Takaisin pääsivulle

29 lokakuu
2013

Miksi islam on uhka

Islam-keskustelu viriämässä Suomessa

”Ne jotka taistelevat Allahia ja hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa, saavat palkkansa: heidät surmataan, naulitaan ristiin tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki ristikkäin, tai heidät karkotetaan maasta. Tämä on heidän häpeänsä tässä maailmassa, ja tuonpuoleisessa heitä odottaa ankara rangaistus, – paitsi niitä jotka katuvat (kääntyvät islamiin) ennen kuin olette saaneet heidät valtaanne.” (Suura 5:33-34)

Islamin ongelmien ehkäiseminen on ollut tähänastisella poliittisella urallani yksi pääteemoistani. Tämän vuoksi koin luontevaksi vastata myöntävästi Ylen minulle esittämään kutsuun tulla keskustelemaan Ajankohtaisen kakkosen Islam-iltaan 29.10.2013. Avoin kansalaiskeskustelu islamin uskon ongelmista ja vaaroista on Suomessa valitettavasti vuosikausia jäljessä muuta Länsi-Eurooppaa. Voidaankin pitää positiivisena asiana, että Yleisradio on valmis tällaisen keskusteluillan järjestämiseen ja herättämään Suomessa yhä laajempaa islam-debattia kansalaisten keskuudessa. Tähän asti kotimaiset islamin kritisoijat ovat joutuneet turvautumaan pääasiassa internetin suomiin mahdollisuuksiin käydä keskustelua islamin negatiivisista vaikutuksista, sillä valtavirtamedia on maassamme halunnut vaientaa islamista puhumisen.

Internet on mahdollistanut poliittisesti tai kansalaisaktivismin keinoin länsimaisten arvojen puolesta toimivien henkilöiden aidon verkostoitumisen. Internet ja sosiaalinen media ovatkin olleet islam-kriittisille toimijoille keskeisin kanava tuoda esille eräitä maahanmuuttoon ja islamiin liittyviä tosiasioita. Järjestelmäpoliitikot ja sitä tukeva konsensusmedia eivät ole enää pystyneet lakaisemaan maton alle niitä suuria yhteiskunnallisia epäkohtia, mitä monikulttuurinen painajainen aiheuttaa historiallisesti kehittyneille eurooppalaisille kansallisvaltioille. Pyrin tällä kirjoituksellani tuomaan esiin joitakin islamisaatiotrendiin liittyviä ongelmia, joiden pohjalta olen kokonaisvaltaisen mielipiteeni islamista muodostanut.

Islamin opillinen sisältö

”Miehet olkoot naisten esimiehiä, koska Jumala on asettanut heidät näihin nähden korkeampaan asemaan, ja myöskin niiden suoritusten tähden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyväksi tehtävä. Hyveelliset naiset ovat alistuvaisia ja vaalivat huolellisesti, kätkössä, kaikkea sitä, minkä Jumala on kätköön tarkoittanut. Mitä niihin tulee, joiden puolelta kohtaatte uppiniskaisuutta, niin varoittakaa heitä, erottakaa heidät vuoteestanne ja kurittakaa heitä, mutta jos he silloin tottelevat teitä, niin älkää etsikö riitaa heidän kanssaan. Katso, Jumala on ylevä ja suuri.” (Suura 4:34)

”Allahin lähettiläässä (Muhammad) teillä on kaunis esikuva niille joiden toivo on Allahissa.” (Suura 33:21)

Islamilainen maailma elää tänä päivänä pääasiallisesti sekasorrossa. Islamistit taistelevat ”liberaaleja” vastaan, shiiat sunneja sekä palestiinalaiset israelilaisia vastaan lukuisissa maissa, joissa on muslimienemmistö tai huomattava islaminuskoinen vähemmistö. Islamiin liittyvien konfliktien päänäyttämönä on toiminut pitkään Lähi-itä. Tämän alueen kurjuuden symboli on Syyria, jossa on kohta kolme vuotta kestänyt aseellinen konflikti pääasiassa islamilaiseen valtioon pyrkivien kapinallisten sekä Iranin ja Venäjän tukeman presidentti Bashar al-Assadin välillä. Muslimien arabikevät taas on lässähtänyt islamistitalveksi, jossa niin sanotut vapautetut kansat ovat vapaissa vaaleissa lähes poikkeuksetta äänestäneet 600-lukulaisen islamilaisen maailman periaatteisiin nojaavia puolueita ja ehdokkaita. Selkein esimerkki tästä oli muslimiveljeskunnan ja sen fundamentalistisen presidenttiehdokkaan Mohammed Mursin nousu Egyptin johtajaksi. Mursin tavoite päästä Egyptin islamistiseksi faaraoksi päättyi kuitenkin ennenaikaisesti armeijan toteuttamaan vallankaappaukseen. Egypti on tätä nykyä päätynyt takaisin luonnolliseen tilaansa eli sotilasdiktatuuriin, josta maalla on jo vuosikymmenten kokemus kenraali Hosni Mubarakin valtakaudelta.

