Takaisin pääsivulle

02 heinäkuu
2010

Uljas uusi Euroopan unioni

Sain muutama päivä sitten eräältä sukulaiseltani käsiini tohtori Keijo Korhosen kirjan Itsenäisyyden lyhyt historia ja EU-Suomen koko kuva (2007). Kirjassaan Korhonen pohtii suomalaisen EU-eliitin toimia suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisten tasa-arvon romuttamiseksi. Tarkoitukseni on ollut lukea kyseinen kirja jo paljon aikaisemmin, mutta syystä tai toisesta kirjan lukeminen on siirtynyt aina myöhempään ajankohtaan.

Korhonen esittää kirjansa alussa yhtäläisyyksiä Aldous Huxleyn vuonna 1932 julkaistun Uljas uusi maailma -kirjan kuvitteellisen maailman ja EU:n välillä. Huxleyn kirjan maailma on totalitaristinen yhtenäisvaltio, jossa ihmisen tuotteistaminen on viety äärimmilleen.

Huxleyn kuvaaman ”Keski-Lontoon hautomis- ja olouttamiskeskuksen” nimikilvessä on maailmanvaltion tunnuslause ”Yhtenäisyys, samanlaisuus ja lujuus”. Tunnuslause on kuin suoraan EU:n keskuksesta, Brysselistä. Kuljemme kohti yhtenäistä EU:n liittovaltiota, jossa Euroopan valtioiden itsemääräämisoikeus ja erilaisuus ovat kirosanoja. Kaarle Suuri, Napoleon ja Adolf Hitler ovat yrittäneet jo ennen EU:ta luoda yhtenäistä Eurooppaa. Tässä he ovat kuitenkin epäonnistuneet.

Huxleyn yhtenäisvaltiossa yksilön on alistuttava yhteiskunnan määräämään tasapainoon. EU:ssa jäsenvaltioiden on alistuttava ylikansallisen yhteisön eli EU:n määräämään tasapainoon. Huxleyn maailmassa kansalaisille säädettiin kulutusvelvollisuus. EU:ssa ei ole vielä toistaiseksi kulutusvelvollisuutta, mutta uskon, että nykykehityksellä se voi olla vielä joskus arkipäivää. Suomessa ja monissa muissa maissa päättäjät ovat kuitenkin jo ohjailleet vahvasti ihmisten kulutusta.

Huxleyn kirjassa kuvatussa uljaassa uudessa maailmassa halveksitaan kaikkea vanhaa, mikä kuulostaa aivan EU-eliitin ajattelulta. Huxleyn kirjan Opettaja toteaa: ”Emme halua, että vanha vetää ihmisiä puoleensa. Haluamme, että he pitävät uudesta”. EU:ssa kansallisuusaate ja kansallistunne ovat kaikkein vaarallisimpia asioita, ja ne on korvattava yhtenäisellä Eurooppa-aatteella. EU-eliitti yrittää tuhota kansallisuusaatteet avaamalla valtioiden väliset rajat, lisäämällä ihmisten muuttoliikettä maasta toiseen ja sotkemalla erilaiset kulttuurit keskenään.

Huxleyn kirjassa maailmanvaltaan oloutettu henkilö toteaa, että on noudatettava pelin sääntöjä: ”Jokainen kuuluu lopultakin jokaiselle”. EU:ssa pienet maat kuuluvat Unionille. Unioni taas kuuluu suurille maille, kuten Ranskalle ja Saksalle.

Huxleyn kirjan Johtaja opetti, että onnen salaisuus on sopeutuminen siihen, mitä jokainen on saanut tehtäväkseen. Suomi onkin onnensa kukkuloilla, sillä se on mallioppilaan tavoin sopeutunut kaikkiin Brysselin säädöksiin ja määräyksiin. Suomen nykyisen valtiovallan mielestä Suuri ja Mahtava EU tietää parhaiten muun muassa kurkun käyryyden, varisten ja susien rauhoittamisen, vehnänsiementen koon, sallitut kylvöajat, rekka-autojen lavan leveyden, tomaatin vähimmäisläpimitan ja puutarhakompostin rakentamistavan. Näiden voidaan toki ajatella olevan pieniä asioita, mutta ei lista tähän lopu. Lisäksi EU tietää Suomen kansaa paremmin, mikä on Suomelle hyväksi ulkomaankaupassa, raha- ja korkopolitiikassa, valuuttapolitiikassa, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, sosiaalipolitiikassa, veropolitiikassa ja Suomen suhteissa Venäjään.

Kehittymässä on uljas uusi Eurooppa.