Takaisin pääsivulle

Vaaliteemat

1. SUOMALAISTEN ETU ENSIN
2. HAITALLINEN MAAHANMUUTTO KURIIN
3. ISLAMISAATIO TORJUTTAVA
4. EU:N LIITTOVALTIOKEHITYS PYSÄYTETTÄVÄ
5. RAHAPOLITIIKKA KANSALLISIIN KÄSIIN
6. SUOMALAISTA TYÖTÄ JA YRITTÄJYYTTÄ TUETTAVA
7. ELINKUSTANNUKSIA ALENNETTAVA – LIIKKUMINEN JA ASUMINEN HALVEMMAKSI
8
. HYVINVOINTIVALTION PUOLESTA - OIKEUDENMUKAISTA VEROTUSTA
9. MAASEUTU ELINVOIMAISEKSI
10
. OMAVARAISEN JA HAJAUTETUN ENERGIANTUOTANNON PUOLESTA
11
. TURHAA LAINSÄÄDÄNTÖÄ, BYROKRATIAA JA SÄÄNTELYÄ KARSITTAVA
12. SANANVAPAUS TURVATTAVA
13. KANSANÄÄNESTYKSIÄ TÄRKEISTÄ ASIOISTA
14. ISÄNMAATA EI SAA MYYDÄ EU- JA ETA-MAIDEN ULKOPUOLISILLE TAHOILLE
15. SUOMI VIRALLISESTI YKSIKIELISEKSI JA PAKKORUOTSI POIS
16. NYKYMUOTOINEN KEHITYSAPU LAKKAUTETTAVA
17. PERHEARVOT KUNNIAAN – SUOMALAISTEN SYNTYVYYTTÄ EDISTETTÄVÄ
18. VAKAVISTA RIKOKSISTA ANKARAMMAT RANGAISTUKSET
19. ITSENÄINEN MAANPUOLUSTUS ON ISÄNMAAN TURVA
20
. ASE- JA METSÄSTYSHARRASTUS TURVATTAVA
21. TERVEET YMPÄRISTÖ- JA LUONTOARVOT KUNNIAAN
22. YLE-VEROSTA LUOVUTTAVA
23. KANSALLINEN ETU KANSAINVÄLISTEN SUHTEIDEN PERUSTANA

 

1. SUOMALAISTEN ETU ENSIN

Suomen valtion ensisijainen tehtävä on toimia suomalaisten edunvalvontakoneistona eikä koko maailman sosiaalitoimistona. Oman kansamme hyvinvointi on asetettava aina politiikassa kaiken muun edelle. Kansan enemmistön tahdon toteuttamisen tulee olla kaiken Suomessa harjoitetun valtiollisen politiikan lähtökohta, eikä sitä saa asettaa alisteiseksi pienen globalistisen eliitin ajamille vahingollisille yhteiskuntakokeiluille.

Suomessa on turvattava nykyisten ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet ja oikeudet suomalaiseen identiteettiin. Suomalaiskansallisen identiteetin vahvistamiseksi maamme kansaa, kieltä, kulttuuriperintöä, luontoa ja yhteisöllisyyttä on vaalittava isänmaallisella yhteiskuntapolitiikalla.

Suomesta tulee rakentaa aidosti kansanvaltainen, vapaa ja jokaista suomalaista oikeudenmukaisesti kohteleva kansallisvaltio, jossa kaikilla yhteiskunnan sektoreilla pyritään vahvistamaan tervettä kansallista itsetuntoa sekä edistämään suomalaisten kiintymystä omaan isänmaahansa. Haluan rakentaa Suomesta turvallisen ja oikeudenmukaisen hyvinvointivaltion, jossa kunnioitetaan sananvapautta sekä arvotetaan suomalaista työtä ja yrittäjyyttä. Kannatan tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ja EU:n liittovaltiokehityksen pysäyttämistä. Hyvinvointivaltion vahvistamiseksi julkiset sosiaalietuudet ja hyvinvointipalvelut tulee rajata vain Suomen kansalaisille.

2. HAITALLINEN MAAHANMUUTTO KURIIN

Suuri osa Suomeen tulevista maahanmuuttajista koostuu Aasian ja Afrikan kehitysmaista tulevista kieli- ja työtaidottomista henkilöistä. Vastuuttoman maahanmuuttopolitiikan vuoksi maahamme on rantautunut muuta Länsi-Eurooppaa jo vuosikymmeniä riivannut monikulttuurinen painajainen. Ulkomaalaisten rikollisuus- ja työttömyysaste ovat pysyvästi jämähtäneet yli kaksinkertaiseksi suomalaisiin verrattuna. Konsensuspuolueiden tavoitteena on maahanmuuton lisääntyessä ollut lähinnä kantaväestön sopeuttaminen ulkomaalaisten tapoihin, eikä vierasmaalaisten kotoutumisen vaatiminen.

Humanitaarinen maahanmuutto kolmansista maista Suomeen on lopetettava. Suomella on Pohjoismaiden löysin turvapaikkapolitiikka, mitä tulee esimerkiksi maahanmuuttajien perheenyhdistämiskriteereihin. Suomen maahanmuuttopolitiikkaa on tiukennettava, ja maastamme on tehtävä vähiten houkuttelevin Pohjoismaa turvapaikanhakijoiden silmissä. Kaikki maahanmuuton vetovoimatekijät on karsittava. Turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta on jatkossa luovuttava kokonaan, palautuksia tehostettava ja oikeasti hädänalaisia autettava lähtömaissa ja lähtömaiden lähialueilla. Humanitaarinen maahanmuutto aiheuttaa suuria yhteiskunnallisia ongelmia. Humanitaarisin perustein Suomeen tulleiden maahanmuuttajien heikko työllistyminen on suuri taloudellinen rasite erityisesti tilanteessa, jossa maamme taloudellinen huoltosuhde heikkenee. Lisäksi humanitaarinen maahanmuutto on suuri turvallisuusuhka.

