaliteemat

SUOMALAINEN SUOMI

 

1. Suomalaisten etu ensin
2. Maahanmuutto-, kotouttamis- ja kansalaisuuspolitiikkaa tiukennettava
3. Islamisaatio torjuttava
4. Kansakuntien Eurooppa korvaa romahtavan Euroopan unionin
5. Rahapolitiikka kansallisiin käsiin
6. Valtion velkaantuminen hallintaan – peruspalvelut turvattava ja turhasta karsittava
7. Suomalaista työtä ja yrittäjyyttä tuettava
8. Omavaraiseen ja hajautettuun energiantuotantoon panostettava
9. Eroon turhasta lainsäädännöstä, byrokratiasta ja sääntelystä
10. Sananvapaus turvattava
11. Kansanäänestyksiä tärkeistä asioista
12. Isänmaata ei saa myydä ETA-maiden ulkopuolelta tuleville
13. Suomi virallisesti yksikieliseksi ja pakkoruotsi pois
14. Nykymuotoinen kehitysapu lakkautettava
15. Suomalaiset lapset kansamme olemassaolon edellytys
16. Vakavista rikoksista ankarammat rangaistukset
17. Kansallinen etu kansainvälisten suhteiden perustana
18. Itsenäinen maanpuolustus on isänmaan turva
19. Ase- ja metsästysharrastus turvattava
20. Kirkko ja valtio erotettava toisistaan
21. Terveet ympäristö- ja luontoarvot kunniaan
22. Julkinen terveydenhuolto laitettava täysremonttiin
23. Yle-verosta luovuttava
24. Tekijänoikeuslainsäädäntöä uusittava

 

1. Suomalaisten etu ensin

Suomen valtion ylin tehtävä on toimia suomalaisten tinkimättömänä edunvalvojana kansainvälisessä maailmassa. Kansan tahdon toteuttamisen tulisi olla kaiken Suomessa harjoitetun valtiollisen politiikan lähtökohta. Suomalaisten enemmistön tahtotilan täyttymistä ei missään oloissa saa asettaa alisteiseksi pienen globalistisen eliitin hellimille vahingollisille ja utopistisille yhteiskuntakokeiluille. Suomessa on suoran kansanvallan keinoin turvattava nykyisten ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet ja oikeudet suomalaiseen identiteettiin. Vahvan suomalaiskansallisen identiteetin muovaamiseksi maamme kansaa, kieltä, kulttuuriperintöä ja luontoa on suojeltava päättäväisesti isänmaallisella yhteiskuntapolitiikalla. Suomesta tulee rakentaa aidosti kansanvaltainen, vapaa ja kaikkia suomalaisia oikeudenmukaisesti kohteleva kansallisvaltio, jossa kaikilla yhteiskunnan sektoreilla pyritään vahvistamaan tervettä kansallista itsetuntoa sekä edistämään suomalaisten kiintymystä omaan isänmaahansa. Haluan olla mukana rakentamassa itsenäistä suomalaista kansallisvaltiota, jossa vallitsee laajojen yksilönvapauksien arvostus, erityisesti sananvapauden ja elinkeinovapauden suhteen, unohtamatta jokaisen yksilön velvollisuutta kasvaa ja kehittyä vastuulliseksi kansakuntamme jäseneksi.

2. Maahanmuutto-, kotouttamis- ja kansalaisuuspolitiikkaa tiukennettava

Vuosittainen nettomaahanmuutto Suomeen on kohonnut kymmenessä vuodessa 6000:sta noin 17 000 yksilöön. Tästä kokonaismäärästä huomattava osuus koostuu Aasian ja Afrikan kehitysmaista tulevista kieli – ja työtaidottomista henkilöistä. Massamaahanmuuton mukanaan tuomat ongelmat ovat varsinkin pääkaupunkiseutujen lähiöissä väistämättä kärjistymässä sekä maahamme on rantautumassa muuta Länsi-Eurooppaa jo vuosikymmeniä riivannut monikulttuurinen painajainen. Ulkomaalaisten rikollisuus- ja työttömyysaste on pysyvästi jämähtänyt yli kaksinkertaiseksi suomalaisiin nähden, eikä päättäjillämme ole ollut halua tehdä tarvittavia korjausliikkeitä harjoittamaansa ulkomaalaispolitiikkaan. Konsensuspuolueiden tavoitteena on lisäksi maahanmuuton lisääntyessä ollut kantaväestön sopeuttaminen ulkomaalaisten tapoihin, eikä vierasmaalaisten kotouttaminen suomalaiseen kulttuuriin.

Maahanmuuttokatastrofin välttämiseksi olisi Suomen välittömästi kiristettävä perheenyhdistämisen sekä kansainvälisen suojelun saamisen kriteerejä. Kaikkien ulkomaalaisten ja Suomen kansalaisten perheenyhdistämisen ehdoksi olisi asetettava riittävän elintason ja asuinhuoneiston osoittaminen sekä, että he ovat olleen määrätyn ajan riippumattomia yhteiskunnallisista tulonsiirroista. Maahan tulevalta perheenyhdistettävältä voitaisiin edellyttää alkeellisen kielitaidon hallintaa ja kotoutumisvalmiuksien esittämistä. Ulkomaalaislain humanitaarisen suojelun pykälä pitäisi poistaa tarpeettomana humanitaarisen siirtolaisuuden väylänä. Myös rikollisten ulkomaalaisten karkottamista olisi joustavoitettava, eikä muun muassa perhesyiden nojalla saisi rikoksesta tuomittua maahanmuuttajaa jättää poistamatta maasta. EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien työntekijöiden saatavuusharkinnasta olisi pidettävä kiinni ulkomaalaisten halpatyömarkkinoiden luomisen torjumiseksi. Lisäksi ulkoeurooppalaisten opiskelijoiden kouluttamisesta suomalaisten veronmaksajien rahoilla olisi luovuttava.

