Takaisin pääsivulle

14 tammikuu
2013

STX ja Suomen tuotantorakenteen muutos

Kauppalehti uutisoi tänään (14.1.2013) Suomen hallituksen etsivän edelleen erilaisia vaihtoehtoja telakkakriisin ratkaisemiseksi. Hallituksessa on muun muassa kaavailtu mallia, jossa Finnvera nostaisi takauksiaan telakkayhtiö STX Finlandille. Uutisessa tuodaan esille myös muita mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja.

Henkilökohtaisesti en kannata sitä, että Suomen valtio lähtisi sotkemaan markkinoita ja tukemaan konkurssikypsäksikin kuvattua STX:n Turun telakkaa suomalaisten veronmaksajien rahoista. Ongelmalliseksi tilanteen tekee mielestäni se, että yrityksen omistajat voivat halutessaan säätää yrityksensä tilan sellaiseksi, että valtion tuelle löytyisi aina varmat perusteet. Esimerkiksi STX:n Turun telakan on sanottu kouristelevan konkurssin partaalla, mutta samalla on unohdettu emoyhtiö STX Europen kohtuullisen hyvä tulos. Käsitykseni mukaan emoyhtiön taseessa on jopa yli puoli miljardia euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että STX Europe voisi halutessaan taata helposti STX Finlandin lainat, mikäli se vain haluaisi. Miksei STX Finland hae lainaa markkinoilta valtion sijaan, ja mikseivät vaihtoehtoisesti esimerkiksi ay-liikkeet lähde rahoittamaan STX Finlandin toimintaa? Kuten jokainen varmasti ymmärtää, syynä tähän ovat STX:n pyrkimykset päästä käsiksi veronmaksajien rahoihin, koska laivateollisuudessa on ollut aina aikaisemminkin tapana huutaa valtioita apuun.

Pohdintaanpa, millainen Suomen kansantalouden tila mahtaisi olla esimerkiksi parinkymmenen vuoden kuluttu, jos Suomeen houkuteltaisiin lisää konkurssikypsässä tilassa olevia yrityksiä, joiden tappiot sosialisoitaisiin suomalaisten veronmaksajien maksettaviksi? Pitäisikö Suomen valtion antaa rahallista tukea kaikille sellaisille yrityksille, jotka lupaavat työllistää suomalaisia? Mielestäni ei. Kannatan laajemmin järjestelmää, jossa valtion maksamista suorista yritystuista siirryttäisiin julkisiin yrityslainoihin, mutten kuitenkaan kannata lainan myöntämistä huonossa taloudellisessa tilassa oleville yrityksille.

On sitä paitsi kyseenalaista, kuinka paljon suomalaista työvoimaa STX Finland lopulta työllistäisi. STX:n Turun telakalla on aiemmin kehuskeltu ulkomaisen työvoiman suurella määrällä. Vuosina 2007-2010 Turun telakalla toimi 800 yritystä, joissa työskenteli noin 5500 työntekijää. Näistä noin 2700 oli ulkomailta Suomeen töihin tulleita ulkomaan kansalaisia. Paljonkohan ulkomaalaisia työntekijöitä mahtaa löytyä vielä virallisten työntekijätilastojen ulkopuolelta? Myös näiden faktojen valossa kymmenien miljoonien eurojen myöntäminen konkurssikypsälle yritykselle suomalaisen työllisyyden nimissä on ongelmallista.

Olipa STX:n Turun telakan kohtalosta mitä mieltä tahansa, EU-komission olisi nyt joka tapauksessa syytä selvittää, onko Ranska mahdollisesti rikkonut EU:n yhteisiä kilpailutussääntöjä STX:n Turun telakan hävitessä kilpailun loistoristeilijän rakentamisesta STX:n Ranskan telakalle. Jotta yritysten välinen kilpailu olisi reilua, pelisääntöjen on oltava samat kaikille EU-maille.