Täydellisen maahanmuuttokatastrofin estämiseksi Suomen on välittömästi kiristettävä maahanmuuttopolitiikkaa, muun muassa tiukentamalla perheenyhdistämisen sekä kansainvälisen suojelun saamisen kriteerejä. Kaikkien ulkomaalaisten ja Suomen kansalaisten perheenyhdistämistä on kiristettävä. Perheenyhdistämisen ehdoksi on asetettava riittävän elintason ja asuinhuoneiston osoittamisen lisäksi se, että he ovat olleen määrätyn ajan riippumattomia yhteiskunnallisista tulonsiirroista. Kaikki EU:n perheenyhdistämisdirektiivin sallimat lisäehdot on otettava käyttöön, mm. asumisaika- ja asuntovaatimus sekä suomen kielen taidon osoittaminen ja 21 vuoden ikärajavaatimus yhdistettäville puolisoille. Myös rikollisten ulkomaalaisten karkottamista on tehostettava, eikä esimerkiksi perhesyiden nojalla saa jättää rikoksesta tuomittua maahanmuuttajaa poistamatta maasta. EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien työntekijöiden saatavuusharkinnasta olisi pidettävä kiinni ulkomaalaisten halpatyömarkkinoiden luomisen torjumiseksi. Laittomasti maassa olevat henkilöt tulee ottaa välittömästi säilöön ja karkottaa takaisin kotimaihinsa.

Suomen kansalaisuuspolitiikka perustuu tällä hetkellä hyväuskoiseen ja löperöön passien lahjottamiseen huonosti kotoutuneille maahanmuuttajille. Tämän kaltainen kansalaisuuspolitiikka ainoastaan syventää maahanmuuton ongelmia. Kansalaisuuden tulee olla palkinto ja tunnustus jo tapahtuneesta integroitumisesta. Sen ei pidä olla etukäteislahja, jolla maahanmuuttajaa maanitellaan kotoutumaan. Pelkkä Suomessa vietetty aika ei voi olla peruste kansalaisuuden myöntämiselle, ei edes humanitaaristen maahanmuuttajien kohdalla. Erityisesti kielitaitovaatimuksia olisi kiristettävä. Suomen tulisi ottaa käyttöön ns. ehdollinen kansalaisuus. Se voitaisiin myöntää esimerkiksi viiden vuoden maassaolon jälkeen muiden ehtojen (kielitaito, ei huomattavaa riippuvuutta tulonsiirroista, ei merkittävää rikoshistoriaa) täyttyessä. Ehdollinen kansalaisuus sisältäisi täydet kansalaisoikeudet, mutta se voitaisiin peruuttaa, jos kansalaisuuden myöntämisen edellytykset lakkaisivat.

Lue lisää: 1) Maahanmuuttopoliittinen ohjelma 2) Suomi ei tarvitse ulkomaista halpatyövoimaa

3. ISLAMISAATIO TORJUTTAVA

Islaminuskoisten henkilöiden määrä Suomessa on noussut vuoden 1990 muutamasta tuhannesta tähän päivään mennessä noin 60 000 – 70 000 henkeen. Näin Suomi on seuraamassa muiden Länsi-Euroopan maiden islamisaatiokehitystä, jossa kyseisen väestöryhmän määrä kasvaa nopeasti. Yhteiskunnallinen eliitti on suhtautunut tyytyväisyydellä muslimien massamaahanmuuttoon, vaikka uusien muslimiryhmien kotoutuminen Suomeen on epäonnistunut täydellisesti. Suomessa asuvien afgaani-, irakilais- ja somalitaustaisten kansanryhmien keskuudessa virallinen työttömyysprosentti on yli 50 prosenttia. Erityisesti somalit, jotka muodostavat suurimman ulkoeurooppalaisen ryhmän maassamme, ovat kroonisesti alhaisen työllisyysasteensa (yli 10 prosenttia) vuoksi usein pysyvästi riippuvaisia yhteiskunnallisista tulonsiirroista.

Nykyinen Suomeen suuntautuva humanitaarinen maahanmuutto kolmansista maista on suuri turvallisuusuhka. Islamilainen radikalismi, terrorismi ja ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset ovat Suomen akuutein sisäinen turvallisuusuhka.

Muslimien ylivaltapyrkimysten torjumiseksi epäsuomalaiset islamilaiset käytänteet on torjuttava Suomessa päättäväisesti. Kasvot peittävillä hunnuilla, eläinten rituaaliteurastuksilla, lasten sukuelinten silpomisilla ja minareeteilla ei tule missään olosuhteissa olla sijaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Mikäli muslimi ei ole kykenevä elämään suomalaisten määrittelemissä yhteiskunnallisissa raameissa, tulee hänen poistua Suomesta ja lähteä harjoittamaan uskontoaan ja kulttuuritraditioitaan johonkin islamilaiseen maahan. Muslimeja on myös muilla toimenpiteillä kannustettava aktiivisin hallinnollisin ja lainsäädännöllisin keinoin maastamuuttamiseen. Radikaalit islamilaiset kiihottajat ja kansainvälisiin konflikteihin osallistuvat muslimisoturit taas on poikkeuksetta karkotettava maasta, ja heille tulee asettaa maahantulokielto sekä tarvittaessa ottaa Suomen kansalaisuusstatus pois.

Lue lisää: Islam ja Euroopan islamisaatio

4. EU:N LIITTOVALTIOKEHITYS PYSÄYTETTÄVÄ

Kansallisvaltiolle ei edelleenkään ole kelvollista kilpailijaa maailmanpoliittisessa järjestelmässä. Oma kansallisvaltio on myös suomalaisille paras mahdollinen edunvalvoja nykyisessä globaalissa maailmassa, jossa kaupankäynnin ja muun kanssakäymisen raja-aidat ovat madaltuneet. Euroopan unionin perustavaa laatua olevan mädännäisyyden vuoksi se pitää joko kaataa tai radikaalisti uudistaa, jotta tilalle voidaan rakentaa aidosti kansanvaltainen ja Euroopan kansojen eroja kunnioittava itsenäisten kansakuntien Eurooppa. Kansakuntien Eurooppa perustuu itsenäisten valtioiden yhteistyölle. Kyseinen uusi Eurooppa rakentuisi itsemääräämisoikeutensa säilyttävien valtioiden varaan, ja sen jäsenvaltiot säilyttävät neutraaliutensa sekä kansallisen budjettivaltansa. Euroopan valtioiden suvereeniuden kunnioittamisen ohella kansakuntien Eurooppa tunnustaa eurooppalaisten kansakuntien historialliset ja kulttuuriset juuret.