Kaikilta Suomeen tulevilta ulkomaalaisilta pitäisi edellyttää integraatiosopimuksen solmimista, joka määrittäisi heidän oikeutensa ja velvollisuutensa maassa oleskelulle. Integraatiosopimuksen ehtojen rikkominen johtaisi poikkeuksetta ulkomaalaisyksilön Suomesta karkottamiseen, mikä toimisi vahvana työkaluna integraatiosta kieltäytyviä henkilöitä vastaan. Kotouttamispolitiikan päätavoitteen olisi oltava ulkomaalaisten sujuva kotoutuminen Suomeen maamme kansallista identiteettiä vaarantamatta. Monikulttuurisista käytänteistä vierasmaalaisten integroimisessa olisi luovuttava, sillä ne edesauttavat maahanmuuttajien syrjäytymistä ja radikalisoitumista.

Suomen kansalaisuuspolitiikka perustuu tällä hetkellä hyväuskoiseen ja löperöön passien lahjottamiseen huonosti kotoutuneille maahanmuuttajille. Tämänkaltainen päätön kansalaisuuspolitiikka ainoastaan syventää maahanmuuton ongelmia. Kansalaisuuden tulee olla palkinto ja tunnustus jo tapahtuneesta integroitumisesta. Sen ei pidä olla etukäteislahja, jolla maahanmuuttajaa maanitellaan kotoutumaan. Pelkkä Suomessa vietetty aika ei voi olla peruste kansalaisuuden myöntämiselle, ei edes humanitaaristen maahanmuuttajien kohdalla. Erityisesti kielitaitovaatimuksia olisi kiristettävä. Suomen tulisi ottaa käyttöön ns. ehdollinen kansalaisuus. Se voitaisiin myöntää esim. viiden vuoden maassaolon jälkeen muiden ehtojen (kielitaito, ei huomattavaa riippuvuutta tulonsiirroista, ei merkittävää rikoshistoriaa) täyttyessä. Ehdollinen kansalaisuus sisältäisi täydet kansalaisoikeudet, mutta se voitaisiin peruuttaa, jos kansalaisuuden myöntämisen edellytykset lakkaisivat. Kansalaisuuden ehdollinen kausi voisi kestää esim. kymmenen vuotta.

Lue lisää: Maahanmuuttopoliittinen ohjelma

3. Islamisaatio torjuttava

Muslimien määrä Suomessa on noussut vuoden 1990 muutamasta tuhannesta tähän päivään mennessä noin 60 000-70 000 yksilöön. Suomi on näin seurannut muiden Länsi-Euroopan maiden dramaattista kehitystä, jossa kyseinen väestöryhmä on aiheuttanut demografisen väestöräjähdyksen. Yhteiskunnallinen eliitti on suhtautunut tyytyväisyydellä muslimien massamaahanmuuttoon, vaikka heidän kotoutuminen Suomeen on epäonnistunut täydellisesti. Suomessa asuvien afgaani-, irakilais- ja somalitaustaisten kansanryhmien keskuudessa virallinen työttömyysprosentti on yli 50 prosenttia. Erityisesti somalit, jotka muodostavat vajaan 20 000 yksilön koolla suurimman ulkoeurooppalaisen ryhmän maassamme, ovat kroonisesti alhaisen työllisyysasteensa (yli 10 prosenttia) vuoksi usein pysyvästi riippuvaisia yhteiskunnallisista tulonsiirroista.

Lähemmin väestötilastollisia muuttujia tarkastelemalla voidaan havaita Irakin ja Somalian kansalaisten osuuden olevan myös eräissä henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa erittäin korkea. Suomen muslimiyhteisön keskuudessa on ollut myös havaittavissa orastavan radikalismin siemeniä. Syyriaan ja Afrikan itäsarveen on Suojelupoliisin mukaan matkannut viime vuosina useita kymmeniä äärimuslimeja ja tämän trendin voidaan katsoa kiihtyvän kaiken aikaa.

Muslimien ylivaltapyrkimysten torjumiseksi maassamme olisi epäsuomalaiset islamilaiset käytänteet torjuttava päättäväisesti. Kasvot peittävillä hunnuilla, eläinten rituaaliteurastuksilla, lasten sukuelinten silpomisilla, suomalaista maisemakuvaa häiritsevillä minareeteilla ei tule missään olosuhteissa olla sijaa suomalaisessa kansankodissa. Mikäli muslimi ei ole kykenevä elämään suomalaisten määrittelemissä yhteiskunnallisissa raameissa, tulisi hänen lähteä elämään ja harjoittamaan uskontoaan johonkin islamilaiseen maahan. Muslimeja olisi muutenkin kannustettava aktiivisin hallinnollisin ja lainsäädännöllisin keinoin maastamuuttamiseen. Radikaalit islamilaiset kiihottajat ja kansainvälisiin konflikteihin osallistuvat muslimisoturit taas on poikkeuksetta karkotettava maasta ja heille tulee asettaa maahantulokielto sekä tarvittaessa ottaa Suomen kansalaisuusstatus pois.

