Takaisin pääsivulle

28 toukokuu
2010

Muslimien integraatiosta ja muuttoliikkeistä Euroopassa

Yle uutisoi (27.5.2010) Oulun poliisin ulkomaalaisyksikön pyrkivän aktiivisesti sopeuttamaan oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita suomalaiseen elämään ja kulttuuriin. Koulutustilaisuuksiin kutsutaan oleskeluluvan saaneita henkilöitä tarpeen mukaan. Tilaisuuksissa käydään läpi suomalaista elämäntapaa ja lainsäädäntöä. Rikosylikonstaapeli Jouko Aution mukaan on hyvä, että eri kulttuureista tuleville maahanmuuttajille selvitetään muun muassa se, mikä on seksuaalirikos ja naisen asema Suomessa.

Edellä mainittu toiminta on tiettyyn pisteeseen asti hyvä asia. Olen kuitenkin ollut aina sitä mieltä, että integroitumisen on lähdettävä ensisijaisesti maahanmuuttajasta itsestään, eikä siihen tule tuhlata veronmaksajien rahoja. En tosin usko islamin ja muslimimaahanmuuttajien olevan laajamittaisesti integroitavissa tai assimiloitavissa länsimaiseen yhteiskuntaan, vaikka länsimainen eliitti sitä kuinka kovasti yrittäisi. Esimerkit muualta Länsi-Euroopasta tukevat vahvasti väitettäni.

Suomessa suuri muslimien määrän kasvuun vaikuttava tekijä on humanitaarinen maahanmuutto (pakolaisten vastaanotto, turvapaikanhaku ja perheidenyhdistämiset). Humanitaarisen maahanmuuton seurauksena Suomeen ja muualle Eurooppaan tulee kolmansista maista ihmisiä, jotka uskontonsa, kulttuurinsa, kielensä ja kouluttautumattomuutensa vuoksi eivät kunnolla integroidu länsimaiseen yhteiskuntaan. Lisäksi massiivinen maahanmuutto kolmansista maista yhdistettynä maahanmuuttajien korkeaan syntyvyyteen ja kantaeurooppalaisten alhaiseen syntyvyyteen tulevat johtamaan merkittäviin demografisiin muutoksiin Euroopassa.

Kaikki kulttuurit ovat pohjimmiltaan muuttuvia, sillä ne ovat ihmisten luomia ja heidän ylläpitämiään keksintöjä. Myös länsimainen kulttuuri voi muuttua. Kulttuuri ei ole mikään pysyvä tila, vaan se on jatkuvassa uudelleenmäärittelyn tilassa. Kolmansista maista tulevat maahanmuuttajat omalta osaltaan muuttavat länsimaista kulttuuria sitä mukaa, kun heidän kulttuurinsa edustajien määrä länsimaissa kasvaa.

Historiantutkija ja professori Walter Laqueur luo kirjassaan Euroopan viimeiset päivät katsauksen muslimiyhteisöjen muodostumisen historialliseen taustaan Euroopassa.

Euroopassa käynnistyi toisen maailmansodan jälkeen suuri muuttoliike, johon kuului muun muassa saksalaisten karkotus Itä- ja Kaakkois-Euroopasta. Seuraava merkittävä muuttoliike käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin. Tämä muuttoliike oli pääosin Euroopan sisäistä (italialaisia ja jugoslavialaisia muutti Saksaan sekä espanjalaisia ja portugalilaisia Ranskaan). Suuri osa näistä maahanmuuttajista palasi takaisin kotimaihinsa maiden taloudellisten olosuhteiden parannuttua. Tähän aikaan Euroopan suurimmat maat värväsivät työläisiä ulkomailta tekemään työtä, jota heidän omat työläisensä eivät halunneet tehdä.

Seuraava muuttoliike alkoi siirtomaaimperiumien hajotessa, jolloin Länsi-Intian saaristosta, Pakistanista ja Intiasta muutettiin Britanniaan, ja pohjoisafrikkalaisia muutti Ranskaan. Turkkilaisia alkoi tulla Saksaan ja pienempinä määrinä myös muihin Euroopan maihin. Saksassa ilmiön oletettiin olevan ainoastaan väliaikainen, ja siirtolaisten luultiin palaavan takaisin kotimaihinsa, kunhan nämä olivat ensin tienanneet tarpeeksi rahaa. Kävi kuitenkin niin, että ainoastaan puolet 2-3 miljoonasta 1960-luvulla pohjoiseen Eurooppaan tulleista vierastyöläisistä palasi takaisin kotimaihinsa. Puolet heistä jäi joko laillisesti tai laittomasti maahan, ja monet toivat vielä sukulaisensakin luokseen.