Poliittinen päätöksenteko on säilytettävä kansallisissa käsissä. Euroopan integraation tavoitteena on ollut sen historian alusta lähtien luoda keskusjohtoinen ja epädemokraattinen valtio. Sen vuoksi demokraattisen ja Euroopan kansojen eroja kunnioittavan Euroopan luominen on mahdollista vain luopumalla nykyisestä integraation mallista. On kuitenkin tärkeää, että arvopohjiltaan, identiteetiltään, kulttuuriltaan ja geopoliittisilta intresseiltään yhteneväiset Euroopan maat tekevät omista lähtökohdistaan käsin yhteistyötä keskenään. Eurooppalaisessa yhteistyössä tulee ottaa paremmin huomioon maiden väliset kulttuuriset ja taloudelliset erot sekä keskittyä rakentavassa hengessä merkittävimpien ongelmien, kuten hallitsemattomien muuttoliikkeiden, väestönvaihdoksen ja ekologisen katastrofin torjuntaan.

Lue lisää: Itsenäisten kansakuntien Eurooppa

5. RAHAPOLITIIKKA KANSALLISIIN KÄSIIN

Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka kuuluu euroon. Euroalue on täysin epäoptimaalinen valuutta-alue. Euro ei toimi, koska siihen kuuluvat jäsenmaat ovat talouksien, kielten, kulttuurien ja geopolitiikan osalta liian erilaisia. Alueen epäoptimaalisuuksista aiheutuvia ongelmia yritetään tällä hetkellä lievittää pankkiunionilla ja jäsenmaiden välisillä tulonsiirroilla, joita varten on perustettu muun muassa ERVV ja EVM. Euroalueen kasassa pitäminen edellyttää väistämättä jatkuvia tulonsiirtoja vahvemman kansantalouden jäsenmaista heikompiin jäsenmaihin. Euroalue vetää Suomea yhä enemmän kurjistumisen kierteeseen, sillä maaltamme puuttuu oman rahapolitiikan tarjoama jousto negatiivisen talouskehityksen oloissa. Suomen itsenäisyyden ja talouden pelastamiseksi ainoa järkevä vaihtoehto on erota eurosta ja siirtyä omaan valuuttaan.

Lue lisää: Itsenäisten kansakuntien Eurooppa

6SUOMALAISTA TYÖTÄ JA YRITTÄJYYTTÄ TUETTAVA

Suomen hyvinvointi perustuu työntekoon ja yrittäjyyteen sekä niiden verottamiseen. Suomi tarvitsee lisää yrittäjyyttä, mutta lisäksi meidän on huolehdittava myös jo olemassa olevista yrityksistä. Yrityksiin syntyy uusia työpaikkoja, kun yrittäjyys kannattaa, Suomeen investoidaan ja yrityksillä on varaa työllistää.

Yrittäminen on tehty Suomessa liian vaikeaksi. Sen helppoudesta puhuvat vain ne, joiden toiminta on laajaa ja jotka ovat voineet antaa byrokratian ulkopuolisten hoidettavaksi. Sen sijaan pienyrittäjille valtion lisääntyvä sääntely on raskas taakka. EU:n jäsenmaiden toimintaympäristöä yrittäjyyden näkökulmasta tarkastelleessa EK:n tutkimuksessa Suomi jäi kauas kärjestä yritysten kannustin- ja kustannusympäristöä, yrittäjyysaktiivisuutta, kasvuyrittäjyyden yleisyyttä ja yritysten kansainvälistymistä mitattaessa. Yrittäjyysaktiivisuudessa Suomi oli vertailun keskitasoa. Maamme yrityskannan vaihtuvuuden katsottiin puolestaan olevan varsin vähäistä. Sijoituimme kymmenen parhaan joukkoon vain talouden kasvuvauhtia ja työllisyysasteita mitattaessa.

Yrityksille on luotava hyvät olosuhteet toimia Suomessa. Yrittämisen esteitä, kuten raskaita lupakäytänteitä on karsittava. Myös yritysten verotusta tulee keventää ja saada verotus ennustettavammaksi. Yrittäjyyteen ja yritysten sukupolvenvaihdoksiin kielteisesti vaikuttavia pääoma- ja osinkoverotusta sekä perintöverotusta on kevennettävä. Suomen tulee myös harkita siirtymistä kasvuun kannustavaan yritysverotukseen, jossa yritykset maksaisivat yhteisöveroa vain jakamastaan voitosta. Pk-yritysten alv:n alaisen toiminnan alarajaa tulisi nostaa vähintään 20 000, jopa 30 000 euroon.

Suomeen on luotava vahva yrittämisen kulttuuri. Työntekoon ja yrittämiseen tulee kannustaa jo peruskoulusta alkaen. Tarvitsemme laadukkaan innovaatio- ja koulutusjärjestelmän, joka luo edellytykset korkeatasoiselle tieteelliselle tutkimukselle, uudelle osaamiselle, kehitystoiminnalle ja kasvulle. Tarvitsemme myös hyvää ammatillista koulutusta sekä lisää oppisopimuskoulutusta ja työssä oppimista.

Suomalainen työ on myös todellinen ympäristöteko. Suomessa on ryhdyttävä suosimaan enemmän paikallista tuotantoa ja tähdättävä kohti vahvoja paikallistalouksia. Se tarkoittaa käytännössä väheneviä kuljetuksia ja väheneviä päästöjä, mutta myös paikallista työtä ja hyvinvointia. Kotimaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä pitää parantaa laskemalla energian ja kuljetusten hintaa verotuksellisin keinoin. Näin estetään teollisuuden siirtyminen Suomesta saastuttajamaihin.

Ratkaisut ekologisen katastrofin torjumiseksi on tehtävä maailmanlaajuisesti, ei yksin kansallisesti. Ekologisesti kestämätöntä talouden globalisaatiota ja tavaroiden vapaata liikkumista voidaan purkaa määräämällä saastevero tai saastetulli pahimpien saastuttajamaiden tuontituotteille. Näillä toimilla voidaan ohjata saastuttajamaiden tuotantoa vähemmän saastuttavaan suuntaan.

7. ELINKUSTANNUKSIA ALENNETTAVA – LIIKKUMINEN JA ASUMINEN HALVEMMAKSI

Koko Suomi tulee pitää asuttuna. Elinkustannusten nousu esimerkiksi asumisen ja liikkumisen osalta on pysäytettävä. Erityisesti polttoaineiden verotusta on alennettava ja sähkönsiirron riistohinnoitteluun puututtava. Kasvukeskusten ulkopuolella oman auton käyttö on käytännössä välttämätöntä työ-, asiointi- ja koulumatkoilla. Lisäksi harvaan asutussa Suomessa polttoaineen hinnalla on suuri merkitys kuljetuskustannuksiin ja sitä kautta tuotteiden hintoihin sekä viennin osalta maamme kilpailukykyyn.