Lue lisää: Miksi islam on ongelma

4. Kansakuntien Eurooppa korvaa romahtavana Euroopan unionin

Kansallisvaltiolle ei edelleenkään ole kelvollista kilpailijaa maailmanpoliittisessa järjestelmässä. Oma kansallisvaltio on myös suomalaisille paras mahdollinen edunvalvoja nykyisessäkin globalisoituvassa maailmassa, jossa kaupankäynnin ja muun kanssakäymisen raja-aidat madaltuvat.

Euroopan unionin perustavaa laatua olevan mädännäisyyden vuoksi se pitää kaataa, jotta tilalle voidaan rakentaa aidosti kansanvaltainen ja Euroopan kansojen eroja kunnioittava yhteisö, Kansakuntien Eurooppa. Euroopan unionin tilalle rakennettava Kansakuntien Eurooppa perustuu itsenäisten valtioiden yhteistyölle. Kansakuntien Euroopan malli rakentuisi itsemääräämisoikeutensa säilyttävien valtioiden varaan, ja sen jäsenvaltiot säilyttävät neutraaliutensa sekä kansallisen budjettivaltansa. Euroopan valtioiden suvereeniuden kunnioittamisen ohella kansakuntien Eurooppa tunnustaa eurooppalaisten kansakuntien historialliset ja kulttuuriset juuret.

Poliittinen päätöksenteko on säilytettävä kansallisissa käsissä. Suomen kansan itsemääräämisoikeus on niin suuri arvo, että sitä on puolustettava sortumatta sinisilmäisyyteen ja turhiin toiveisiin. Euroopan integraation tavoitteena on ollut sen historian alusta lähtien luoda keskusjohtoinen ja epädemokraattinen valtio. Sen vuoksi demokraattisen ja Euroopan kansojen eroja kunnioittavan Euroopan luominen on mahdollista vain luopumalla nykyisestä integraation mallista ja aloittamalla alusta uuden Kansakuntien Euroopan rakentaminen.

Lue lisää: Kansakuntien Eurooppa korvaa romahtavana Euroopan unionin

5. Rahapolitiikka kansallisiin käsiin

Euroalueen epäoptimaalisuuksista aiheutuvia ongelmia yritetään tällä hetkellä lievittää pankkiunionilla ja jäsenmaiden välisillä tulonsiirroilla, joita varten on perustettu muun muassa ERVV ja EVM. Koska eurokriisi on valuutta-alueen epäoptimaalisuuksista johtuva rakenteellinen kriisi, ei se kuitenkaan tule ratkeamaan näillä eurokraattien toivomilla keinoilla. Euroalueen kasassa pitäminen edellyttää väistämättä jatkuvia tulonsiirtoja vahvemmista jäsenmaista heikompiin jäsenmaihin, ja tässä kehityksessä Suomi tulee jatkossakin olemaan maksajan roolissa. Suomen itsenäisyyden pelastamiseksi ainoa vaihtoehto on irrota yhteisvaluutan kahleista ja erota eurosta.

Lue lisää: Kansakuntien Eurooppa korvaa romahtavana Euroopan unionin

6. Valtion velkaantuminen hallintaan

Suomi on kovaa vauhtia ajautumassa kansantaloudellisesti tuhon tielle. Maamme kokonaisvelka on lähes kaksinkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana lähes 100 miljardiin euroon. Suomessa on tehtävä verotuksellisia ja rakenteellisia uudistuksia, panostettava työllisyyteen sekä leikattava julkista sektoria. Valtion kansalaisiltaan keräämät verotulot on ensisijaisesti kohdennettava välttämättömiin peruspalveluihin. Tällaisia ovat muun muassa terveydenhuolto, päivähoito, vanhustenhuolto, koulutus sekä sisäinen ja ulkoinen turvallisuus. Peruspalvelut on turvattava ja turhasta karsittava. Valtion turhasta sääntelystä ja hallinnosta koituvia kustannuksia olisi leikattava radikaalisti. Myös lukuisista ylikalliista konsultointi- ja kehittämishankkeista olisi luovuttava sekä perustelematon virkamieseliitin viiden vuoden irtisanomissuoja poistettava. Muita hyviä leikkauskohteita ovat muun muassa kehitysapu, sosiaaliperäinen maahanmuutto, Suomen virallinen kaksikielisyys ja pakkoruotsi, Venäjän lähialue”yhteistyöprojektit”, tukipaketit muille EU-maille, julkiset yritystuet sekä kulttuurimäärärahat. Esimerkiksi nykytaiteen tuotanto olisi syytä saattaa yksityishenkilöiden ja markkinoiden vastuulle. Valtiovallan ei pitäisi tukirahoin antaa tekohengitystä sellaiselle kulttuuritarjonnalle, jolla ei ole kansan hyväksyntää eikä kysyntää.

