Takaisin pääsivulle

06 maaliskuu
2015

Somaleiden maastamuuttoa Somaliaan edistettävä

Jätin tänään (6.3.2015) eduskunnassa hallituksen vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen koskien somaleiden maahanmuuton vähentämistä, kotouttamisen tehostamista ja maastamuuton tukemista:

Somaleiden maahanmuuton vähentäminen, kotouttamisen tehostaminen ja maastamuuton tukeminen

Ensimmäiset somalit saapuivat maahamme niin sanottuina poliittisina pakolaisina itärajan takaa Neuvostoliiton hajotessa 1990-luvun alussa. Tämän jälkeen somalit ovat olleet useana vuotena Suomen suurimpien turvapaikanhakijaryhmien joukossa. Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo arvioi loppuvuodesta 2008, että yhtä turvapaikan saanutta somalia kohti Suomeen saapuu myös kolmesta neljään hänen perheenjäsentään. Vuonna 2009 yhteensä 2204 somaleista jätti oleskelulupahakemuksen perhesiteen perusteella, joista 508 sai myönteisen päätöksen. Työperusteisesti Suomeen ei käytännössä Somalian kansalaisia saavu.

Somaleiden määrä Suomessa on kasvanut siten, että vuonna 2012 Somalian kansalaisia oli noin 7500. Samana vuonna noin 600 Somalian kansalaista sai Suomen kansalaisuuden. Vuodesta 2002 vuoteen 2012 somalia äidinkielenään puhuvien määrä kasvoi noin 15 000 henkilöön heidän ollessa tällä hetkellä jo kolmanneksi suurin vieraskielisten ryhmä Suomessa. Somaleiden määrä on lisääntynyt maassamme myös korkean syntyvyyden seurauksena. Suomeen tulleiden somalinaisten kokonaishedelmällisyysluku oli vuosina 1991–1995 6,6 ja vuosina 2006–2009 4,2 suomalaisnaisten kokonaishedelmällisyysluvun ollessa 1,86.

Somaleiden kotoutumisessa on erilaisten tilastojen ja viranomaislähteiden mukaan maahanmuuttajaryhmistä eniten ongelmia. Heidän työllisyysasteensa on vain hieman yli 13 prosenttia, mitä selittänee pitkälti heidän alhainen koulutustasonsa sekä luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomuutensa. Kulttuurierojen lisäksi erityisesti lukutaidottomuus on merkittävä somaleiden kotouttamista haittaava tekijä. Somalian kieli on saanut virallisen muotonsa vasta joitakin vuosikymmeniä sitten, ja heidän kulttuurissaan suullisella perinteellä on kirjoitettua tietoa vahvempi merkitys. MTV:n uutisen (18.01.2009)  mukaan peräti 90 prosenttia Suomeen tulevista somaleista turvapaikanhakijoista on luku- ja kirjoitustaidottomia.

Somalian kansalaiset ovat väkimääräänsä suhteutettuna rikostilastoissa yliedustettuina. Professori Hannu Niemen tutkimuksen mukaan Suomessa asuviin Somalian kansalaisiin kohdistuvia rikosepäilyjä on väkilukuun suhteutettuna lähes kolminkertainen määrä suomalaisiin verrattuna. Rikoksista epäillyistä vuonna 2011 peräti noin 1 500 henkilöä oli Somalian kansalaisia. Erityisesti ryöstörikosten osuus somaleiden tekemistä rikoksista on poikkeuksellisen suuri. Vuoden 2005 rikollisuushuipun aikana 12 prosenttia epäillyistä oli somalinkielisiä, ja heistä kahdeksan prosenttiyksikköä oli Somalian kansalaisia. Suomen vankiloissa oli vuonna 2005 ulkomaalaisia vankeja seitsemän prosenttia, joista kahdeksan prosenttia oli Somalian kansalaisia. Edellä mainituissa luvuissa on otettava kuitenkin huomioon se, että vain alle puolella Suomessa asuvista somaleista on enää Somalian kansalaisuus, jolloin Suomen kansalaisuuden saaneet etniset somalit luetaan erilaisissa tilastoissa Suomen kansalaisiksi.