Tavallisella kansalaisella ei ole tällä hetkellä varaa ostaa sähköautoa. Liian kunnianhimoiset tavoitteet siirtyä sähköautoihin kaatuvat kustannuksineen tavallisten autoilijoiden ja logistiikka-alan yritysten niskaan. Epäjohdonmukainen liikennepolitiikka tulee myös johtamaan autokannan vanhenemiseen, ei sen uusiutumiseen, kun autoilijat jäävät odottamaan vero- ja tukiratkaisuja ja näin lykkäävät ostopäätöksiä. Autoveron poisto olisi ympäristöteko, sillä se johtaisi hiljalleen autokannan uusiutumiseen. Täyssähköautoille voitaisiin antaa vapautus arvonlisäverosta.

8. HYVINVOINTIVALTION PUOLESTA - OIKEUDENMUKAISTA VEROTUSTA

Suomi on kovaa vauhtia ajautumassa kansantaloudellisesti tuhon tielle. Valtiomme kokonaisvelka on huolestuttavalla tasolla. Suomessa on tehtävä verotuksellisia ja rakenteellisia uudistuksia, panostettava työllisyyteen sekä tehostettava julkisen sektorin toimintaa. Valtion kansalaisiltaan keräämät verotulot on ensisijaisesti kohdennettava suomalaisille välttämättömiin peruspalveluihin, eikä esimerkiksi haitallisesta maahanmuutosta aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Välttämättömiä peruspalveluja ovat muun muassa terveydenhuolto, päivähoito, vanhustenhuolto, koulutus sekä sisäinen ja ulkoinen turvallisuus. Peruspalvelut on turvattava ja turhasta karsittava.

Kokonaisveroaste on yksi keskeisin mittari, joka kertoo talouden dynamiikasta. Verotuksen tulee kannustaa investointeihin, työhön, yrittäjyyteen, työllistämiseen ja omistamiseen. Yritysten yhteisöveron maksuvelvollisuuden ulottamista vain yrityksestä nostettuihin voittoihin pitäisi ennakkoluulottomasti harkita taloudellisen dynamiikan lisäämiseksi.

Pääomatulojen verotus on nykyisin korkea. Pääomatuloja ei saa verottaa enempää kuin muissa maissa, sillä pääomatulojen liian raskas verotus ajaa omistajia muuttamaan kevyemmän verotuksen maihin. Pääomatuloveroja voidaan keventää, jos valtion talous sen sallii. Pääomatuloverot on kohdennettava ensisijaisesti arvopapereihin ja talletuksiin, kun taas kiinteän omaisuuden verottamiseen soveltuu paremmin progressiivinen varallisuusvero.

Perintövero voidaan poistaa kokonaan tai sitä voidaan kohtuullistaa ja kehittää progressiiviseksi. Esimerkiksi perillisille tulee mahdollistaa kohtuullisen suuri verovapaa perimysoikeus. Progressiivisessa mallissa tietyn rajan ylittävältä osalta perintöveroprosentti voisi olla hieman korkeampi. Verottoman perinnön ylärajaa olisi perusteltua nostaa, sillä näin valtio tukisi pienomistusta, sukupolvenvaihdoksia ja pienyritteliäisyyttä myös perintöveron kautta.

Palkansaajan tuloveroa on saatava asteittain lievemmäksi. Pohjoismaisessa vertailussa tällä hetkellä keskituloisen henkilön palkkaverotus on Ruotsissa lievempi kuin Suomessa. Liian raskas tuloverotus heikentää työllistymistä, aiheuttaen siten syrjäytymistä ja köyhälistön muodostumisen. Tuloverotus ja työnantajamaksut vaikuttavat yhdessä Suomen työllisyysasteeseen.

Suomessa pitää ottaa käyttöön suurituloisille eläkeläisille eläkekatto, jolla säädetään maksettavan eläkkeen ylärajaa. Pieneläkeläisten eläkkeitä ei saa leikata, vaan pikemminkin heidän asemaansa tulee parantaa. Suomessa tarvitaan nyt toimia pienten työeläkkeiden korottamiseksi, sillä pienet eläkkeet eivät tahdo riittää elämiseen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä varsinkin matalapalkka-aloilla kauan työskennelleisiin, pientä työeläkettä saaviin ihmisiin.

Väestön ikääntymiskehitys tulee lähivuosina heikentämään väestöllistä huoltosuhdetta, jolloin yhä suurempi osa suomalaisista joutuu elättämään kasvavaa vanhusväestöä. Suomen nykyinen maahanmuuttopolitiikka tulee osaltaan rasittamaan maamme taloudellista huoltosuhdetta, sillä viime vuosien tulomuutosta huomattava osuus on koostunut työ- ja kielitaidottomista ei-länsimaalaisista yksilöistä. Maahanmuuton taloudellisten kustannusten vähentämiseksi maahanmuutto on saatava tuntuvaan laskuun EU:n ulkopuolelta.

Suomalaisen hyvinvointivaltion säilyttäminen tulevaisuudessa vaatii julkisten sosiaalietuuksien ja hyvinvointipalvelujen rajaamista vain Suomen kansalaisille. En kannata vastikkeetonta perustuloa kaikille, sillä se olisi erittäin ongelmallinen erityisesti tilanteessa, jossa siihen olisivat oikeutettuja kaikki Suomessa asuvat henkilöt, myös maahanmuuttajat. Seuraavalla vaalikaudella tarvitaan sosiaaliturvan kokonaisuudistus, jossa niin kutsuttuja informaatio-, byrokratia- ja kannustinloukkuja puretaan. Esimerkiksi osa-aikaisilla pienipalkkaisilla ja silpputöissä olevilla olisi tärkeää sosiaaliturvan, ansiotulojen ja niistä suoritettavan verotuksen parempi yhteensovittaminen.