Veropolitiikassa olisi pyrittävä veropohjan laajentamiseen sekä sen lainsäädännölliseen yksinkertaistamiseen. Verotusjärjestelmän on kannustettava työhön ja yritteliäisyyteen. Työn verotuksen kiristyksen välttämiseksi olisi ensisijaisesti tarkasteltava lukuisten verovähennysten tarkoituksenmukaisuutta sekä verotuksen painopisteen siirtämistä kulutuksen suuntaan. Tasaveron käyttöönottoa ansiotuloverotuksessa sekä yritysten yhteisöveron maksuvelvollisuuden ulottamista vain yrityksestä nostettuihin voittoihin pitäisi ennakkoluulottomasti harkita taloudellisen dynamiikan lisäämiseksi.

Väestön ikääntymiskehitys tulee lähivuosina heikentämään väestöllistä huoltosuhdetta, jolloin yhä suurempi osa suomalaisista joutuu elättämään kasvavaa vanhusväestöä. Suomen nykyinen maahanmuuttopolitiikka tulee osaltaan rasittamaan väestöllistä huoltosuhdetta, sillä viime vuosien tulomuutosta huomattava osuus on koostunut työ- ja kielitaidottomista ei-länsimaalaisista yksilöistä. Maahanmuuton taloudellisten kustannusten vähentämiseksi olisi maahanmuutto saatava tuntuvaan laskuun EU:n ulkopuolelta.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämismalliksi voisi tulla harkittavaksi Ruotsin esimerkin seuraaminen. Tässä asiakkaan valinnanvapautta korostavassa palvelukonseptissa julkinen ja yksityinen sektori ovat palveluntuottajina samalla lähtöviivalla, mutta kuitenkin aina julkisen valvonnan alaisena. Asiakkaalla olisi tällöin samalla hinnalla pääsy sekä julkisiin että yksityisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, jolloin palvelujen laatu nousisi väistämättä niiden hintaa ratkaisevampaan rooliin.

7. Suomalaista työtä ja yrittäjyyttä tuettava

Suomen hyvinvointi perustuu työntekoon ja yrittäjyyteen sekä niiden verottamiseen. Suomi tarvitsee lisää yrittäjyyttä, mutta lisäksi meidän on huolehdittava myös jo olemassa olevista yrityksistä. Yrityksiin syntyy uusia työpaikkoja, kun yrittäjyys kannattaa, Suomeen investoidaan ja yrityksillä on varaa työllistää.

Yrittäminen on tehty Suomessa liian vaikeaksi. Sen helppoudesta puhuvat vain ne, joiden toiminta on laajaa ja jotka ovat voineet antaa byrokratian ulkopuolisten hoidettavaksi. Sen sijaan pienyrittäjille valtion lisääntyvä sääntely on raskas taakka. EU:n jäsenmaiden toimintaympäristöä yrittäjyyden näkökulmasta tarkastelleessa EK:n tutkimuksessa Suomi jäi kauas kärjestä yritysten kannustin- ja kustannusympäristöä, yrittäjyysaktiivisuutta, kasvuyrittäjyyden yleisyyttä ja yritysten kansainvälistymistä mitattaessa. Yrittäjyysaktiivisuudessa Suomi oli vertailun keskitasoa. Maamme yrityskannan vaihtuvuuden katsottiin puolestaan olevan varsin vähäistä. Sijoituimme kymmenen parhaan joukkoon vain talouden kasvuvauhtia ja työllisyysasteita mitattaessa.

Yrityksille on luotava hyvät olosuhteet toimia Suomessa. Yrittämisen esteitä, kuten raskaita lupakäytänteitä olisi karsittava. Myös yritysten verotusta tulisi keventää ja saada se ennustettavammaksi. Yrittäjyyteen ja yritysten sukupolvenvaihdoksiin kielteisesti vaikuttavia pääoma- ja osinkoverotusta sekä perintöverotusta olisi kevennettävä. Suomen tulisi myös harkita siirtymistä kasvuun kannustavaan yritysverotukseen, jossa yritykset maksaisivat yhteisöveroa vain jakamastaan voitosta. Pk-yritysten alv:n alaisen toiminnan alarajaa tulisi nostaa 8 500 eurosta vähintään 20 000 euroon.

Suomeen on luotava vahva yrittämisen kulttuuri. Yrittämiseen tulisi kannustaa jo peruskoulusta alkaen. Tarvitsemme laadukkaan innovaatio- ja koulutusjärjestelmän, joka luo edellytykset korkeatasoiselle tieteelliselle tutkimukselle, uudelle osaamiselle, kehitystoiminnalle ja kasvulle. Tarvitsemme myös hyvää ammatillista koulutusta sekä lisää oppisopimuskoulutusta ja työssä oppimista.