Pääkaupunkiseudulla syksyllä 2014 väkivaltaisia ryöstöjä tehtailleessa nuorisojengissä myös oli luotettavien lähteiden mukaan ollut osallisena useita somalitaustaisia nuoria. Näissä summittaisissa väkivallanteoissa kyseisen nuorisojengin eräänä motiivina on nähty olleen kantasuomalaisia kohtaan kohdistettu rasismi.

Suojelupoliisin mukaan joillakin Suomessa asuvilla somaleilla on olemassa yhteyksiä Somalian islamistijärjestö al-Shabaabiin, joka on viime vuosien aikana operoinut Somalian alueella. Al-Shabaabia voidaan pitää Isisin ja al-Qaida ohella yhtenä maailman vaarallisimmista terrorijärjestöistä. Suomesta on kerrottu muun muassa lähettävän rahaa tämän terrorijärjestön toiminnan tukemiseksi. Myös somalien suosimissa moskeijoissa Suomessa on kerrottu harjoitettavan somaleiden värväystä ulkomaille lähtemään jihadiin al-Shabaabin riveihin.

Riku Perhoniemen ja Inga Jasinskaja-Lahden tutkimuksen mukaan somalit ovat usein eristäytyneet omiin ryhmiinsä. Saman tutkimuksen mukaan maahanmuuttajien ”kotoutumisprosessin edetessä uusien tapojen omaksuminen omien kulttuuristen tapojen kustannuksella on alkanut tuntua maahanmuuttajista toimimattomalta ratkaisulta.” Maahanmuuttajien sopeutumisen ja kotoutumisen eteneminen onkin ollut kyseisen tutkimuksen mukaan hidasta. Yle uutisoi vuonna 2012 somalinuorten olevan suurin syrjäytyneiden ryhmä yli 40 prosentin osuudella, kun kaikista syrjäytyneistä 20 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia. Suurin riski jäädä ilman koulutusta, tutkintoa ja työtä onkin nimenomaan somalinuorilla. Suomalaisista nuorista noin 4,6 prosenttia on syrjäytyneitä eli henkilöitä, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa ja jotka eivät ole mukana työelämässä.

Suomessa asuvien somaleiden menestyminen kouluopinnoissa on ollut varsin heikkoa. Jo pelkästä peruskoulusta selviäminen voi tuottaa monelle nuorelle somalille ylitsepääsemättömiä hankaluuksia. Lisäksi viime vuosina on yleistynyt ilmiö, jossa peruskoulussa olevia somalilapsia lähetetään takaisin kotimaahansa omaa kulttuuria oppimaan, mikäli somalilapset ovat heidän vanhempiensa mukaan sulautuneet liian hyvin suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Nämä usean kuukauden poissaolot kesken kouluvuoden tuottavat puolestaan opettajille vaikeuksia suorittaa kyseisten oppilaiden arviointia. Somaleilla on myös ollut vaikeuksia hyväksyä, että heidän lapsilleen opetetaan islamia ei-muslimin toimesta. Opetusviranomaiset ovat kohdanneet usein somaleiden järjestelmällistä painostamista, jossa pyritään koko opetuksen järjestämiseen somaleiden omien islamilaisten periaatteiden mukaisesti. Somalit ovat tilastotietojen mukaan se maahanmuuttajaryhmä, joka kaikista herkimmin jättää opintonsa kesken heti perusasteen jälkeen, jolloin hyvin harva somali jatkaa korkean asteen opintoihin.