Yleisesti olen sitä mieltä, että Suomen valtion ei ole järkevää antaa hiipuville toimialoille tekohengitystä erilaisten tukien muodossa. Esimerkiksi nopean kasvun alat, kuten elektroniikkateollisuus, ovat jo poistuneet Suomesta. Maahamme tulisikin pyrkiä luomaan mahdollisimman monipuolinen elinkeinorakenne. Kuten Nokian kohdalla saimme huomata, ei ole lainkaan hyvä asia, että Suomi nojaa vain yhteen vahvaan toimialaan. Muutenkin tasaisesti monella eri toimialalla tapahtuva kasvu synnyttää todennäköisemmin talouskasvua kuin se, että odotamme yhden ison alan kasvua.

Suomen talouden tuotantorakenne on edelleen varsin suurteollisuuspainotteinen. Maassamme on ollut kuitenkin jo pitkään käynnissä muutos suurteollisuusyhteiskunnasta innovatiiviseksi pien- ja hajateollisuusyhteiskunnaksi sekä palveluyhteiskunnaksi. On selvää, että suurteollisuuden merkitys työllistäjänä tulee vähenemään jatkossa entisestään teollisuuden siirtyessä sinne, missä toiminta on kannattavampaa.

Suomessa tulisi pyrkiä luomaan mahdollisimman hyvä pohja sille, että tänne syntyy jatkossa uusia yrityksiä ja sitä kautta uusia työpaikkoja. Suomalaisen tuotannon tulee pystyä kilpailemaan muiden maiden tuotannon kanssa. Suomalaisilla yrityksillä on myös oltava kyky sopeutua kansainväliseen kilpailuun. Kansainvälisessä maailmassa suomalaiset korkeiden työvoimakustannusten yritykset menettävät helposti asemiaan alhaisten työvoimakustannusten yrityksille, joiden sijaintimaassa palkkataso ja työntekijöiden sosiaaliturva ovat alemmalla tasolla. Lisäksi on otettava huomioon, että kansainvälisessä maailmassa suomalaisten yritysten on helppo siirtää toimintansa ulkomaille, jos nämä kokevat olonsa tukalaksi kotimaassaan.

Jos Suomessa yritysten tuottavuus pysyy korkealla, ne pystyvät kilpailemaan paremmin alhaisten työvoimakustannusten, mutta heikon tuottavuuden maiden yritysten kanssa. Jos hintakilpailun merkitys laskee ja reaalinen kilpailukyky alkaa korostua markkinoilla, design, tuotteiden ja toimitusten luotettavuus sekä kyky markkinoida tuotteita saattavat olla ratkaisevampia kuin pelkkä hintakilpailu. Hintakilpailulla on kuitenkin ollut tapana korostua erityisesti perinteisillä työvaltaisilla tuotannonaloilla. Jos tuotteet, kuten esimerkiksi tekstiili- ja vaatetustuotteet sekä elintarvikkeet ovat suunnilleen samanlaisia, korkeiden työvoimakustannusten maiden yritysten kilpailukyky selvästi kärsii.

Tarvitsemme Suomeen erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten monipuolisiin verkostoihin perustuvaa luovaa taloutta. Korkean osaamisen PK-yritysten suhteellinen merkitys talouskasvulle ja työpaikkojen luonnille on tunnustettava tosiasia. Suomessa olisikin pyrittävä rakentamaan hyvä toimintaympäristö uusien innovaatioiden ja yritysten syntymiselle. Kilpailu tutkimuksen, ideatuotannon, innovaatioiden ja luovan yrittäjyyden puolella tulee kiihtymään tulevaisuudessa merkittävästi. Suomessa on satsattava jatkossakin korkeaan koulutustasoon ja alettava kannustaa ihmisiä jo pienestä pitäen yrittäjyyden tielle. Kansainvälisessä maailmassa Suomen markkinat ovat suhteellisen pienet. Yritysten olisikin järkevää suunnata jo alusta lähtien kansainvälisille markkinoille sekä pyrkiä tekemään yhteistyötä ja verkostoitumaan muiden maiden yritysten kanssa. Näin toimiessaan yritykset kasvaisivat ja sitä kautta synnyttäisivät lisää työpaikkoja myös Suomeen.

Tietotekniikan avulla syntyy vientiä, tuottavuutta ja työpaikkoja luovia tuotteita. Uskonkin, että kehittyneissä talouksissa tulevaisuuden talouskasvun kannalta merkittävässä roolissa tulevat olemaan nimenomaan erilaiset teknologiset innovaatiot.