8. Omavaraiseen ja hajautettuun energiantuotantoon panostettava

Hyvän energiapolitiikan perustan muodostaa kohtuuhintainen, omavarainen ja hajautetusti tuotettu kotimainen energia. Suomeen tuodaan vuosittain fossiilista energiaa peräti 8,5 miljardin euron edestä pääsääntöisesti yhdestä maasta. Tämä muodostaa näkymättömän riippuvuussuhteen ja on siten myös ulko- ja turvallisuuspoliittisesti varsin ongelmallinen. Energiaomavaraisuutemme on vain 30 prosenttia. Keskeisiä syitä energian omavaisuusasteen nostamiselle ovat muun muassa huoltovarmuuden turvaaminen kriisitilanteissa sekä maaseudun elävöittäminen syrjäseutujen voimakkaalla työllistämisellä: hajatuotanto on parasta aluepolitiikkaa. Se lisäisi työllisyyttä ja energiatulot jäisivät kiertämään kotimaahan. Lisäksi energian, erityisesti öljyn, tuonti ulkomailta rasittaa Suomen kauppatasetta. Maamme tuleekin aktiivisesti pyrkiä energian tuontiriippuvuuden vähentämiseen. Energiantuotannon omavaraisuusaste on saatava nostettua maksimaaliselle tasolle. Myös tuotantoketjun omistusasteen on oltava samaa luokkaa. Suuria energiakartelleja pienten kustannuksella suosivaa sääntelyä on purettava ja lupakäytäntöjä helpotettava esimerkiksi bioenergian tuotantoon liittyen.  En kannata energiaveron korottamista, sillä korotukset luonnollisesti vaikuttavat kuluttajien lämmitys- sekä sähkökustannuksiin.

Lue lisää: Isänmaallisen energiapolitiikan suuntaviivoja (osa 1)

9. Eroon turhasta lainsäädännöstä, byrokratiasta ja sääntelystä

Työnteko, yrittäminen ja työllistäminen on Suomessa tullut liian kalliiksi ja vaikeaksi erilaisen lupabyrokratian mammuttimaisella kasvattamisella. Suomi tuhoaa jo ennestään vaikeuksissa olevaa kilpailukykyään yrittäjyyttä rankaisevalla intohimoisella säätelyllä. Voidaankin sanoa, että hyvinvointiyhteiskuntamme on paisunut holhousyhteiskunnaksi, jossa byrokraatti säätelee pienimpiäkin asioita. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan lupaprosesseissa seisoo tällä hetkellä yli 3,5 miljardin euron edestä investointeja. Eikä tämä ole mikään ihme, kun Suomessa on noin 20 000 erilaista lupaa ja kaiken lisäksi lupaviranomaiset vielä valittavat toistensa päätöksistä. Vertailun vuoksi on mainittava, että Ruotsissa pärjätään alle 5 000 luvalla. Pöhöttynyttä lupabyrokratiaa ja sääntelyä on ehdottomasti purettava.

Jatkuva erilaisen lainsäädännön ja siitä syntyvän byrokratian lisääntyminen on ongelma. Poliittisten päättäjien olisi ymmärrettävä paremmin yhteys lisääntyvän lainsäädännön, sääntelyn, byrokratian ja julkisen sektorin paisumisen välillä. Moni laki on säädetty aikana, jolloin sillä oli ehkä vielä merkitystä. Aikojen saatossa merkitys on voinut kadota, mutta laki on jäänyt elämään. Kaikkien lakien toimiminen ja niiden toteutuminen edellyttää kallista viranomaisvalvontaa sekä byrokratiaa. Suomessa olisi harkittava riippumattoman instanssin perustamista tekemään selvitystyötä turhasta lainsäädännöstä ja byrokratiasta maassamme. Kaikki selvitystyöhön käytetty raha todennäköisesti maksaisi itsensä takaisin moninkertaisesti.

10. Sananvapaus turvattava

Sananvapaus muodostaa kansanvaltaisen valtion perustan. Ilman sananvapautta ei ole demokratiaa, eikä ilman demokratiaa ole sananvapautta. Sananvapautta rajoittavia lakeja olisi syytä selkeyttää ja päästävä niistä osittain kokonaan eroon. Sananvapauden rajoitukset eli suoja herjauksilta, kunnianloukkauksilta ja uhkauksilta ovat sen sijaan täysin perusteltuja. Mitään muita rajoituksia lainsäädäntöön sananvapauden suhteen ei tarvita. Sananvapauden sensuurimainen rajoittaminen vihapuhepykälien muodossa on johtanut monien kansalaisten radikalisoitumiseen ja katkeroitumiseen. Mikään asia ei saa olla liian pyhä, ettei sitä saisi tuoda julkisen keskustelun kohteeksi. Me emme voi uhrata totuutta poliittisen korrektiuden alttarilla. Asioiden todellinen tila tulee kuitenkin väistämättä ilmi ennakkosensuurista riippumatta, joten yhteiskunnan on syytä hyväksyä se ja ajaa laajaa sananvapauskäsitystä

11. Kansanäänestyksiä tärkeistä asioista

Suora demokratia on saatava Suomessa edustuksellisen demokratian tueksi. Tärkeät yhteiskunnalliset kysymykset tulee entistä useammin päättää sitovalla kansanäänestyksellä. Suomen kansalaiset on otettava mukaan päätöksentekoon antamalla heille mahdollisuus vaikuttaa päätettävänä oleviin asioihin suoraan äänestämällä. Välineitä tähän on kaksi: kansalaisaloite ja kansalaispäätös. Kansalaisaloitteella tietty määrä ihmisiä voi tehdä oman ehdotuksensa, josta päätetään kansanäänestyksellä. Jos poliitikot ovat tekemässä kansan mielestä väärää päätöstä, kansalaispäätöksellä asia saadaan vedetyksi kansanäänestykseen. Kansanäänestykset tulisi voida järjestää erilaisten vaalien yhteydessä. Suomessa tärkeitä kansanäänestyksen kohteita voisivat olla muun muassa maamme jäsenyydet Natossa, EU:ssa ja eurossa, pakkoruotsi, ulkomaalaislainsäädännön tiukentaminen, sukupuolineutraali avioliittolaki.