Lähi-idässä raivoavat konfliktit islamin eri haarojen edustajien välillä vahvistavat uskoani siihen, että islam nykyisessä muodossaan on täysin yhteensopimaton demokraattisen valtiomuodon kanssa. Tämän tosiasian tunnustamiseen ei läntisen maailman poliittisissa ympyröissä, yliopistoissa tai muissa niin sanotuissa tiedostavissa piireissä ole ollut halua tai kykyä. Tämä on johtanut siihen, että muslimien annetaan elää Euroopassa, kuin jos he eivät olisi kotimaataan koskaan jättäneetkään. Tämän kulttuurirelativistisen yhteiskuntapolitiikan seuraukset pystyy jokainen eurooppalainen näkemään kävellessään pitkin maanosamme suurimpien kaupunkien katuja, jossa burkat, niqabit, minareetit ja suurmoskeijat ovat jo kiinteä osa maisemakuvaa. Sama kehitys on rantautumassa kovaa vauhtia myös Suomeen hyväuskoisten hallitsevien luokkien politiikan seurauksena.

Islamia ei voida pelkästään pitää muiden maailmanuskontojen (kristinuskon, juutalaisuuden, buddhalaisuuden ja hindulaisuuden) kaltaisena uskonnollisena järjestelmänä. Islam pitäisi pikemminkin ymmärtää kaikki elämän osa-alueet käsittävänä elämäntapana ja maailmankatsomuksena sekä poliittisena ideologiana, mikä määrittelee kaiken muslimin oikeuksista hänen velvollisuuksiinsa. Islam on ainoa uskonto maailmassa, jonka nimissä pystytetään vielä tänä päivänä teokraattisia valtioita. Islam tarkoittaa sananmukaisesti ”alistumista” (jumalalle), mikä puolestaan tarkoittaa muslimien pyhien tekstien eli Koraanin sekä hadithien kyseenalaistamatonta noudattamista. Lisäksi islamin uskon perustajan, profeetta Muhammadin, esimerkin seuraaminen on muslimeille keskeistä, sillä hänet esitetään islamissa täydellisenä ihmisenä. Tämä siitäkin huolimatta, että Muhammad on lukuisten historiallisten dokumenttien perusteella henkilökohtaisesti vastuussa lukuisista julmuuksista, muun muassa kokonaisten juutalaisheimojen hävittämisestä.

Islamin pyhä kirja Koraani on muslimeille taivaasta annettua jumalan sanaa, jota on toteutettava ja noudatettava kirjaimellisesti. Koraanin tulkitseminen on ehdottomasti kielletty aikakaudesta ja paikasta riippumatta. Tämä eroaa ratkaisevasti esimerkiksi kristinuskon perinteestä, jossa Raamattua on tulkittu eri aikakausina eri tavoin. Myös Raamatun kehitys Vanhan testamentin tiukoista opinkappaleista Uuden testamentin myötä inhimillisempään jumal- ja ihmiskäsitykseen poikkeaa huomattavasti Koraanin progressiivisesti ankaroituvasta sisällöstä. Koraania luettaessa viimeisimpänä kirjoitetut vihamieliset suurat myös kumoavat maltillisemmat vanhemmat suurat, jos niiden välillä on opillista ristiriitaa. Koraanin jälkeen seuraavaksi tärkein lähde muslimeille on sunna, jolla tarkoitetaan profeetta Muhammadin esikuvallista elämäntapaa. Tieto sunnasta on peräisin haditheista, jotka ovat perimätietona välitettyjä lyhyitä kertomuksia siitä, miten Muhammad kussakin tilanteessa toimi, ja mitä hän sanoi.

Naisen asema islamissa on äärimmäisen heikko. Koraani, sunna, hadithit ja islamilainen laki antavat naiselle vähemmän oikeuksia kuin miehelle. Islamissa muun muassa naisen todistus on oikeudessa vähempiarvoinen kuin miehen. Kaikesta tästä on luonnollisesti seurannut, että musliminaisia kohdellaan islaminuskoisen yhteisön sisällä huonommin kuin miehiä. Äärimmäinen esimerkki sharia-lain musliminaiselle aiheuttamasta epäoikeudenmukaisuudesta on raiskatuksi tulleen naisen rankaiseminen kuolemalla. Muslimimies voi lisäksi ottaa omaehtoisesti avioeron naisesta lausumalla taikaloitsuja. Naisten perintäoikeudet ovat myös hyvin rajoitettuja miehiin nähden. Naista alistava hunnuttaminen taas perustuu suoraan Koraanin antamiin määräyksiin.