9. MAASEUTU ELINVOIMAISEKSI

Suomen maaseutu täytyy saada jälleen elinvoimaiseksi ja monimuotoiseksi. Maaseutu on maamme turva ja voimavara. Luotettava kotimainen maataloustuotanto on tärkeää suomalaiselle elinkeinolle, hyvinvoinnille ja omavaraisuudelle sekä kriisivalmiutemme kannalta. Maaseudulle sekä puhtaalle kotimaiselle maatalous- ja ruoantuotannolle on annettava suuri arvo suomalaisessa yhteiskunnassa. Maaseutuyrittäjyyden toimintaedellytykset on turvattava ja ammatin harjoittamisen jatkuvuuteen tulee kiinnittää päätöksenteossa enemmän huomiota. On tärkeää, että viljelijöiden riittävä tulotaso pystytään jatkossa turvaamaan. Maamme EU-liittymisneuvotteluiden yhteydessä sovituista eduista ja tuista on pidettävä tiukasti kiinni. Lisäksi on huolehdittava siitä, että EU-päätöksillä ei lisätä suomalaisten viljelijöiden hallinnollista taakkaa entisestään. Maatalouspolitiikka tulee saada jatkossa EU:n tasolta kansallisiin käsiin.

Suomalaiset on saatava suosisimaan enemmän paikallista, puhdasta ja eettisesti kestävää ruoantuotantoa ja kuluttamaan enemmän lähiruokaa. Tämä on myös ekologisesti kestävämpää. Maatalouden lisäksi syrjäseuduilla on pyrittävä edistämään matkailua ja muuta elinkeinotoimintaa. Kasvava biotalous luo maaseudulle uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Julkiset palvelut on pyrittävä turvaamaan maaseudulla mahdollisimman laaja-alaisesti.

Työmatkojen verovähennysoikeutta pitää kasvattaa. Kansalaisten on voitava liikkua, eikä työnteosta tule tehdä syrjäseudulla asuville kannattamatonta lisäämällä työmatkoista aiheutuvia kustannuksia. Myös välttämättömien asiointimatkojen pitää olla verovähennyskelpoisia syrjäseudulla. Nykyinen keskittämispolitiikka on johtanut siihen, että kansalaisille välttämättömät palvelut karkaavat yhä kauemmas suuriin kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin. Asiointimatkat ovat siis pidentyneet, ja peruspalvelut ovat monilla alueilla vaikeasti saavutettavissa ilman henkilöautoa. Lisäksi digitalisaatiokehitys etenee yhteiskunnassamme nopeaa vauhtia. Nopea nettiyhteys onkin välttämätöntä turvata myös maaseudun asukkaille. Maaseudun yrityksille ja etätyöntekijöille valokuituyhteys on elinehto.

Suomen ei tarvitse vähentää metsähakkuitaan. Metsien hakkuut ovat maassamme kestävällä tasolla. Suomi on Euroopan metsäisin maa. Suomen pinta-alasta metsätalousmaata on 78 prosenttia. Metsämaata on arvioiden mukaan 20,1-22,1 miljoonaa hehtaaria eli neljä hehtaaria jokaista suomalaista kohti. Euroopan keskiarvo on 1,3 hehtaaria. Suomessa metsien puuvaranto ja hiilivarasto ovat kasvaneet vuosikymmenten ajan. Oikein tehtyinä hakkuut ylläpitävät tai jopa kiihdyttävät metsien kasvua. Metsäteollisuus on Suomen talouden selkäranka. Suomen metsätalouden vuotuiseksi liikevaihdoksi on arvioitu n. 20 miljardia euroa, ja sen osuus nettoviennistä on 27 prosenttia. Suomessa metsäpolitiikkaa tulee tehdä vastuullisesti siten, ettemme vaaranna metsäteollisuutemme kilpailukykyä. Metsäpolitiikassa on tähdättävä tilanteeseen, jossa metsien pyhyys ja maisemaestetiikka sekä vastuullinen metsänhoito ja metsätalouden harjoittaminen ovat tasapainossa.

Suomessa tulee panostaa puurakentamiseen. Sillä luodaan kaivattua elinvoimaisuutta talouteen; yritysten kasvua, uusien innovaatioiden syntyä, uusia vientimahdollisuuksia sekä niiden myötä työllisyyden kasvua. Suomalaiset metsät ja korkea osaaminen mahdollistavat tuotantoprosessin toteuttamisen alusta loppuun Suomessa. Tällä mahdollistetaan myös uusien työpaikkojen syntyminen maaseudulle.

Lue lisää: 1) Puurakentamiseen lisäpanostuksia 2) Metsien kestävästä käytöstä

10. OMAVARAISEN JA HAJAUTETUN ENERGIANTUOTANNON PUOLESTA

Hyvän energiapolitiikan perustan muodostaa kohtuuhintainen, omavarainen ja hajautetusti tuotettu kotimainen energia. Suomeen tuodaan vuosittain fossiilista energiaa peräti 8,5 miljardin euron edestä pääsääntöisesti yhdestä maasta. Tämä muodostaa näkymättömän riippuvuussuhteen ja on siten myös ulko- ja turvallisuuspoliittisesti varsin ongelmallinen. Keskeisiä syitä energian omavaisuusasteen nostamiselle ovat muun muassa huoltovarmuuden turvaaminen kriisitilanteissa sekä maaseudun elävöittäminen syrjäseutujen voimakkaalla työllistämisellä: hajatuotanto on parasta aluepolitiikkaa. Se lisää työllisyyttä ja energiatulot jäävät kiertämään kotimaahan.

Suomen tulee aktiivisesti pyrkiä energian tuontiriippuvuuden vähentämiseen. Energiantuotannon omavaraisuusaste on saatava nostettua maksimaaliselle tasolle. Myös tuotantoketjun omistusasteen on oltava samaa luokkaa. Suuria energiakartelleja pienten kustannuksella suosivaa sääntelyä on purettava ja lupakäytäntöjä helpotettava esimerkiksi bioenergian tuotantoon liittyen.  En kannata energiaveron korottamista, sillä korotukset luonnollisesti vaikuttavat kuluttajien lämmitys- sekä sähkökustannuksiin.

Jos Suomessa halutaan saada hiilidioksidipäästöt nollaan, maahamme tarvittaisiin nykyisen neljän ydinvoimareaktorin lisäksi 4-5 uutta reaktoria. Kannatan lisäydinvoiman rakentamista, sillä se on keino tuottaa lisää sähköenergiaa mahdollisimman pienillä ympäristökustannuksilla. Hiilidioksidipäästöjä tuskin kuitenkaan kyetään ratkaisemaan täysin millään yhdellä energiateknologialla. Suomessa onkin syytä nojata monipuoliseen energiantuotantoon.

