Takaisin pääsivulle

26 helmikuu
2020

Pakolaisasema lakkautettava, jos tarvetta suojeluun ei ole

Jätin tänään (26.2.2020) eduskunnassa seuraavan kirjallisen kysymyksen hallituksen vastattavaksi:

Pakolaisaseman ja toissijaisen suojelun lakkauttamisesta

Kansainvälistä suojelua saavan henkilön tarve suojelulle ei lähtökohtaisesti ole elinikäinen, eikä saadun turvapaikan tule olla automaattisesti peruste jäädä Suomeen pysyvästi. On tärkeää, että erityisesti Euroopan ulkopuolelta tulleet ja Suomeen huonosti kotoutuneet pakolaisstatuksen tai toissijaista suojelua saaneet henkilöt palaavat takaisin kotimaihinsa rakentamaan omia yhteiskuntiaan heti, kun se on mahdollista.

Väliaikaisen tarpeen turvapaikalle ja suojelulle tulisi raueta tulijan kotimaan poliittisten, sosiaalisten ja humanitaaristen parannusten myötä. Ei ole tarkoituksenmukaista eikä taloudellisesti, kulttuurisesti ja ekologisesti kestävää, että kiintiöpakolais- ja turvapaikkapolitiikalla siirretään pysyvästi väestöä kolmansista maista korkean elintason Eurooppaan. Mikäli kansainvälisen suojelun kriteerit lakkaavat, on perusteltua lakkauttaa oleskelulupa ja palauttaa henkilö takaisin kotimaahansa. Uusia turvapaikkapäätöksiä tehtäessä on puolestaan tärkeää, että oleskeluluvat ovat väliaikaisia ja minimimittaisia ja luvan umpeutuessa tarkasteltaisiin, onko sen jatkamiselle enää perusteita.

Suomessa voidaan lakkauttaa pakolaisasema ja toissijaisen suojelun perusteella myönnetty oleskelulupa, mikäli henkilö ei ole enää suojelun tarpeessa ja jos olosuhteet, joiden vallitessa hänestä on tullut pakolainen, ovat lakanneet olemasta. Tämän perusteella on tärkeää, että suojelun tarvetta arvioidaan säännöllisesti ja lakkautetaan tarpeettomia oleskelulupia aktiivisesti.

Esimerkiksi Norjassa on viime vuosien aikana alettu lakkauttaa Somaliasta tulleiden pakolaisstatuksia, minkä myötä heidän oleskelulupansa on lakkautettu, ja heidät on palautettu takaisin kotimaahansa Somaliaan. Norjan hallitus päätti vuonna 2016, että Somalian tilanne on rauhoittunut siinä määrin, että 1600 somalin humanitaarinen oleskelulupa voitiin peruuttaa ja palauttaa henkilöt Somaliaan.

Norjan tilastokeskus julkaisi vuonna 2018 kyselytutkimuksensa, jossa selvitettiin, kuinka moni Norjassa vähintään kaksi vuotta asuneista 16-74-vuotiasta humanitaarisista maahanmuuttajista on vieraillut kotimaassaan. Somaliasta lähtöisin olevista maahanmuuttajista 24 prosenttia, afgaaneista 40 prosenttia ja irakilaisista peräti 71 prosenttia oli vieraillut kotimaassaan. Kyseisistä vierailuista reilusti yli puolet oli kestoltaan yli neljä viikkoa. Kolme neljästä kotimaassaan vierailleesta kertoi matkan tarkoituksen olleen loma.

Saksassa vuonna 2016 sanomalehdet The Local ja Die Welt raportoivat pakolaisten matkustelevan vanhoihin kotimaihinsa. Saksassa niin kutsutun Hartz-IV-sosiaalituen saajat ovat oikeutettuja olemaan poissa rekisteröimispaikkakunnaltaan 21 päivän ajan. Jotkut pakolaiset käyttävät tilaisuuden hyväkseen vieraillakseen kotimaissaan kuten Syyriassa, Afganistanissa tai Libanonissa ja palaavat sen jälkeen Saksaan. Saksassa tuen saajien ei lain mukaan tarvitse selvittää viranomaisille, minne he matkustavat. Norjaan ja Saksaan tulleet pakolaiset matkustavat laajamittaisesti vierailuille vanhoihin kotimaihinsa. Todennäköisesti tilanne on sama Suomessa.

Mikäli pakolaisstatuksen saanut tai sellaista hakeva henkilö matkustaa vapaaehtoisesti maahan, jonka olojen perusteella hän on suojelua hakenut, henkilön status turvapaikanhakijana tai turvapaikka voidaan perua Geneven pakolaissopimuksen (1951) artiklan 1C nojalla. Turvapaikkaperusteisen oleskeluluvan on oltava lähtökohtaisesti voimassa vain sen aikaa, kunnes paluu kotimaahan on mahdollista muuttuneiden olosuhteiden myötä. Suomen täytyy seurata aktiivisesti lähtömaiden kehitystä ja palauttaa sellaisia henkilöitä, joiden kotimaan turvallisuustilanne on muuttunut parempaan.

Turvapaikkaperusteisen oleskeluluvan väliaikaisuus ja tehokkaasti toimivat palautukset vähentäisivät turvapaikkahakemuksia, eikä Suomi tämän osalta toimisi turvapaikanhakijoille houkuttelevana maana. Maailman valtava väestönkasvu tai kolmansien maiden ongelmat eivät helpotu väestönsiirroilla, vaan päinvastoin ennen pitkää romuttavat suomalaisen hyvinvointivaltion.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ohjeistaa Maahanmuuttovirastoa seuraamaan aktiivisesti suojelua nauttivien henkilöiden lähtömaiden turvallisuustilanteen lisäksi muita oleskeluluvan edellytyksiä pakolaisaseman ja toissijaisen suojelun lakkauttamiseksi niiltä, jotka eivät enää tarvitse suojelua?

Helsingissä 26.2.2020
Olli Immonen (ps)