Umma-käsite on planeettamme yli miljardille muslimille keskeinen identiteetinmuodostuksen väline. Ummalla tarkoitetaan maailman kaikkia muslimeita yhdessä. Useimmat muslimit tuntevat syvää yhteenkuuluvuutta uskonveljien- ja sisartensa suhteen maanosasta riippumatta. Tämä tuli esiin muun muassa Tanskan pilakuvakohun aikaan vuodenvaihteessa 2005-2006, jolloin raivostuneet muslimit mellakoivat verisesti useissa maissa osoittaakseen solidaarisuuttaan uskontovereillaan. Myös terrorismin vastaisen sodan operaatiot herättävät usein laajoja protesteja eri puolilla muslimimaailmaa. Keskeinen rooli muslimien umman yllyttämisessä mellakointiin on uskonoppineilla sekä paikallisilla islamistisilla poliitikoilla. Kaikkien muslimien yhteenkuuluvuutta korostaa myös yhteinen päivittäinen rukousrituaali (salat), yhteinen paasto (saum) kerran vuodessa, pyhiinvaellus (hajj) Saudi-Arabian Mekkaan ainakin kerran elämänsä aikana sekä almuvero (zakat).

Jihadin uhka

”Ne jotka haluavat vaihtaa tämän elämän tuonpuoleiseen taistelkoot Allahin tiellä. Me annamme heille suuren palkan, saavatpa he sitten voiton tai tulevat surmatuiksi.” (Suura 4:74)

”Kun rauhoitetut kuukaudet ovat kuluneet taistelkaa uskottomia vastaan missä heidät tapaattekin, vangitkaa heidät, saartakaa heidät ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he katuvat pitävät rukouksensa ja antavat almuja, antakaa heidän mennä rauhassa. Allah on anteeksiantava ja armelias.” (Suura 9:5)

Islamilainen valtioteoria erottaa islamin hallitseman alueen (Dar al-islam) ja ei-muslimien hallitseman sodan alueen (Dar al-harb). Islamilaisen maailmankatsomuksen mukaan islamin alueen tulee laajentua koko maailmaan, jotta maailmasta tulisi rauhan alue (Dar al-salam). Edellä kuvattua prosessia kutsutaan jihadiksi eli pyhäksi sodaksi. Jihadin todellista merkitystä ovat monet länsimaiset poliitikot ja niin sanotut älyköt pyrkineet häivyttämään laajemman väestön tietoisuudesta väittämällä sen tarkoittavan ainoastaan henkistä kilvoittelua. Henkistä jihadia merkittävämmässä roolissa on kuitenkin aseellinen jihad, jolla pyritään puolustamaan islamia. Muslimien on sallittu islamin pönkittämiseksi taistella ei-muslimeja vastaan kaikilla käytettävissä olevilla keinoillaan, joista äärimmäisenä esimerkkinä voidaan mainita itsemurhaiskut.

Muslimien jihadissa keskeinen osa on petollisella käytöksellä. Islamin pyhien kirjoitusten mukaan rauha vääräuskoisten kanssa solmitaan ainoastaan silloin, kun muslimit eivät pysty sotilaallisesti voittamaan vihollista. Silloinkin rauha on ainoastaan hengähdystauko, jonka aikana muslimit keräävät voimiaan uutta taistelua varten. Rauha loppuukin heti, kun muslimeilla on tarpeeksi voimavaroja sotilaalliseen voittoon. Toisin sanoen islamilainen käsitys rauhasta on hyvin erilainen kuin sen vastaava merkitys länsimaisessa ajatteluperinteessä. Sama koskee myös valehtelua, jonka islam sallii muslimien kanssakäymisissä ”vääräuskoisten kanssa”, jos huijaamisen katsotaan hyödyttävän islamin vallan etenemisestä pidemmällä aikatähtäimellä.