Perinteisen itäafrikkalaisen Khat-huumeen takavarikot ovat yleistyneet Suomessa viime vuosien aikana. Suomessa asuvista somaleista jopa useiden tuhansien arvioidaan käyttävän kyseistä huumausainetta. Khatin käytön onkin katsottu olevan kasvava trendi erityisesti pääkaupunkiseudulla, jonka vaikutukset näkyvät jo nyt ongelmina somaliperheissä. Khat-riippuvuus jättää erityisesti monet somalimiehet pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Suuria kulttuurisia eroja ovat myös Somaliassa arkipäivää oleva naisen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden polkeminen sekä ympärileikkaukset, joita länsimainen kulttuuri ja lainsäädäntömme eivät hyväksy. Arvioiden mukaan 95 prosenttia Somaliassa asuvista naisista ympärileikataan. Poliisin mukaan myös Suomesta lähetetään ulkomaille lapsia ympärileikattaviksi. Naisten ympärileikkaukset ovat hankaloittaneet esimerkiksi synnytyksiä Suomessa.

Somaleiden kotoutumisen epäonnistumisen takana katsotaan usein olevan erilainen syrjintä, josta tietoa on kerätty lähinnä somaleilta itseltään erilaisten kyselytutkimusten muodossa. Voidaan kuitenkin esittää kysymys, onko somaleiden kohtaama rasismi sittenkään niin räikeää ja yleistä. On mahdollista, että somalit ovat halunneet vierittää oman kansanryhmänsä kotoutumisen epäonnistumisen kantasuomalaisen harteille syyttämällä heitä rasismista. Voisiko kotoutumisen esteenä sittenkin olla heidän yleisesti suuri työttömyys maassamme, mikä taas ei suinkaan johdu heidän syrjinnästään rekrytointitilanteessa, vaan siitä, että usein somaleilta puuttuvat työllistymiseen vaadittavat ominaisuudet kuten riittävä koulutus ja luku-, kirjoitus- ja kielitaito. On otettava huomioon, että monet muut maahanmuuttajaryhmät kuten esimerkiksi nepalilaiset, kiinalaiset ja useat länsieurooppalaiset kansallisuudet ovat onnistuneet kotoutumaan Suomeen varsin hyvällä menestyksellä. Suomessa olisikin syytä avata uusi näkökulma yhteiskunnalliseen keskusteluun somaleiden kotoutumisesta. Siinä päähuomio kiinnitettäisiin somaleiden omaan asennoitumiseen niihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joihin sitoutuminen on edellytys suomalaisessa yhteiskunnassa elämiseen.

Suomi ei ole ainoa maa, jossa somaleiden kotoutumisongelmat ovat suuria. Britanniassa somalit ovat yksi köyhimmistä, vähiten koulutetuimmista ja työllistyneimmistä kansanryhmistä. Tanskassa vuonna 2009 julkaistujen tilastojen mukaan somalit olivat vähiten työllistynein kansalaisuusryhmä. Norjan hallitus puolestaan teetti takavuosina oman selvityksensä siitä, miksi somalit ovat kotoutuneet niin huonosti Norjaan. Myös paljon kehuttu somaleiden kotoutuminen Yhdysvaltojen Minnesotassa on joutunut kyseenalaiseen valoon maassa julkitulleiden tietojen myötä, joissa on väitetty somaleiden lähtevän joukolla Yhdysvalloista Lähi-itään taistelemaan Isisin puolesta.

