Takaisin pääsivulle

24 toukokuu
2018

Pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan rajoittaa sananvapautta

Eduskunnassa keskusteltiin tänään (24.5.2018) perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaaren lakialoitteesta, jossa esitetään muutettavaksi rikoslain 11 luvun 10 §. Nykyisellään pykälä ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” rajoittaa kansalaisten sananvapautta. Alla oma salipuheeni kyseisessä asiakohdassa:

Arvoisa puhemies! Sanotaan, että ilman sananvapautta ei ole demokratiaa eikä ilman demokratiaa ole sananvapautta. Tämä on hyvin sanottu, ja näenkin, että juuri tästä tässä käsittelyssä olevassa edustaja Huhtasaaren lakialoitteessa on pohjimmiltaan kysymys. Edustaja Huhtasaari ja perussuomalaiset yleisesti ovat vahvasti sananvapauden puolella.

Sanan-, ajatuksen- ja omantunnonvapaudet ovat jo itsessään arvokkaita, mutta erityinen painoarvo niillä on tasapainoisen kansalaisyhteiskunnan kehityksen kannalta. Täytyy ymmärtää, että sananvapauden perusteeton rajoittaminen johtaa helposti kansalaisten katkeroitumiseen ja turhautumiseen vaikuttaen siten myös kansalaisten luottamukseen kansanvaltaa kohtaan. Tiettyjen mielipiteiden rajoittaminen johtaa helposti myös kansalaisten vastakkainasettelun lisääntymiseen ja kansan kahtia jakautumiseen.

Arvoisa puhemies! Kun tarkastellaan nykyistä rikoslain muotoilua, kyseisen lainpykälän tekee ongelmalliseksi erityisesti kohta, jossa todetaan, että kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syyllistyy se, joka ”asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää”. Tämä kohta on erittäin ongelmallinen, sillä se kattaa myös sananvapauden piiriin kuuluvia provosoivia mielipiteitä. Lain lavean tulkinnan vuoksi se käytännössä tekee rikolliseksi kaikki kansanryhmiä koskevat kriittiseen sävyyn julkituodut näkemykset ja mielipiteet, myös silloin, kun ne perustuvat esimerkiksi tilastotietoon tai muuhun faktatietoon.

Ongelmana nykyisen lainsäädännön kohdalla on se, ettemme tarkkaan tiedä, missä sananvapauden rajat todellisuudessa kulkevat eli mitä kriittistä Suomessa voi lausua esimerkiksi maahanmuutosta tai maahanmuuttajista joutumatta siitä rikosoikeudelliseen vastuuseen. Kysymys siis kuuluu: missä kulkee sallitun ja ei-sallitun puheen raja? Luulen, että kukaan tässä salissa ei pysty sitä rajaa osoittamaan. Sitä rajaa ei ole lainsäädännössä eikä missään muuallakaan meille osoitettu. Tilanne on periaatteessa sama kuin jos liikennesäännöissä kiellettäisiin ylinopeuden ajaminen mutta liikennemerkit puuttuisivat teidenvarsilta eikä kukaan tietäisi, missä kulkee sallitun nopeuden raja. Koska kukaan ei tiedä, missä sallitun ja ei-sallitun puheen raja kulkee, vähentää se ihmisten uskallusta ja halua osallistua esimerkiksi kriittiseen maahanmuuttokeskusteluun. Tämä taas on sananvapauden ja kansanvallan toteutumisen kannalta erittäin ikävä asia.

Arvoisa puhemies! Yhteiskuntamme eliitillä on jo vuosikymmenien ajan ollut pyrkimys asettaa tiettyjä uskontoja ja niiden edustajia erityissuojelun ja suosinnan kohteeksi. Kuten olemme saaneet nähdä, oikeuslaitoksemme pääsääntöisesti rankaisee kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vain sellaisia henkilöitä, joiden kritiikki kohdistuu kyseisiä erityisasemaan nostettuja väestöryhmiä, kuten esimerkiksi islaminuskoisia kohtaan. Kantasuomalaisten ja maamme enemmistöuskonnon edustajien jopa suoranainen herjaaminen sitä vastoin on yleisesti täysin hyväksyttyä eikä siitä ole ollut tapana jakaa rangaistuksia.

Mikään asia maailmassa ei saa olla niin pyhä, etteikö sitä saisi asettaa kriittisen julkisen tarkastelun kohteeksi. Emme saa uhrata sananvapautta poliittisen korrektiuden alttarilla. Sananvapauden oikeutetut rajoitukset, eli suoja kunnianloukkauksilta sekä henkeen ja terveyteen kohdistuvilta uhkauksilta, ovat täysin perusteltuja, mutta mitään muita rajoituksia ei lainsäädäntöön sananvapauden suhteen tarvita.

Arvoisa puhemies! Laaja sananvapaus kuuluu länsimaiseen vapauteen ja demokratiaan. Sananvapauden vaaliminen on tärkeä yhteiskunnallinen arvo, johon ei tule kajota enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.

Arvoisa puhemies! Edellä mainitsemaani viitaten kannatan lämpimästi tätä edustaja Huhtasaaren tekemää lakialoitetta.