Lue lisää: Isänmaallisen energiapolitiikan suuntaviivoja (osa 1)

11. TURHAA LAINSÄÄDÄNTÖÄ, BYROKRATIAA JA SÄÄNTELYÄ KARSITTAVA

Työnteko, yrittäminen ja työllistäminen on Suomessa tullut liian kalliiksi ja vaikeaksi erilaisen lupabyrokratian mammuttimaisella kasvattamisella. Suomi tuhoaa jo ennestään vaikeuksissa olevaa kilpailukykyään yrittäjyyttä rankaisevalla intohimoisella säätelyllä. Suomi ei saa olla holhousyhteiskunta, jossa byrokraatti säätelee pienimpiäkin asioita. Suomessa on noin 20 000 erilaista lupaa ja kaiken lisäksi lupaviranomaiset vielä valittavat toistensa päätöksistä. Esimerkiksi Ruotsissa pärjätään alle 5 000 luvalla. Pöhöttynyttä lupabyrokratiaa ja sääntelyä on purettava.

Jatkuva erilaisen lainsäädännön ja siitä syntyvän byrokratian lisääntyminen on ongelma. Poliittisten päättäjien täytyy paremmin ymmärtää yhteys lisääntyvän lainsäädännön, sääntelyn, byrokratian, julkisen sektorin paisumisen ja julkisten menojen kasvun välillä. Moni laki on säädetty aikana, jolloin sillä oli ehkä vielä merkitystä. Aikojen saatossa merkitys on voinut kadota, mutta laki on jäänyt elämään. Kaikkien lakien toimiminen ja niiden toteutuminen edellyttää kallista viranomaisvalvontaa sekä byrokratiaa. Suomessa olisi harkittava riippumattoman instanssin perustamista tekemään selvitystyötä turhasta lainsäädännöstä ja byrokratiasta maassamme. Kaikki selvitystyöhön käytetty raha todennäköisesti maksaisi itsensä takaisin moninkertaisesti.

12. SANANVAPAUS TURVATTAVA

Sananvapaus muodostaa kansanvaltaisen valtion perustan. Ilman sananvapautta ei ole demokratiaa. Sananvapautta rajoittavia lakeja täytyy selkeyttää ja osasta laeista päästä kokonaan eroon. Sananvapauden oikeutetut rajoitukset eli suoja herjauksilta, kunnianloukkauksilta ja uhkauksilta ovat täysin perusteltuja, mutta mitään muita rajoituksia lainsäädäntöön sananvapauden suhteen ei tarvita. Sananvapauden sensuurimainen rajoittaminen vihapuhepykälien muodossa johtaa ainoastaan kansalaisten katkeroitumiseen yhteiskuntaa kohtaan. Kaikki yhteiskunnalliset ongelmat ja epäkohdat tulee saada asettaa julkisen keskustelun kohteeksi. Totuutta ei saa uhrata poliittisen korrektiuden alttarilla.

13. KANSANÄÄNESTYKSIÄ TÄRKEISTÄ ASIOISTA

Suora demokratia on saatava Suomessa edustuksellisen demokratian tueksi. Yhteiskunnallisesti merkittävät asiat tulee jatkossa saattaa useammin kansan päätettäviksi sitovilla kansanäänestyksillä. Suomen kansalaiset on otettava mukaan päätöksentekoon antamalla heille mahdollisuus vaikuttaa päätettävänä oleviin asioihin suoraan äänestämällä. Välineitä tähän on kaksi: kansalaisaloite ja kansalaispäätös. Kansalaisaloitteella tietty määrä ihmisiä voi tehdä oman ehdotuksensa, josta päätetään kansanäänestyksellä. Jos poliitikot ovat tekemässä kansan mielestä väärää päätöstä, kansalaispäätöksellä asia saadaan vedetyksi kansanäänestykseen. Kansanäänestykset voitaisiin järjestää erilaisten vaalien yhteydessä. Suomessa merkittäviä kansanäänestyksen kohteita voisivat olla esimerkiksi maamme jäsenyydet Natossa, EU:ssa ja EMU:ssa sekä kysymykset pakkoruotsista ja ulkomaalaislainsäädännön tiukentamisesta.

14. ISÄNMAATA EI SAA MYYDÄ EU- JA ETA-MAIDEN ULKOPUOLISILLE TAHOILLE

EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien oikeutta ostaa maa-alueita Suomesta tulee rajoittaa. Mikäli suomalaiset eivät voi ostaa maata Venäjältä, silloin myöskään venäläisille ei tule myydä maata Suomesta. Erityisesti strategisesti merkittävät alueet on suojattava.

15. SUOMI VIRALLISESTI YKSIKIELISEKSI JA PAKKORUOTSI POIS

Suomen tulee olla virallisesti yksikielinen valtio, jonka kansalliskieli ja ainoa virallinen kieli on suomi. Kielten opiskelussa tulee pakottamisen sijaan suosia valinnan vapautta. Suomen kieltä on oltava mahdollista käyttää tieteen ja sivistyksen kielenä kaikilla oppiasteilla.

Lue lisää: Pakkoruotsi pois ja Suomi virallisesti yksikieliseksi

16. NYKYMUOTOINEN KEHITYSAPU LAKKAUTETTAVA

Nykymuotoinen, valtion budjetista maksettava kehitysapu on lakkautettava kokonaan. Budjettirahoitteinen kehitysapu tulee korvata vapaaehtoisella kehitysyhteistyömaksulla. Veroilmoituksen yhteydessä kansalaisella tulee olla mahdollisuus suorittaa haluamansa kokoinen summa kehitysyhteistyötarkoituksiin. Tällä tavoin globaalia vastuuta kokevilla kansalaisilla säilyisi mahdollisuus tukea kehitysmaita, mutta maailmanparantaminen tapahtuisi omasta eikä jonkun muun kukkarosta.