12. Isänmaata ei saa myydä ETA-alueen ulkopuolelta tuleville

ETA-alueen ulkopuolelta tulevien oikeutta ostaa maa-alueita Suomesta tulee rajoittaa lailla. Mikäli suomalaiset eivät voi ostaa maata Venäjältä, silloin myöskään venäläisille ei tule myydä maata Suomesta. Voidaan tietysti miettiä, olisiko maa-alueita esimerkiksi mahdollista vuokrata venäläisille, jolloin maat pysyisivät suomalaisessa omistuksessa ja vuokrarahat ropisisivat suomalaiseen kirstuun. Jos näin tehtäisiin, maata ei tietenkään vuokrattaisi sotilaallisesti vähänkään merkittävämpien alueiden läheisyydestä.

13. Suomi virallisesti yksikieliseksi ja pakkoruotsi pois

Suomen tulee olla virallisesti yksikielinen valtio, jonka kansalliskieli ja ainoa virallinen kieli on suomi. Kielten opiskelussa tulee pakottamisen sijaan suosia valinnan vapautta. Suomen kieltä on oltava mahdollista käyttää tieteen ja sivistyksen kielenä kaikilla oppiasteilla.

14. Nykymuotoinen kehitysapu lakkautettava

Nykymuotoinen, valtion budjetista maksettava kehitysapu on lakkautettava kokonaan. Budjettirahoitteinen kehitysapu tulee korvata vapaaehtoisella kehitysyhteistyömaksulla. Veroilmoituksen yhteydessä kansalaisella tulee olla mahdollisuus suorittaa haluamansa kokoinen summa kehitysyhteistyötarkoituksiin. Tällä tavoin globaalia vastuuta kokevilla kansalaisilla säilyisi mahdollisuus tukea kehitysmaita, mutta maailmanparantaminen tapahtuisi omasta eikä jonkun muun kukkarosta.

15. Suomalaiset lapset kansamme olemassaolon edellytys

Perhepolitiikka ja siinä suomalaisten syntyvyyden edistäminen ja siten Suomen kansan jatkuvuuden ja olemassaolon turvaaminen olisi asetettava yhdeksi tulevien hallitusten päätavoitteista. Suomalaisten lapsiperheiden aseman kurjistamisen sijasta päättäjien tulisi kaikin keinoin panostaa kansamme hyvinvoinnin ja olemassaolon edellytysten turvaamiseen suomalaisten syntyvyyttä vauhdittamalla. Suomalaisissa lapsissa on kansamme tulevaisuus, ja tämä tosiasia tulisi kaikkien päättäjien ymmärtää. Suomessa ei ole haluttu panostaa suomalaisiin lapsiperheisiin edes tilanteessa, jossa väestömme syntyvyys laahaa pohjalukemissa ja väestö ikääntyy nopeimmin koko Euroopassa. Suomalaiset päättäjät eivät tunnukaan enää uskovan väestöpolitiikassaan suomalaisiin lapsiin, vaan yhä enemmän kehitysmaaperäiseen maahanmuuttoon väestöpyramidin oikaisemiseksi. Tähän on saatava aikaan muutos.

16. Vakavista rikoksista ankarammat rangaistukset

Ihmisen henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista tulee säätää nykyistä ankarammat rangaistukset. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi murhat, tapot, törkeät pahoinpitelyt sekä seksuaalirikokset kuten raiskaukset ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Vankeusrangaistukset tulee suorittaa aina loppuun asti. Mikään asia, kuten ensikertalaisuus, ei saa johtaa vankeusrangaistuksen lyhentämiseen. Lisäksi toistuviin vakaviin väkivalta- ja seksuaalirikoksiin syyllistyvät rikoksenuusijat on suljettava tehokkaasti ulos yhteiskunnasta telkien taakse.

17. Kansallinen etu kansainvälisten suhteiden perustana

Nykyaikainen kansallisvaltio on jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden kansojen ja kulttuurien kanssa. Tässä on kuitenkin aina pidettävä kiinni omista kansallisista lähtökohdista, tavoitteista ja ehdoista. Kansainvälinen yhteistyö ei saa rajoittaa Suomen kansan valtaa hallita itseään ja valita oma kohtalonsa. Suomalainen kansanyhteisö on pidettävä erossa sen kansalliset edut vaarantavista kansainvälisistä yhteenliittymistä. Uhkana kansainvälisissä ylikansallisissa liittoumissa ovat määräenemmistöpäätökset, jotka pakottavat Suomen sen kansallisten etujen kannalta epäedullisiin päätöksiin. Terveen kansallisen itsekkyyden ja kansallisen toimivaltaisuuden säilyttämisen onkin oltava maamme ulkosuhteiden hoidon lähtökohtana. Suomen valtiollisen olemassaolon perustuksiin kuuluu kiinteästi Suomen kansan edunvalvonta kansainvälisessä järjestelmässä. Mahdollisimman suuren kansallisen itsemääräämisoikeuden ja liikkumavaran turvaaminen on valtiollisen edun saavuttamiseksi välttämätöntä.