Euroopan maiden hallitukset lopettivat työlupien myöntämisen, mutta tämä ei kuitenkaan vähentänyt maahanmuuttajien määrää, sillä muun muassa Aasiasta, Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden syntyvyys oli kantaväestöä suurempaa. Myös Pakistanista, Turkista ja Lähi-idästä tuotujen sukulaisten lukumäärä oli huomattavasti luultua suurempi. Lisäksi laiton siirtolaisuus (Lähi-idästä Balkanin ja itäisen Euroopan läpi tai Välimeren yli Italiaan) ja siihen liittyvä järjestäytynyt ihmissalakuljetus lisääntyivät huomattavasti.

Tämän jälkeen Eurooppaan tulivat turvapaikanhakijat. Vuonna 1983 heitä oli 80 000 ja vuonna 1992 jo 700 000. Arvioiden mukaan enemmistö ei ollut poliittisia pakolaisia, vaan lähinnä elintasopakolaisia, jotka etsivät parempaa elämää itselleen ja perheelleen. Joukossa oli myös islamisteja ja terroristeja, joita uhkasi pidätys kotimaissaan. Jotkut siirtolaisista perustivat uusiin kotimaihinsa rikollisjengejä, jotka erikoistuivat huumekauppaan, prostituutioon jne.

Vähitellen maahanmuuttoon alettiin suhtautua Euroopassa tiukemmin. Tilannetta ja karkotuksia hankaloitti kuitenkin muun muassa se, että monet turvapaikanhakijat olivat tuhonneet paperinsa tai ”kadottaneet” ne, eikä heidän tarinoitaan kyetty tarkastamaan kunnolla.

Vuonna 1985 solmitulla Schengenin sopimuksella sopimusmaiden väliset rajatarkastukset lakkautettiin suurimmaksi osaksi. Tämä tarkoitti muun muassa sitä, että jos maahanmuuttaja oli astunut johonkin Euroopan maahan, hän saattoi vapaasti liikkua maasta toiseen. Tarkemmin sopimuksen soveltamisen yksityiskohdista ja takeista sovittiin vuonna 1990, ja sopimusta alettiin soveltaa 1995.

Saksa oli vuosina 1990-2000 turvapaikanhakijoiden ykköskohde. Tuona aikana maahan saapui noin kaksi miljoonaa ihmistä. Myös Britannia, Alankomaat ja Ranska vetivät paljon puoleensa, niin todellisia kuin valheellisiakin turvapaikanhakijoita. Tarkemman seulonnan vuoksi turvapaikanhakijoiden määrä alkoi kuitenkin vähentyä vuoden 2002 jälkeen. 2000-luvun alussa muuttoliikettä on ollut eniten itäisestä Euroopasta ja entisen Neuvostoliiton alueelta, Afganistanista ja Tsetseniasta.

Keskeisten Euroopan maiden muslimiyhteisöjen koot vuonna 2006:

Ranska 5,5 miljoonaa (kaksinkertaistunut vuoden 1980 jälkeen)
Saksa 3,6 miljoonaa (6 800 vuonna 1961)
Britannia 1,6 miljoonaa
Alankomaat 1,0 miljoonaa (yli kaksinkertaistunut vuoden 1980 jälkeen)
Ruotsi 0,4 miljoonaa (kolmikertaistunut vuoden 1980 jälkeen)
Tanska 0,3 miljoonaa (25 000 vuonna 1982)
Italia 0,9 miljoonaa (120 000 vuonna 1982)
Espanja 1,0 miljoonaa (120 000 vuonna 1982)
Kreikka 0,5 miljoonaa
Belgia 0,5 miljoonaa
Itävalta 0,4 miljoonaa (80 000 vuonna 1982)

 

Suomessa on eurooppalaisen mittapuun mukaan toistaiseksi vähän muslimeja. Ensimmäiset muslimit saapuivat Suomeen Venäjän armeijan mukana 1800-luvulla. Vielä 1990-luvun alussa Suomessa asui vain muutama tuhat muslimia, mutta nykyään heitä on arviolta yli 40 000. Tarkkoja arvioita on vaikea tehdä, koska kaikki eivät ole rekisteröityneet seurakuntien jäseniksi, ja maahanmuuttajat tilastoidaan lähtömaan eikä uskonnon mukaan. Enemmistö muslimeista on keskittynyt pääkaupunkiseudulle, Uudellemaalle, Turkuun ja Tampereelle.