Muslimiterroristit pitävät itseään uskonsotureina eli jihadisteina (tai mujahidineina), jotka käyvät pyhää sotaa pahaa länttä vastaa. Tämä kokonaisvaltainen ajattelutapa näkyy siinä, miten muslimit suhtautuvat suvaitsevaisuuspoliitikkojen islamin liennytysyrityksiin. He pitävät sitä heikkouden merkkinä ja entisestään saavat lisää itseluottamusta saattaa jihadinsa loppuun asti. Jihadismi ei jätäkään tilaa poliittiselle keskustelulle tai monikulttuurisuusseminaareille, vaan se keskittyy konkreettisesti maailman islamisoimiseen. Pyhää sotaa on käytävä islamin lain mukaan aina tuomiopäivään asti. Nykyisin islamin leviäminen länteen onnistuu helposti ilman sotia vapaan maahanmuuton eli niin sanotun maahanmuuttojihadin muodossa.

Terrorististen tekojen suorittamiseen kannustaa islamin oppiin kuuluva periaate, jonka mukaan Allahin puolesta kuollut uskonsoturi pääsee paratiisiin, jossa häntä odottaa 72 neitsyttä. Islamin asiaa edistänyt itsemurhapommittaja ei ole muslimiaatteen mukaan siis syntinen ihminen, vaan shadeed eli marttyyri, jonka kuolema tuottaa suurta kunniaa Allahille. Kokonaisuudessaan Koraanista on löydettävissä useita satoja kehotuksia, rohkaisuja ja selviä määräyksiä ryhtyä pyhään sotaan ei-muslimeja vastaan.

Muslimien keskuudessa kytevää radikalisoitumista ei voida pääasiallisesti pitää sosioekonomisista tekijöistä tai koulutuksen puutteesta johtuvana. Pikemminkin useisiin terrori-iskuihin osallistuneet muslimit ovat edustaneet yhteisönsä parempiosaista segmenttiä. Esimerkiksi New Yorkin 11.9.2001 WTC-terrori-iskujen tekijät olivat hyvässä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa olevia henkilöitä eivätkä länsimaisen rasismin tai muun epäkohdan uhreja. Mikä sitten saa eräät islaminuskoiset surmaamaan vääräuskoisia? Toisin kuin ns. tiedostavat tahot yrittävät meille selitellä terrorismin harjoittaminen ei ole islamin vastaista, vaan muslimien pyhiä kirjoituksia tulkiten kaikkein aidointa islamia.

Lähes kaikilla tämän päivän laajemmilla geopoliittisilla konflikteilla on liitäntäkohta islamiin. Thaimaa, Filippiinit, Irak, Syyria, Somalia ja Sudan ovat vain eräitä esimerkkejä niistä maista, joissa tätä nykyä muslimiradikalismi ja islamilainen separatismi ovat aiheuttaneet suurta inhimillistä kärsimystä ja ihmisuhreja. Näissä maissa toimivista islamilaisista terrorijärjestöistä tunnetuin on New Yorkin terrori-iskuista vastuussa ollut al-Qaida. Myös somali-islamistien perustama al-Shabaab on kasvattanut suosiotaan Somalian lisäksi somalidiasporan keskuudessa lähinnä Euroopassa ja Amerikassa. Syyrian sisällissotaan onkin epäilty al-Shabaabin nimissä osallistuneen lukuisia länsimaissa varttuneita somaleita.

Aseellisen jihadin kannatus on paljon suurempaa läntisessä maailmassa asuvien muslimien keskuudessa kuin konsensusmediamme on halunnut myöntää. Pew Researchin vuonna 2007 tekemän kyselytutkimuksen mukaan 22-42 prosenttia alle 30-vuotiaista muslimeista USA:ssa, Britanniassa, Ranskassa, Saksassa ja Espanjassa uskoo itsemurhapommitusten olevan ajoittain oikeutettua. Vuonna 2006 Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan 20 prosenttia maan muslimeista sympatisoi 7.7.2005 tapahtuneiden Lontoon terroripommitusten suorittajia. Belgiassa taas vuonna 2013 peräti 16 prosenttia maan nuorista muslimeista hyväksyi valtioterrorismin.

Dhimmiyden varjo länsimaiden yläpuolella

”Taistelkaa niitä Kirjan ihmisiä (juutalaisia ja kristittyjä) vastaan, jotka eivät usko Allahiin ja viimeiseen päivään, eivät pidä kiellettynä sitä, mitä Allah ja Hä­nen profeet­tansa ovat kieltäneet, eivätkä ota us­konnokseen totuuden us­kontoa. Tais­telkaa heitä vastaan, kunnes he maksavat nöyrinä ve­ronsa.” (Suura 9:29)