17. PERHEARVOT KUNNIAAN - SUOMALAISTEN SYNTYVYYTTÄ EDISTETTÄVÄ

Suomessa ei ole haluttu panostaa suomalaisiin lapsiperheisiin edes tilanteessa, jossa väestömme syntyvyys laahaa pohjalukemissa ja väestö ikääntyy nopeimmin koko Euroopassa. Suomalaiset päättäjät eivät olekaan väestöpolitiikassaan panostaneet suomalaisiin lapsiin, vaan yhä enemmän kehitysmaaperäiseen maahanmuuttoon väestöpyramidin oikaisemiseksi. Tähän on saatava aikaan muutos.

Suomalaista perheinstituutiota tulee vahvistaa Suomessa. Perhepolitiikka ja siinä suomalaisten syntyvyyden edistäminen ja siten Suomen kansan jatkuvuuden turvaaminen on asetettava yhdeksi tulevien hallitusten päätavoitteista. Suomalaisten lapsiperheiden aseman kurjistamisen sijasta päättäjien tulee kaikin keinoin panostaa kansamme olemassaolon turvaamiseen suomalaisten syntyvyyttä vauhdittamalla. Suomalaisia tulee aktiivisemmin palkita perheen perustamisesta ja lasten hankkimisesta. Palkitsemiskeinoja voisivat olla esimerkiksi perheiden perustamiseen kannustava perheiden kevyt yhteisverotus (nk. perheverotus) sekä lapsivähennyksen palauttaminen verotukseen. Tukitoimet on tärkeä kohdentaa suomalaisille lapsiperheille – ei maahanmuuttajaperheille. Syntyvyyttä ei saada kuitenkaan Suomessa nousuun pelkillä taloudellisilla tukitoimilla, vaan tarvitsemme yhteiskunnassamme myös arvomuutoksen. Tarvitsemme siirtymistä yksilökeskeisyyttä suosivasta arvomaailmasta kohti perinteistä perheinstituutiota arvostavaan suuntaan. Nuorten kasvaneet mielenterveysongelmat ja syrjäytyminen ovat pääasiassa seurausta perheinstituution romahtamisesta.

Lue lisää: Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö

18. VAKAVISTA RIKOKSISTA ANKARAMMAT RANGAISTUKSET

Ihmisen henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista tulee säätää nykyistä ankarammat rangaistukset. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi murhat, tapot, törkeät pahoinpitelyt sekä seksuaalirikokset kuten raiskaukset ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Vankeusrangaistukset tulee suorittaa aina loppuun asti. Mikään asia, kuten ensikertalaisuus, ei saa johtaa vankeusrangaistuksen lyhentämiseen. Lisäksi toistuviin vakaviin väkivalta- ja seksuaalirikoksiin syyllistyvät rikoksenuusijat on suljettava tehokkaasti ulos yhteiskunnasta telkien taakse. Erityisesti seksuaalirikoksista annettavien tuomioiden alarajoja on nostettava. Ylärajoja nostamalla ei tule haluttua vaikutusta, kun oikeusasteet tuomitsevat kuitenkin lähempänä alarajoja olevia rangaistuksia.

Vakaviin tai toistuviin rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat ja ulkomaalaiset on karkotettava välittömästi takaisin kotimaihinsa. Palautussopimukset on saatava neuvoteltua pikimmiten kuntoon esimerkiksi Irakin ja Afganistanin kanssa. Jos kyseiset maat eivät suostu ottamaan vastaan omia kansalaisiaan, silloin Suomen on katkaistava kaikki kehitysyhteistyörahoitus ja muu rahavirta kyseisiin maihin.

Pohjoismaisessa vertailussa Suomessa on vähiten poliiseja per asukas. Esimerkiksi Ruotsissa on kaksi poliisia tuhatta asukasta kohden, kun suhdeluku on Suomessa 1,3. Vielä vuonna 2010 virkaa tekeviä poliiseja oli Suomessa vajaa 8000, nykyisin noin 7150, ja ennusteiden mukaan virassa olisi vuonna 2020 enää 6300 poliisia. Kansalaisten turvallisuuden takaaminen on valtiovallan ensisijaisia tehtäviä, ja poliisin työhön on panostettava tuntuvasti lisää. Suomi tarvitsee enemmän poliiseja.

19. ITSENÄINEN MAANPUOLUSTUS ON ISÄNMAAN TURVA

Kannatan yleistä perustuslaillista maanpuolustusvelvollisuutta sekä siitä johdettua yleistä asevelvollisuutta. Yleisellä asevelvollisuudella on olemassa edelleen laaja kannatus myös kansan keskuudessa. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa, mutta teemme kuitenkin muiden maiden kanssa tiiviistä sotilaallista yhteistyötä. Puolustusyhteistyötä on perusteltua jatkaa Euroopan maiden (erityisesti Ruotsin) sekä Yhdysvaltojen kanssa. Kansainvälinen puolustusyhteistyö vahvistaa Suomen puolustuskykyä ja nostaa kynnystä uhata maatamme sotilaallisen voiman käytöllä. On kuitenkin tärkeää, että Suomi osallistuu sotilaalliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan omista lähtökohdistaan. Suomi ei saa koskaan luottaa liikaa muiden maiden apuun. Suomen täytyy ylläpitää uskottavaa sotilaallista maanpuolustusta ja sen pohjana laajaa asevelvollisuutta. Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä on mielestäni järjestettävä sitova kansanäänestys.

20ASE- JA METSÄSTYSHARRASTUS TURVATTAVA

Suomen aselakia ei tule tiukentaa, vaan päinvastoin höllentää nykyisestä. Asekohtaisesta lupajärjestelmästä voitaisiin luopua kokonaan ja siirtyä henkilön soveltuvuutta arvioivaan ”aseajokorttijärjestelmään”. Samalla voidaan luopua asekohtaisesta tarveharkinnasta sekä tiettyjen asekategorioiden (kuten tasku- ja ”muiden” aseiden) kontrollista. Mikään ase ei tee vaarattomasta ihmisestä sen vaarallisempaa. Vaarallisen ihmisen käsissä taas mikä hyvänsä ase on vaarallinen.

Lue lisää: 1) Aselain uudistus sisältää edelleen ongelmia 2) Perussuomalaiset puolustaa aseharrastajia 3) Hallitus kurittaa aseharrastajia

21. TERVEET YMPÄRISTÖ- JA LUONTOARVOT KUNNIAAN

Ihminen on yhteisöllisen vuorovaikutuksen ohella myös välittömässä yhteydessä luontoon. Elinvoimainen ja puhdas ympäristö mahdollistavat edellytykset kansan hyvinvoinnille. Ihmisellä on valta muuttaa ympäristöään ja muokata luontoa halunsa mukaan. Tämän vallan vastapainona meillä on myös suuri vastuu huolehtia luonnon hyvinvoinnista ja kehitysmahdollisuuksista. Tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksien turvaamiseksi meidän on omana aikanamme suojeltava luontoa ja sen mahdollisuuksia kehittyä. Terve ja tasapainoinen luontosuhde on jokaisen itseänsä kunnioittavan kansan ominaispiirre.