Suomen tulee pyrkiä itsenäiseen ja puolueettomaan rooliin Pohjois-Euroopassa. Tämä mahdollistaisi maamme puuttumattomuuden suurvaltojen välisiin ristiriitoihin ja myös välttymisen osallistumasta kaukana alueeltamme käytäviin suurvaltakonflikteihin. Puolueettomana maana Suomi on vapaa tekemään itseään hyödyttävää yhteistyötä mahdollisimman tehokkaasti sekä länteen että itään. Suomen edun mukaista ei ole pyrkiä pakonomaisesti identifioitumaan länsieurooppalaiseen tai slaavilaiseen kulttuuriin, vaan poliittisen päätöksenteon tueksi kannattaisi ammentaa vaikutteita omasta itämerensuomalaisesta ja suomalais-ugrilaisesta kieli- ja kulttuuritaustastamme. Suomalaiseen identiteettiin lähtemättömästi vaikuttavan kielitaustan vuoksi maamme ulkopolitiikassa olisi nostettava tärkeämmälle sijalle yhteyksien ylläpitäminen muihin suomalais-ugrilaisiin kansoihin. Tämä tarkoittaisi näiden kansakuntien kielellisten ja kulttuurillisten oikeuksien tukemista valtiojohdon taholta.

Kannatan Kansakuntien Eurooppa -ajattelumallia. Jokaisella kansalla tulisi olla valtiollisista olosuhteista riippuen oikeus joko valtiolliseen itsenäisyyteen tai sisäiseen itsemääräämisoikeuteen. Kansallisilla kulttuureilla ja populaatioilla on oltava mahdollisuus välttää alkuperäisellä asuinseudullaan pakonomainen sulautuminen vieraisiin kieli- ja kulttuuriryhmiin. Oman kielellisen ja kulttuurillisen perimän rajoittamaton vaaliminen on ihmisarvoisen ja oikeudenmukaisen valtiollisen elämän tärkein elementti.

18. Itsenäinen maanpuolustus on isänmaan turva

Suomen pitää ensisijaisesti panostaa itsenäiseen maanpuolustukseen eikä osallistua sotiin maailmalla. Kannatan yleistä perustuslaillista maanpuolustusvelvollisuutta sekä siitä johdettua yleistä asevelvollisuutta. Yleisellä asevelvollisuudella on olemassa edelleen laaja kannatus myös kansan keskuudessa. Näen yleisessä asevelvollisuusjärjestelmässä kuitenkin kehittämisen varaa. Esimerkiksi puolustusvoimien valmiutta torjua ympäristöön ja kansalaisten hyvinvointiin kohdistuvia onnettomuuksia on lisättävä. Lisäksi siviilipalvelusta voitaisiin kehittää kriisiaikojen tehtäviä ja tarpeita varten. Varusmiespalveluksen keston lyhentämisestä neljään kuukauteen on hyvä käydä aktiivista keskustelua ja miettiä asiaa sekä yksilön että valtion ja puolustusvoimien näkökulmasta. Myös vapaaehtoista maanpuolustusta tulee kehittää edelleen. Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä on mielestäni järjestettävä sitova kansanäänestys.

19. Ase- ja metsästysharrastus turvattava

Suomen aselakia ei tule tiukentaa, vaan päinvastoin höllentää nykyisestä. Asekohtaisesta lupajärjestelmästä voitaisiin luopua kokonaan ja siirtyä henkilön soveltuvuutta arvioivaan ”aseajokorttijärjestelmään”. Samalla voidaan luopua asekohtaisesta tarveharkinnasta sekä tiettyjen asekategorioiden (kuten tasku- ja ”muiden” aseiden) kontrollista. Mikään ase ei tee vaarattomasta ihmisestä sen vaarallisempaa. Vaarallisen ihmisen käsissä taas mikä hyvänsä ase on vaarallinen.

20. Kirkko ja valtio erotettava toisistaan

Suomen valtiosta on tehtävä puolueeton uskontojen ja muiden todellisuuskäsitysten suhteen. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi julkisissa kouluissa ei järjestettäisi enää tunnustuksellista uskonnonopetusta. Lisäksi uskonnollisiksi katsottavien symbolien, kuten huntujen käyttö tulisi kieltää valtion kouluissa.

21. Terveet ympäristö- ja luontoarvot kunniaan

Ihminen on yhteisönsä kanssa olevan vuorovaikutuksen ohella myös välittömässä yhteydessä luontoon. Elinvoimainen ja puhdas ympäristö mahdollistavat edellytykset kansalliselle hyvinvoinnille ja omalta osaltaan edesauttavat pyrkimystä itsensä kehittämiseen. Ihmisellä on valta muuttaa ympäristöään ja muokata luontoa halunsa mukaan. Tämän vallan vastapainona meillä on myös suuri vastuu huolehtia luonnon hyvinvoinnista ja kehitysmahdollisuuksista. Tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksien turvaamiseksi meidän on omana aikanamme suojeltava luontoa ja sen mahdollisuuksia kehittyä. Terve ja tasapainoinen luontosuhde on jokaisen itseänsä kunnioittavan kansan ominaispiirre.