Kulttuuri on ihmisten luoma ja heidän ylläpitämänsä keksintö. Tämän vuoksi muslimien määrän voimakas kasvu yhteiskunnassa tulee väistämättä muuttamaan myös suomalaista kulttuuria. Läheskään kaikki muslimit eivät ajattele länsimaiden muuttamista islamilaiseksi, vaan he ainoastaan elävät omaa arkeaan omien tapojensa ja arvojensa mukaisesti. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että yhteiskunta koostuu ihmisistä ja yhteiskunnan arvot ihmisten arvoista. Suomen muuttuminen islamilaiseksi valtioksi ei tietäisi hyvää maamme nykyiselle kristitylle valtaväestölle ja juutalaiselle vähemmistöllemme, agnostikoista ja ateisteista puhumattakaan. He joutuisivat islamilaisen lain (sharia) alla alentumaan dhimmin asemaan eli toisen luokan kansalaisiksi. Muslimeille dhimmi-ajattelu on tärkeä asia, sillä sen kautta islamin ylivoimaisuus voidaan osoittaa nöyryyttämällä vääräuskoisia. Sharia vaatii kaikkia ei-muslimeja maksamaan erityistä lisäveroa (jizya) rangaistukseksi kuulumisestaan eri uskontoon. Tämä vero on suojeluraha, jota maksavat vääräuskoiset ovat islamilaisen valtion suojatteja. Käytännössä tämä suojattiasema ei ole toteutunut vuosisatojen kuluessa läheskään täydellisesti, vaan ”dhimmit” on usein jätetty täysin oman onnessa nojaan sekä alttiiksi muslimien hyökkäyksille lukuisissa maissa.

Sharian kannatus on länsimaiden muslimien keskuudessa hyvin vankkaa. ICM:n vuonna 2006 tekemän selvityksen mukaan 40 prosenttia Britannian muslimeista toivoi islamilaisen lain voimaantuloa uudessa kotimaassaan. Kanadassa 2011 suoritetun kyselyn mukaan 62 prosenttia maan muslimeista toivoi Sharian saavan lisää jalansijaa maassa. Sharia-lain tarkempien säädösten kannatuksesta kertovat Britannian tulokset, joiden mukaan maan muslimeista 33 prosenttia sallisi vaimon alistuvan miehensä käskyvaltaan sekä 10 prosenttia suvun kunnian häpäisseen naisen tappamisen. Lisäksi Britanniassa 33 prosenttia muslimeista sallisi muslimin tappamisen, mikäli hän luopuisi uskonnostaan.

Islam ei kestä julkista kritiikkiä läheskään samalla tavalla kuin muut maailmanuskonnot. Tämän osoittaa Britanniassa suoritettu tutkimus, jonka mukaan maan muslimeista 68 prosenttia halusi pidättää ja asettaa syytteeseen ne ihmiset, jotka loukkaavat islamia. Myös Amerikassa 58 prosenttia muslimeista 2012 koki, ettei islamin tai profeetta Muhammadin arvostelu kuulu USA:n perustuslain ensimmäisen pykälän takaaman sananvapauden suojan piiriin. Islam ei siis selvästikään tunnusta sananvapautta samalla tavalla kuin me länsimaisessa demokratiassa sen tunnemme. Kasvavana uskontona ja valtaa saavana poliittisena ideologiana islamia ei kuitenkaan voida rajata kritiikin ulkopuolelle. Minkään uskonnon ei tule nauttia erityissuojelua kritiikiltä sananvapauden kustannuksella. Radikaalien muslimien ja niin kutsuttujen maltillisten muslimien tavoitteissa rajoittaa islamin arvostelua ja sananvapautta ei ole juurikaan eroja. Ainoastaan heidän keinonsa tavoitteiden saavuttamiseksi ovat erilaiset. Kun radikaalit muslimit vaativat islamin kritisoijia tapettaviksi, niin maltillisina esiintyvät muslimit kehottavat länsimaita kieltämään islamin kritisoinnin lailla.

Islamin uskon staattinen luonne on aiheuttanut sen, että islamin valtapiirissä olevien maiden sosiaalinen, taloudellinen ja poliittinen tila on ratkaisevasti länsimaailmaa jäljessä. Parannuksen saaminen tähän tilanteeseen edellyttäisikin islamin uskon täydellistä reformaatiota. Muslimienemmistöisten maiden johtavissa piireissä ei käytännössä kuitenkaan ole havaittavissa minkäänlaisia islamin uudistuspyrkimyksiä. Lisäksi näiden maiden väestön keskuudessa kaikista radikaalein vähemmistö on aina niskan päällä, koska heidän tapansa tulkita islamia ei voida muslimien pyhien tekstien mukaan kiistää.