Yleisesti voidaan todeta, että somaleiden kotoutuminen Suomeen on epäonnistunut lähes jokaisella mittarilla. Se, että somalit eivät kiinnity työmarkkinoille edes välttävällä tasolla ja että heillä on keskimääräisesti korkeampi rikollisuusaste, pitäisi toimia hälytyskellona maahanmuutosta ja kotouttamisesta vastaaville poliitikoille ja viranomaisille. Maamme sosiaalisen rauhan säilymiseksi somaleiden heikkoa kotoutumistilannetta ei saisi enää päästää kärjistymään. Julkisen vallan olisikin nyt vakavasti harkittava somalimaahanmuuton tuntuvaa vähentämistä ja keskityttävä nykyistä tarmokkaammin Suomeen jo muuttaneiden somaleiden kotouttamiseen. Somaleille myönnettäviä kansainvälisen suojelun kriteerejä olisi tiukennettava nykyisestä, sillä somaleiden saamista kielteisistä turvapaikkapäätöksistä hyvin harva tapahtuu muulla kuin Dublin-perusteella. Somalian rauhallisimmilta alueilta tuleville somaleille ei taas pitäisi enää myöntää kansainvälistä suojelua. Myös somaleiden kasvattilasten perheenyhdistäminen olisi lopetettava. Lisäksi Somaleiden pakkoavioliittokäytäntöihin olisi puututtava tapauksissa, joissa Suomessa syntyvä somali pyrkii hakemaan puolisonsa suoraan Somaliasta. Somaliyhteisön parissa esiintyviin epäkohtiin tulisi puolestaan puuttua nykyistä voimakkaammilla toimenpiteillä. Vakaviin tai toistuviin rikoksiin syyllistyneet somalit olisi pystyttävä karkottamaan turvalliseen Pohjois-Somaliaan eli niin sanottuun Somalimaahan, vaikka he alun perin olisivat kotoisin Somalian muista osista. Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksellään vuonna 2013 erään somaliperheen karkotusta koskien linjannut Somalimaan turvalliseksi lähtömaaksi somaleille, jolloin karkotukset kyseiselle alueelle on luontevaa toteuttaa. Somalien khat-epidemiaan olisi taas puututtava suojelupoliisin ja poliisin yhteisellä erikoisoperaatiolla, jolla khatin välitys saataisiin Suomesta hävitettyä.

Vuonna 2013 Somalian silloinen ulkoministeri Fowsiyo Yusuf Haji Adan toi Afrikan unionin kokouksessa esille Somalian vakautuneen yhteiskunnallisen tilanteen. Adanin mukaan terrorijärjestö Al-Shabaab oli karkotettu pääkaupungista Mogadishusta ja maalle oli valittu sekä uusi parlamentti että hallitus.  Adan toivoi mahdollisimman monen somalin paluuta takaisin kotimaahansa investoidakseen ja tehdäkseen töitä. Adanin mukaan mahdollisimman pikainen ja iso somalien paluumuutto olisi toivottavaa. Suomen olisi reagoitava Somalian parantuneisiin olosuhteisiin käynnistämällä poikkihallinnollinen hanke somaleiden maastamuuton tukemiseksi. Mukana tässä hankkeessa voisivat olla valtio, somalijärjestöt ja muut kolmannen sektorin toimijat. Somaleiden lisääntyvällä maastamuutolla tuettaisiin Somalian jälleenrakennusta ja samalla lievitettäisiin suomalaisten ja somaleiden välisiä etnisiä jännitteitä. Suomi voisi myöntää maasta lähteville somaleille tarvittavat varat matkustuskustannuksiin ja eräänlaisen starttirahan uuden elämän aloittamiseen kotimassaan. Maastamuuttoavustuksen ehtona tulisi olla kuitenkin se, että maasta muuttaneet somalit eivät enää saisi Suomesta jatkossa oleskelulupaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen Suomessa asuvien somaleiden epäonnistuneesta kotoutumisesta muun muassa somaleiden korkeiden rikollisuus- ja työttömyystilastojen, khat-epidemian ja kangertelevan opintomenestyksen näkökannalta ja onko hallituksella näiden epäkohtien korjaamiseksi valmiutta vähentää somaleiden maahanmuuttoa Suomeen, suhtautua somaleiden kotouttamiseen nykyistä tarmokkaammin ja edistää somaleiden maastamuuttoa Somaliaan, jotta suomalaisten ja somaleiden etniset jännitteet lieventyisivät ja, että somalit voisivat palata rakentamaan kotimaataan?

Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 2015
Olli Immonen /ps