Takaisin pääsivulle

23 lokakuu
2019

Sananvapaus on demokratian perusta

Sanomalehti Kalevassa (23.10.2019) julkaistu kolumnini :

Sananvapaus on demokratian perusta

Niin kutsuttu vihapuhe on noussut viime aikoina osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Keskustelussa on kuitenkin usein unohdettu, kuinka ongelmallinen käsite vihapuhe on oikeustieteen näkökulmasta. Lainsäädännössä vihapuhetta ei ole määritelty, eikä sitä ole rikoslaissa. Näin ollen sitä ei ole laissa säädetty rangaistavaksi teoksi. Vihapuhe on käsitteenä hyvin tulkinnanvarainen.

Laki kieltää muun muassa kiihottamisen kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisen. Kansalaisten on kuitenkin vaikeaa hahmottaa, missä kulkee sallitun ja kielletyn puheen raja. Kyseiset lait ovat ongelmallisia, koska lainsäädännön tulisi olla selkeää, täsmällistä ja tarkkarajaista.

Puheen rangaistavuus riippuu nykyisin vahvasti sen motiiveista. Motiiveista erityisesti ulkomaalaisiin kohdistuva suvaitsemattomuus tekee puheen rangaistavaksi. Se, mikä taas on suvaitsematonta, on tulkinnanvaraista. Yhteiskunnassa olisi saatava keskustella maahanmuuton ongelmista ilman pelkoa joutumisesta rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Euroopassa ollaan menossa väärille raiteille, kun sananvapauden rajoitusperusteisiin suhtaudutaan jatkuvasti yhä sallivammin. Sama vääristynyt suuntaus on nähtävissä oikeuskäytännössä, jossa tuomiot esimerkiksi kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ovat arkipäiväistyneet. Vihapuhehysteria on kääntänyt sananvapauskeskustelun täysin päälaelleen. Kun aikaisemmin sananvapauden rikosoikeudelliset rajoitukset koettiin uhaksi demokratialle, niin nykyisin rajoituksia vaaditaan yhä kovempaan ääneen.

Suomalaisten on perusteltua olla huolissaan oikeusvaltiokehityksestä. Sananvapaus on kansalaisille kuuluva perustuslaillinen oikeus ja demokraattisen oikeusvaltion perusta. Sananvapauden rajoittamispyrkimykset sotivat oikeusvaltioperiaatetta vastaan.

Demokraattisessa yhteiskunnassa on oltava tilaa myös kiistanalaisille ja provokatiivisille mielipiteille. Sananvapauden oikeutetut rajoitukset eli suoja herjauksilta, kunnianloukkauksilta ja uhkauksilta ovat täysin perusteltuja, mutta mitään muita rajoituksia lainsäädäntöön sananvapauden suhteen ei tarvita. Suomessa tulisi olla sama käytäntö kuin Yhdysvalloissa; siellä tunnistetaan viharikokset, mutta sananvapaudella on vahvempi asema kuin Suomessa.

Kaikki yhteiskunnalliset asiat tulee saada asettaa julkisen keskustelun kohteeksi. Ilman kriittistä kansalaiskeskustelua yhteiskunnan sivistyksellinen kehitys pysähtyy. Sananvapauden sensuurimainen rajoittaminen vihapuhepelottelun varjolla johtaa myös pahimmillaan kansalaisten katkeroitumiseen, kansan kahtiajakoon ja yhteiskunnalliseen epävakauteen.

 

Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustaja Oulusta