Jaakko Hämeen-Anttilan ja muiden ns. islam-asiantuntijoiden tarinat eri uskontojen välisestä harmoniasta islamin valloittamilla alueilla keskiajalla ovat vailla totuusperää. Ehkä kliseisin esimerkki islamin suvaitsevaisuudesta ovat kertomukset andalusialaisista teehuoneista, joissa kulttuurirelativismin höynäyttämien professorien mielestä vallitsi aito harmonia valtaapitävien muslimien ja heidän ”vääräuskoisten” alamaistensa välillä. Tosiasiallisesti islamilaisten valloitussotaretkien seuraukset johtivat juutalaisten ja kristittyjen vainoihin ja joukkosurmiin sekä Välimeren alueella vallinneen kristillisroomalaisen korkeakulttuurin lopulliseen tuhoutumiseen.

Euroopan ja islamin vuosisataisia suhteita kuvaavat lukuisat veriset sodat ja konfliktit, joita on käyty näiden kahden kulttuurialueen rajaseuduilla. Viimeinen muslimien sotilaallinen rynnistys Euroopan sydämeen torjuttiin vasta 1648 yhteiseurooppalaisten joukkojen murskatessa ottomaaniarmeijan Wienin porteilla. Islamilaisen ja eurooppalaisen sivilisaation välejä kuvasikin aina 1950-luvulle asti pyrkimys pysyä toisistaan erossa. Tähän tuli muutos ensimmäisten ei-länsimaalaisten muslimien hakeutuessa lähinnä Englantiin ja Ranskaan näiden kahden valtion entisistä siirtomaista. Euroopan muslimien määrän voimakasta nousua vauhditti myös Saksan ja Itävallan päätös tuoda maahan mittavasti turkkilaista siirtotyövoimaa 1960-luvun alusta alkaen. 1970-luvun lopusta lähtien muslimien muutto Eurooppaan levittäytyi muun muassa Skandinaviaan ja Etelä-Eurooppaan humanitaarisen maahanmuuton seurauksena. Nyt puoli vuosisataa myöhemmin muslimien määrä on kohonnut mittasuhteisiin, joka on maailmanhistoriallisesta katsontakannasta täysin luonnotonta.

Euroopan islamisaatioksi kutsutaan ilmiötä, jossa länsimaisen kulttuuriperimän muovaamat yhteiskunnat vaivihkaa alkavat muuntautua muslimimaiksi. Länsi-Euroopan islamisoitumisesta konkreettisimpia esimerkkejä ovat sharia-tuomioistuimet Britanniassa, musliminaisten omat uintivuorot uimahalleissa, islamin ankaran kritiikin kriminalisointi vihapuhelainsäädännöllä, sosiaaliturvalainsäädännön mukauttaminen muslimien elämäntapaa palvelevaksi, koulujen joulujuhlien kitkeminen muslimien miellyttämiseksi, juutalaisvainot (näkyvimmin Etelä-Ruotsin kaupungeissa), eurooppalaisten kirkkojen johtoportaan naiivi islamin mielistely ja puolustaminen kirkon jäsenten edun vastaisesti ja niin edelleen.

Islamilaisen arjen rantautuminen Eurooppaan on siis ollut lukuisten sosiaalisten konfliktien värittämä. Lähes jokaisen eurooppalaisen metropolin ympärille on muodostunut islamilaisia ghettovyöhykkeitä, joita riivaa rikollisuus, sosiaalitukiriippuvuus sekä uskonnollinen radikalisoituminen. Konsensuspoliitikot ovat yrittäneet lieventää tätä kehitystä ympäri Eurooppaa niin sanotulla monikulttuurisuusajattelulla, jonka ytimessä on muslimien kannustaminen elämään omien tapojensa ja arvojensa mukaisesti. Monikulttuurisen lähestymistavan vuosikymmenien mittainen harjoittaminen ei ole kuitenkaan johtanut eri väestöryhmien keskinäiseen harmoniaan eurooppalaisissa yhteiskunnissa, vaan muslimien voimistuneeseen segregoitumiseen eli eristäytymiseen vallitsevasta yhteiskunnasta.

Muslimeiden haluttomuudesta sulautua valtavirtayhteiskuntaan kertovat arkielämän havaintojen perusteella useiden kyselytutkimusten tulokset. Saksassa 2012 suoritetun kyselytutkimuksen mukaan 46 prosenttia maan muslimeista toivoo, että maassa olisi jonain päivänä enemmän muslimeita kuin kristittyjä. Amerikassa Pew Researchin mukaan 49 prosenttia muslimeista toteaa olevansa muslimeita ensin ja sitten vasta amerikkalaisia. Espanjassa taas 32 prosenttia maan islamuskoisista asukkaista ei identifioidu isäntämaahansa.