Itsekeskeinen ja materialismia ylistävä elämäntapa on johtanut maapallon luonnonvarojen liialliseen hyödyntämiseen ja jouduttanut ympäristön tuhoutumista. Kulutuskeskeinen kulttuuri johtaa yhteiskuntaan, jossa henkisiltä kyvyiltään surkastuneet ja materian pehmittämät ihmiset ovat pienen hallitsevan luokan ohjailtavissa ilman, että kansalaiset sitä itse tiedostavat. Kriittistä ajattelua ei saa korvata kritiikittömällä kuluttamisella. Suomalaisuus on aina perustunut kansalaisten väliseen solidaarisuuteen ja toisesta välittämiseen. Siihen ei ole perinteisesti kuulunut ylenpalttinen materian haaliminen tai trendivillitysten seuraaminen.

Luonnonvarat ovat pääasiassa niiden ympärillä asuvien kansojen omaisuutta. Suomen pohjavesien ja maaperän luonnonvarojen tulee kuulua suomalaisten omistukseen ja hallintaan. Ne ovat perustavanlaatuista kansallisomaisuuttamme siinä missä kieli ja kulttuurikin. Luonnonvarojamme ei saa antaa kansainvälisten yhtiöiden ryöstettäviksi.

22. Julkinen terveydenhuolto laitettava täysremonttiin

On selvää, että sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme kaipaa uudistusta. Nyt olisi viimein aika rakentaa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön pohjautuva malli, jossa sekä julkinen että yksityinen sektori tuottavat hyvinvointipalveluja. Nykyinen palvelujen järjestämismalli suosii vanhoja ja suuria toimittajia, kun palveluntuottajan valinnassa innovatiivisuutta ja asiakaslähtöisyyttä tärkeämmässä roolissa nähdään palvelun halpa hinta, yritysten olemassa oleva osaaminen, toimitusvarmuus, taloudelliset ja henkilöstövoimavarat sekä aiemmat referenssit ja kokemukset. Tämän on myös katsottu osaltaan edistävän viime aikoina sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä voimistunutta yritystoiminnan keskittymistä. Uusia innovaatioita, toimintatapoja ja teknologioita sosiaali- ja terveyspalveluissa ei ole saatu otettua käyttöön, vaikka juuri ne ovat nuorten pk-yritysten vahvuuksia.

On arvioitu, että julkisten hankintayksikköjen käyttämät hankintamenettelyt eivät ole kehittäneet palvelujen laatua, tuottavuutta tai markkinoiden monipuolisuutta. Jatkossa olisi tärkeää parantaa entisestään tuottavuutta ja palvelujen vaikuttavuutta julkisrahoitteisessa palveluntuotannossa sekä mahdollistaa asiakkaan entistä laajempi valinnan vapaus suhteessa kaikkiin palveluntuottajiin. Tähän päästään lisäämällä julkisten ja yksityisten toimijoiden välistä toimittajayhteistyötä sekä yksinkertaistamalla vuosikymmenien saatossa muodostunutta ja tarpeettomaksi käynyttä monirahoitteista terveydenhuoltojärjestelmää. Kansalaisille uudistus näkyisi palvelujen laadun parantumisena, kustannustehokkuutena ja palvelujen parempana saatavuutena, kun palveluja ei suoritettaisi pelkästään virkatyönä. Yritystoimintaan kuuluva luovuus taas edistäisi asiakaslähtöisten innovaatioiden syntymistä. Yrittäjyyden lisääminen sote-palveluissa kasvattaisi palveluntarjoajien määrää ja johtaisi sitä kautta työpaikkojen määrän ja talouden kasvuun.

23. Yle-verosta luovuttava

Suomessa olisi selvitettävä ja harkittava niin sanotusta Yle-verosta luopumista ja Yleisradion lähetysten siirtämistä maksu-tv-kortin taakse. Tällöin Yleisradion palveluista maksaisivat ne, jotka niitä käyttävät. Ylen ohjelmatarjonta on tällä hetkellä poliittisesti värittynyttä eikä ole oikeudenmukaista, että sen toimintaa joutuvat rahoittamaan myös ne, jotka eivät allekirjoita Yleisradion poliittista agendaa. Lisäksi Ylen toiminnassa on kyseessä suomalaisten hyvinvoinnin kannalta toissijainen rahareikä eikä sen siten tulisi kuulua julkisen rahoituksen piiriin.

24. Tekijänoikeuslainsäädäntöä uusittava

Tekijänoikeusrikoksista langetetut tuomiot ovat tällä hetkellä kohtuuttomia. Immateriaalin ja materiaalin ero pitää tiedostaa. Tiedostolatausta ei voi rinnastaa esimerkiksi perinteiseen varastamiseen, koska ladattaessa tiedosto pystytään kopioimaan ilman minkäänlaisia kustannuksia ja vieläpä niin, että alkuperäinen ”tuote” säilyy molemmilla osapuolilla. Mielestäni musiikki- ja elokuvabisneksellä on velvollisuus uudistua kehittyvän tekniikan mukana. Tekniikan kehitystä ei voi eikä saa hidastaa sen takia, että musiikki- ja elokuvabisnes mahdollisesti kärsivät tiedostolatauksen seurauksena jonkin verran taloudellista tappiota. Esimerkiksi musiikkiteosten epäkaupallisen kopioinnin, levittämisen ja muun käytön tulisi olla vapaata heti teoksen luomisesta lähtien.