Takaisin pääsivulle

13 helmikuu
2018

Ulkomaisen sijoittajan neuvotteluvoimaa ei tule vahvistaa

TIEDOTE 13.2.2018 (julkaisuvapaa heti)

Immonen ja Lehto: Ulkomaisen sijoittajan neuvotteluvoimaa ei tule vahvistaa

Perussuomalaiset ovat jättäneet eduskunnan ympäristövaliokunnassa eriävän mielipiteen hallituksen esitykseen Kanadan sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välisen laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (CETA) hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi. Valiokunnan perussuomalaiset jäsenet, kansanedustajat Olli Immonen ja Rami Lehto esittivät lakiehdotusten hylkäämistä, mutta eivät saaneet tukea esitykselleen muiden puolueiden valiokuntaryhmiltä.

CETA-vapaakauppasopimus on luonteeltaan sekasopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltioiden ja osittain Euroopan unionin toimivaltaan.

Perussuomalaisten näkemyksen mukaan esityksen pääongelmana on se, että sillä vahvistetaan merkittävästi ulkomaisen sijoittajan neuvotteluvoimaa suhteessa EU:hun, sen jäsenvaltioon ja kotimaisiin toimijoihin.

– Perussuomalaiset suhtautuvat lähtökohtaisesti myönteisesti vapaakauppaa kohtaan, kunhan se hoidetaan oikein. CETA-sopimuksen kohdalla on kuitenkin havaittu sellaista epätervettä kehitystä, jota perussuomalaisten eduskuntaryhmä sekä valiokuntaryhmä ovat aina järjestelmällisesti vastustaneet, Immonen toteaa.

– CETA-sopimuksen kautta luotava täysin uusi ylikansallinen päätöksentekojärjestelmä on ongelmallinen julkisen vallan ja yksityisen sijoitustoiminnan välisen suhteen kannalta. Ehdotuksen myötä luodaan uusi oikeusjärjestys, joka on avoinna ainoastaan Kanadassa toimiville sijoittajille. Tämä merkitsee puuttumista eurooppalaiseen tuomioistuin- ja hallintotoimintaan, Lehto huomauttaa.

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä toi muun muassa esiin erikseen kaivannaisteollisuudesta sen, että siitä on muodostunut merkittävä työllistäjä ja vientitulojen lähde. Nyt sopimukseen sisältyvä investointisuoja on kuitenkin merkittävä riski suomalaisen kaivostoiminnan sääntelyn kehittämiselle.

Kaivoksia koskevan sääntelyn ajantasaisuus pitäisi arvioida laaja-alaisesti ja mahdolliset päivitystarpeet toteuttaa ennen sopimuksen hyväksymistä, jotta valtion roolia kaivosten omistajana ja aktiivisena toimijana pystytään edistämään.

Myös ympäristövaliokunta suhtautui lausunnossaan kriittisesti CETA-sopimusta kohtaan, vaikka se lopulta päätyikin pitämään sopimusta kannatettavana ja hyväksyttävänä.

Valiokunta toi lausunnossaan esiin, että ”huolta on herättänyt mahdollisuus siitä, että kanadalainen sijoittaja nostaa sopimuksen perusteella kanteen Suomen valtiota vastaan väittäen esimerkiksi uuden ympäristönsuojelulainsäädännön kohtelevan kanadalaista yhtiötä epäreilusti. Sopimuksen 8.10 artiklaan sisältyvä ”reilun kohtelun periaate” poikkeaa kansallisesta ja EU-oikeudesta, on epämääräinen ja yleisluonteinen. Periaatetta on myös sovellettu eri tavoin välimiesmenettelyssä ja siten periaatteen tulkinnan ennakoiminen CETA-sopimuksen alaisuudessa on vaikeaa”.

– Kannemahdollisuus on huolestuttava nimenomaan järjestelmän mahdollisten välillisten vaikutusten vuoksi. On käynyt ilmi, että muiden kauppasopimusten kohdalla sijoittajansuojajärjestelmää ovat käyttäneet aktiivisimmin erityisesti kanadalaiset kaivosyhtiöt, Immonen toteaa.

– Olennaista on, että Kanadassa on vallalla Yhdysvaltojen tapaan eurooppalaisesta voimakkaasti poikkeava, hyvin aggressiivinen oikeuskulttuuri, joka perustuu ns. third party funding -järjestelmään. Osalla asianajotoimistoista ansaintalogiikka perustuu järjestelmään, jossa ne aktiivisesti etsivät kannemahdollisuuksia, rahoittavat ne ja saavat mahdollisesta kanteella saavutetusta tuotosta määräprosentin palkkion. Myös esimerkkejä kanteen käyttämisestä painostuskeinona lainsäädäntömuutosta vastaan on lukuisia esimerkkejä, valiokunnan lausunnossa todetaan.