Kuten olemme voineet muualta Länsi-Euroopasta havaita, muslimitaustaisten maahanmuuttajien ei edes tarvitse muodostaa enemmistöä väestöstä aiheuttaakseen vakavia yhteiskunnallisia ongelmia. Muslimien joukkomuuton seurauksena Eurooppaan ei ole syntynyt harmonista muslimien ja kristittyjen muodostamaa yhteiskuntaa sekä eurooppalaisen kulttuurin uutta renessanssia islamin myötävaikutuksesta. Pikemminkin islamin tunkeutuminen vanhan mantereen sydämeen on aiheuttanut vakavan särön eurooppalais-länsimaiseen yhtenäiskulttuuriin. Onkin osoittautunut selväksi, ettei islamilla ei ole sijaa eurooppalaisessa kohtalonyhteisössä.

Rauhan vai konfliktien uskonto?

”Kuinka monia kaupunkeja olemmekaan tuhonneet. Meidän voimamme kohtasi heidät yöllä kun niiden asukkaat nukkuivat.” (Suura 7:4)

”Taistelkaa Allahin tiellä niitä vastaan, jotka taistelevat teitä vastaan, mutta älkää sortuko tekemään väärin: Allah ei rakasta väärintekijöitä. – Surmatkaa heidät, (ei-muslimit) missä heidät kohtaattekin, ja ajakaa heidät pois sieltä mistä he ajoivat teidät pois, sillä epäjumalanpalvelus on pahempi synti kuin tappaminen. Älkää kuitenkaan taistelko heitä vastaan suojatun temppelin (Kaaba) luona, elleivät he ensin käy siellä teidän kimppuunne: vain silloin voitte surmata heidät siellä. Tämä on uskottomien palkka.” (Suura 2:190-191)

Konsensusmedialla ja monikulttuurisuuspoliitikoilla on aina tapana islamiin liittyvien konfliktien yhteydessä vakuutella islamin rauhanomaisesta luonteesta ja suuren enemmistön maltillisuudesta. Voidaan kuitenkin pohtia, mitä tällä muslimien ”maltillisella” enemmistöllä oikeastaan tarkoitetaan. Maltillisen ja radikaalin muslimin raja on kuin veteen piirretty viiva. Minulle kaikki sellaiset muslimit näyttäytyvät radikaaleina, jotka vaativat esimerkiksi lapsilleen erillisoikeuksia olla osallistumatta koulujen musiikin ja liikunnan tunneille, kannattavat poikien ei-lääketieteellisin perustein suoritettavia ympärileikkauksia, vaativat peruskoulujen ruokalistoilta porsaanlihaa poistettavaksi tai jotka eivät hyväksy sitä, että profeetta Muhammadista piirretään pilakuvia. On mahdollista väittää kaikkien niiden muslimien olevan tietyssä määrin radikaaleja, jotka eivät halua elää Suomessa maan tapojen ja perusarvojen mukaisesti.

Miksi islam sitten näyttäytyy julkisuudessa radikaalina? Se tuskin johtuu siitä, että Jussi Halla-aho tai allekirjoittanut olemme joskus kirjoitelleet islamista kielteiseen sävyyn internetissä. Useiden eurooppalaisten maiden televisiokanavilla on esitetty dokumentteja piilokameramateriaalista, jota on kuvattu kyseisten maiden moskeijoissa. Näiden dokumenttien perusteella länsimaisen eliitin lellimät imaamit ja muut islamin auktoriteettitahot julistavat vihan ja segregoitumisen agendaa kulissien takana. Samat imaamit ja muftit, joita hallitsevat luokat ylistävät monikulttuurisuuden mannekiineina, kehottavat suljettujen ovien takana muslimeja eristäytymään valtavirtayhteiskunnasta ja valmistamaan asuinvaltiotaan islamilaiseen vallankumoukseen. Yksi tunnetuimmista paljastusdokumenteista, Undercover Mosque, esitettiin Britannian Channel 4 -kanavalla. Siinä brittiläiset imaamit muun muassa tuomitsivat muslimien integroitumisen brittiläiseen yhteiskuntaan, kehottivat lyömään naista, jos hän ei kymmeneen ikävuoteen mennessä käytä huivia sekä ennustivat muslimien armeijan nousevan ei-muslimeja vastaan Englannissa.

