Takaisin pääsivulle

04 syyskuu
2018

Maahanmuuttajien kotouttaminen ei toimi – Suomi seuraa Ruotsin tietä

Eduskunnassa keskusteltiin tänään (4.9.2018) hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä. Alla oma salipuheeni kyseisessä asiakohdassa:

Arvoisa puhemies! Olen tässä vuodesta toiseen ihmetellyt, miten suomalaiset päättäjät eivät tunnu ymmärtävän sitä tosiasiaa, etteivät nämä nykyisenkaltaiset kotouttamistoimenpiteet toimi. Nykymuotoinen kotouttaminen, jossa tulijalla ei ole lähes minkäänlaista vastuuta omasta kotoutumisestaan ja jossa toisaalta meitä suomalaisia painostetaan mukautumaan uusien tulijoiden tapoihin ja kulttuureihin, on lähtökohtaisesti täysin väärä tapa toimia.

Me kaikki tiedämme sen, että maahanmuuttajien epäonnistunut kotoutuminen aiheuttaa suuria yhteiskunnallisia ongelmia, jotka ovat Länsi-Euroopassa arkipäivää: Autoja palaa. Kouluissa opetuksen laatu ja lasten oppimistulokset heikkenevät. Lähiöt muuttuvat asuinkelvottomiksi. Tavalliset ihmiset, eritoten naiset ja lapset, eivät uskalla liikkua iltaisin ulkona. Tiettyjen maahanmuuttajaryhmien työttömyys on moninkertaista kantaväestöön verrattuna, minkä seurauksena taloudellinen huoltosuhde heikkenee ja niin edelleen. Tämä on se reaalitodellisuus, mitä humanitaarisesta maahanmuutosta seuraa.

Arvoisa puhemies! Ehkäpä suurin huolenaiheeni nyt tehtävässä lakiuudistuksessa liittyy siihen, ettei kotouttamistoimenpiteiden poikkihallinnollisuutta saada toteutettua vaan samankaltaisia toimintoja tapahtuu useilla eri tasoilla, kun kotouttamisesta sisällytetään vastuu sekä maakunnille että kunnille. Kustannukset tulevat kasvamaan entisestään, eikä valtion ohjaama tuki järjestäjille tule riittämään. Tällöin esimerkiksi kuntien on ohjattava lisää muita varojaan kotouttamiseen. On tärkeää ymmärtää, että humanitaariseen maahanmuuttoon ja kotouttamiseen käytetty raha on pois kaikista muista julkisen sektorin tehtävistä ja julkisista palveluista.

Arvoisa puhemies! Yleisesti ottaen en voi käsittää, miten Suomessa päättäjillä on niin naiivi suhtautuminen humanitaarisin perustein maahan tulleiden henkilöiden kotoutumisen onnistumiseen. Miten meillä Suomessa edelleen päättäjät uskovat siihen, että voisimme Suomessa onnistua siinä, missä poikkeuksetta kaikki muut Länsi-Euroopan maat ovat tähän asti epäonnistuneet? Väitän, että vaikka vastuuta kotouttamisesta siirrettäisiin minne tasolle tahansa, maakuntiin, kuntiin, niin kotouttamisessa ei tulla onnistumaan.

Rehellisyyden nimissä on uskallettava todeta ääneen myös se tosiasia, että kotouttamistoimenpiteitä tarvitaan pääasiassa vain niille ryhmille, jotka tulevat Afrikasta ja Lähi-idästä pakolaisina tai turvapaikanhakijoina. Olivatpa he sitten olleet maassa 10 tai 20 vuotta, heidän osuutensa työllisyystilastoissa ja tuottavan työn tekijöinä on tutkitusti edelleen alhainen, mikä kertoo, mistäpä muusta kuin epäonnistuneesta kotoutumisesta!

Arvoisa puhemies! En usko uuden lain tuovan tilanteeseen muutosta. Kotouttamistoimenpiteissä tulisi ottaa aivan uusi suunta. Päävastuu kotoutumisesta tulee olla maahanmuuttajalla itsellään. Lisäksi Suomen ei tule ottaa jatkossa vastaan humanitaarista maahanmuuttoa, koska erilaisten tilastojen valossa tällainen maahanmuutto ei palvele suomalaisen yhteiskunnan etuja. Ja miksi otamme jatkuvasti vastaan uusia vaikeasti kotoutettavia maahantulijoita, kun entisiäkään tulijoita ei ole saatu vielä kotoutumaan?

Nykyisin harjoitettava humanitaarinen maahanmuutto ja niin kutsuttu kotouttaminen, joka siis käytännössä tarkoittaa sitä, että maahantulijoiden annetaan elää Suomessa aivan kuin he eivät olisi koskaan omaa kotimaataan jättäneetkään, johtaa integraation sijaan segregaatioon eli maahanmuuttajien eristäytymiseen valtavirtayhteiskunnan ulkopuolelle. Katsokaa Ranskaa, katsokaa Saksaa, katsokaa Ruotsia ja niitä palavia lähiöitä: siinä näette Suomen tulevaisuuden, jos politiikan suuntaa ei saada muutettua.