Itsekeskeinen ja materialismia ylistävä elämäntapa on johtanut maapallon luonnonvarojen liialliseen hyödyntämiseen ja jouduttanut ympäristön tuhoutumista. Kulutuskeskeinen kulttuuri johtaa yhteiskuntaan, jossa henkisiltä kyvyiltään surkastuneet ja materian pehmittämät ihmiset ovat pienen hallitsevan luokan ohjailtavissa ilman, että kansalaiset sitä itse tiedostavat. Kriittistä ajattelua ei saa korvata kritiikittömällä kuluttamisella. Suomalaisuus on aina perustunut kansalaisten väliseen solidaarisuuteen ja toisesta välittämiseen. Siihen ei ole perinteisesti kuulunut ylenpalttinen materian haaliminen tai trendivillitysten seuraaminen.

Luonnonvarat ovat pääasiassa niiden ympärillä asuvien kansojen omaisuutta. Suomen pohjavesien ja maaperän luonnonvarojen tulee kuulua suomalaisten omistukseen ja hallintaan. Ne ovat perustavanlaatuista kansallisomaisuuttamme siinä missä kieli ja kulttuurikin. Luonnonvarojamme ei saa antaa vastuuttomasti ja vastikkeetta kansainvälisten yhtiöidenhyödynnettäviksi. Suomeen on saatava kaivosvero. Jokamiehenoikeudet ja metsissä tapahtuva kaupallinen marjanpoiminta tulee rajata koskemaan pääasiassa vain Suomen kansalaisia tiettyjä poikkeuksia, kuten turismia, lukuun ottamatta. Nykyisin ulkomaalaisilla on oikeus käyttää jokamiehenoikeuksia hyväkseen, mikä tarkoittaa sitä, että jokamiehenoikeuksia voi käyttää myös ansaitsemis- tai kaupallisessa tarkoituksessa.

22. YLE-VEROSTA LUOVUTTAVA

Suomessa olisi selvitettävä ja harkittava niin sanotusta Yle-verosta luopumista ja Yleisradion lähetysten siirtämistä maksu-tv-kortin taakse. Tällöin Yleisradion palveluista maksaisivat ne, jotka niitä käyttävät. Ylen ohjelmatarjonta on tällä hetkellä poliittisesti värittynyttä eikä ole oikeudenmukaista, että sen toimintaa joutuvat rahoittamaan myös ne, jotka eivät allekirjoita Yleisradion poliittista agendaa. Lisäksi Ylen toiminnassa on kyseessä suomalaisten hyvinvoinnin kannalta toissijainen rahareikä eikä sen siten tulisi kuulua julkisen rahoituksen piiriin.

23KANSALLINEN ETU KANSAINVÄLISTEN SUHTEIDEN PERUSTANA

Nykyaikainen kansallisvaltio on jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden kansojen ja kulttuurien kanssa. Tässä on kuitenkin aina pidettävä kiinni omista kansallisista lähtökohdista, tavoitteista ja ehdoista. Kansainvälinen yhteistyö ei saa rajoittaa Suomen kansan valtaa hallita itseään ja valita oma kohtalonsa. Suomalainen kansanyhteisö on pidettävä erossa sen kansalliset edut vaarantavista kansainvälisistä yhteenliittymistä. Uhkana kansainvälisissä ylikansallisissa liittoumissa ovat määräenemmistöpäätökset, jotka pakottavat Suomen sen kansallisten etujen kannalta epäedullisiin päätöksiin. Terveen kansallisen itsekkyyden ja kansallisen toimivaltaisuuden säilyttämisen onkin oltava maamme ulkosuhteiden hoidon lähtökohtana. Suomen valtiollisen olemassaolon perustuksiin kuuluu kiinteästi Suomen kansan edunvalvonta kansainvälisessä järjestelmässä. Mahdollisimman suuren kansallisen itsemääräämisoikeuden ja liikkumavaran turvaaminen on valtiollisen edun saavuttamiseksi välttämätöntä.

Suomen tulee pyrkiä itsenäiseen ja puolueettomaan rooliin Pohjois-Euroopassa. Tämä mahdollistaisi maamme puuttumattomuuden suurvaltojen välisiin ristiriitoihin ja myös välttymisen osallistumasta kaukana alueeltamme käytäviin suurvaltakonflikteihin. Puolueettomana maana Suomi on vapaa tekemään itseään hyödyttävää yhteistyötä mahdollisimman tehokkaasti sekä länteen että itään. Suomen edun mukaista ei ole pyrkiä pakonomaisesti identifioitumaan länsieurooppalaiseen tai slaavilaiseen kulttuuriin, vaan poliittisen päätöksenteon tueksi kannattaisi ammentaa vaikutteita omasta itämerensuomalaisesta ja suomalais-ugrilaisesta kieli- ja kulttuuritaustastamme. Suomalaiseen identiteettiin lähtemättömästi vaikuttavan kielitaustan vuoksi maamme ulkopolitiikassa olisi nostettava tärkeämmälle sijalle yhteyksien ylläpitäminen muihin suomalais-ugrilaisiin kansoihin. Tämä tarkoittaisi näiden kansakuntien kielellisten ja kulttuurillisten oikeuksien tukemista valtiojohdon taholta.

Kannatan Kansakuntien Eurooppa -ajattelumallia. Jokaisella kansalla tulisi olla valtiollisista olosuhteista riippuen oikeus joko valtiolliseen itsenäisyyteen tai sisäiseen itsemääräämisoikeuteen. Kansallisilla kulttuureilla ja populaatioilla on oltava mahdollisuus välttää alkuperäisellä asuinseudullaan pakonomainen sulautuminen vieraisiin kieli- ja kulttuuriryhmiin. Oman kielellisen ja kulttuurillisen perimän rajoittamaton vaaliminen on ihmisarvoisen ja oikeudenmukaisen valtiollisen elämän tärkein elementti.