En henkilökohtaisesti toivo etniskulttuuristen ryhmien välille syttyvän konflikteja Euroopassa. Viime vuosikymmenten kehitystä tarkastelemalla pelkoni islamin ja kristillisen sivilisaation välisestä yhteentörmäyksestä on kasvanut. Mikäli muslimimaahanmuuttajat eivät jatkossakaan näytä merkkejä halusta sopeutua eurooppalaisten kansojen kulttuureihin ja tapakäytäntöihin, on suurena vaarana se, että kantaväestö tulee ottamaan oikeuden niin sanotusti omiin käsiinsä. Anarkian ja kaaoksen palaamista Eurooppaan lähes seitsemän vuosikymmentä toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, ei kukaan demokraattisen yhteiskunnan suojelemiseen sitoutunut länsimaalainen eurooppalainen voi pitää toivottavana. Tämän vuoksi koen tehtäväkseni pyrkiä osaltani estämään Suomen vajoamisen muslimien ja kantaväestön väliseen sisällissotaan.

Länsimaisen Euroopan ja Suomen puolesta

”Yksittäiset muslimit saattavat toki osoittaa loistavia ominaisuuksia, mutta tämän uskonnon vaikutus halvaannuttaa sen seuraajien sosiaalisen kehityksen. Maailmassa ei ole voimakkaampaa taannuttavaa voimaa. Muhamettilaisuus on taistelunhaluinen ja käännytystä harjoittava uskonto, joka on kaikkea muuta kuin kuolemaisillaan. Se on jo levinnyt kautta Keski-Afrikan tuottaen pelottomia taistelijoita joka askelmallaan. Ja jos kristinuskoa eivät suojelisi tieteen vahvat käsivarret tieteen, jota vastaan se oli turhaan taistellut modernin Euroopan sivilisaatio saattaisi romahtaa, samoin kuin romahti muinaisen Rooman sivilisaatio.” (Sir Winston Churchill, Britannian pääministeri 1940-1945, 1951-1955)

Euroopan ja Suomen islamisoituminen on torjuttava päättäväisesti. Tämä tarkoittaa välittömiä hallinnollisten sekä lainsäädännöllisten muutosten käynnistämistä mantereemme alueella, jotta muslimimaista Eurooppaan kohdistuva maahanmuutto saataisiin alennettua minimaaliselle tasolle. Lisäksi länsimaissa asuvien muslimien muuttamista takaisin kotimaihinsa olisi kannustettava aktiivisesti. Eurooppaan jäävien muslimien pitäisi puolestaan solmia integraatiosopimus isäntävaltioidensa kanssa, jossa he sitoutuvat elämään sekulaarin ja liberaalidemokraattisen yhteiskuntajärjestyksen normien mukaisesti. Tämä tarkoittaa niiden islamilaisten erityistapojen hylkäämistä, jotka sotivat eurooppalaista elämänmuotoa vastaan. Mikäli islamin uskoa tunnustava henkilö ei kykene sovittamaan tapojaan integraatiosopimuksen määrittelemiin puitteisiin, tulisi seurauksena olla tämän yksilön maasta karkottaminen. Muslimit on myös saatettava kantaväestön kanssa yhdenvertaiseen asemaan, jolloin heidän erityissuojelunsa julkishallinnon ja oikeuslaitoksen puolelta lopetettaisiin. Tämä tarkoittaa kaikenlaisesta positiivisesta diskriminaatiosta sekä nykyisestä oikeuskäytännöstä vihalainsäädännön tulkitsemisessa luopumista. Tällöin työpaikkojen saannissa ei olisi julkisella sektorilla eduksi vähemmistötausta, eikä vihapuheen perusteella jätettäisi henkilöä tuomitsematta, mikäli herjan kohteena on kristinusko tai suomalainen kantaväestö. Kaiken kaikkiaan olisi toivottavaa, että muslimien määrä ja islamin rooli eurooppalaisissa yhteiskunnissa jäisi mahdollisimman pieneksi sosiaalisen rauhan säilyttämiseksi maanosassamme.

Meillä suomalaisilla on vuosisatoja ollut merkittävä historiallinen tehtävä suojella länsimaista kulttuuria Pohjolassa. Tämän kansallisen mission täyttäminen edellyttää islamilaisen kulttuuri-invaasion vastaisen demokraattisen vastarinnan voimistamista Suomen kansan keskuudessa. En halua sellaista tulevaisuutta maallemme, jossa suomalaiset jälkipolvet joutuvat aloittamaan päivänsä muslimien muezzin-huutojen kaikuessa minareeteista kaupungeissamme. En myöskään toivo koskaan näkeväni maamme kaduilla varjoihmisen asemaan alennettujen burqaa ja niqabia pitävien naisten massaa. Maamme kaikkien väestöryhmien sukupuolesta, iästä tai etnisestä taustasta riippumatta olisi lähdettävä mukaan islamisaation vastaiseen kamppailuun, sillä vain islamin vaikutusvallan patoaminen Euroopassa takaa meille kaikille inhimillisen elämän edellytykset.