Takaisin pääsivulle

07 heinäkuu
2011

Paha, paha aseharrastus

Ohessa Forum24-lehdessä tänään (7.7.2011) julkaistu kolumnini:

Paha, paha aseharrastus

Suomessa astui voimaan 13.6.2011 uusi aselaki. Lakiesitys tyrmättiin poikkeuksetta kaikkien asiantuntijoiden ja aseharrastusjärjestöjen toimesta, sillä sen katsottiin olevan hätäisesti laadittu, pahasti keskeneräinen ja täten epäonnistunut. Virkamiehet ja valtapuolueet eivät kuitenkaan tästä piitanneet, vaan runnoivat lain läpi intressipiirejä kuulematta.

Alkujaan kipinä aselain uudistamiselle syntyi Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisten jälkeen. Ongelma on kuitenkin se, että uudella lailla ei todennäköisesti olisi pystytty estämään kyseisiä tragedioita. Se, että kaksi mielenterveysongelmista kärsivää henkilöä käyttivät asetta väärin, ei olisi saanut olla mikään peruste romuttaa hyvin toimivaa aselakia. Entä miksi sitten puukkojen, veitsien ja kirveiden saantia ei haluttu hankaloittaa, koska myös niillä saa halutessaan paljon tuhoa aikaan.

Uuden aselain myötä muun muassa käsiaselupien ikäraja nousi 20 vuoteen. 20 vuotta täyttäneen henkilön tulee ennen luvan saamista esittää poliisille todistus siitä, että hän on harrastanut ampumista aktiivisesti vähintään kaksi vuotta. Lisäksi poliisin tiedonsaantioikeutta aseluvan hakijan terveydentilan osalta lisättiin. Tämä saattaa tuhota lääkärin ja potilaan välisen luottamussuhteen sekä lisätä mielenterveysongelmia. Aseharrastajat eivät välttämättä enää uskalla kertoa mielenterveysongelmistaan lääkäreille aselupien menettämisen pelossa.

Uusi laki määrää poliisin suorittamaan luvanhakijoille soveltuvuustestit. Lisäksi ampumaseuroista on löydyttävä jatkossa lain edellyttämät kouluttajat. Näitä kouluttajia puolestaan kouluttaa poliisi. Uudessa hallitusohjelmassa linjataan, että poliisin määrärahoja tullaan leikkaamaan seuraavan vaalikauden aikana yhteensä 10 miljoonalla eurolla. Kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä lisätä poliisin jo ennestään suurta työtaakkaa ja samalla vähentää toiminnan määrärahoja.

Kyseisellä lailla ei puututa todellisiin ongelmiin, vaan ainoastaan hankaloitetaan rehellisten kansalaisten aseharrastusta. Sillä ei esimerkiksi kitketä pois laittomia aseita tai vähennetä mielenterveysongelmista kärsivien määrää. Lisäksi laki kuormittaa kohtuuttomasti poliisin resursseja.

Mikä sitten olisi parempi vaihtoehto uudelle, byrokraattiselle aselaille? Yksi vaihtoehto voisi olla esimerkiksi asekohtaisesta lupajärjestelmästä luopuminen ja siirtyminen henkilön soveltuvuutta arvioivaan ”aseajokorttijärjestelmään”. Samalla voitaisiin luopua asekohtaisesta tarveharkinnasta sekä tiettyjen asekategorioiden, kuten tasku- ja ”muiden” aseiden kontrollista. Mikään ase ei tee vaarattomasta ihmisestä sen vaarallisempaa. Vaarallisen ihmisen käsissä taas mikä hyvänsä ase on vaarallinen.

Olli Immonen
kansanedustaja (ps.)
Oulu