Takaisin pääsivulle

04 lokakuu
2015

Maahanmuuton aiheuttama väestörakenteen muutos

Oheisessa Kyösti Tarvaisen (PhD, systeemianalyysin dosentti, emeritus) laatimassa raportin lyhennelmässä tarkastellaan, millaisia väestörakenteen muutoksia maahanmuutto aiheuttaa. Muutokset voivat tuntua uskomattomilta, minkä takia mainittakoon, että tutkimuksen aiemman version ovat tarkistaneet Oxfordin väestötieteen professori David Coleman ja Ruotsin tilastokeskuksen väestötieteilijät epävirallisesti.

Väestörakenteen muutos, jos maahanmuutto jatkuu viime vuosien suuruisena
- lyhennelmä demografisesta tutkimuksesta

 

1. HISTORIALLINEN KEHITYS

Kantaväestön[1] ja muslimi-väestön[2] tähänastinen kehitys nähdään kuvista 1 ja 2. Kuvissa on tilaa, jotta lukija voi itsekin arvella, millaisena kehitys jatkuu – alempaa tekstistä löytyy tietokoneohjelman laskemat ennusteet.

kuva1

Kuva 1. Kantaväestön osuus prosentteina koko väestöstä 1980-2015.

kuva2

Kuva 2. Muslimi-väestön osuus prosentteina koko väestöstä 1990-2015.

2. KANTA- JA MUSLIMIVÄESTÖN ENNUSTE, JOS MAAHANMUUTTO JATKUU VIIME VUOSIEN SUURUISENA

Kuva 3 esittää demografisen tietokoneohjelman tekemää ennustetta kantaväestölle vuoteen 2100 asti. Kuva 4 on vastaava ennuste muslimi-väestölle. Ennusteissa on oletettu, että maahanmuutto jatkuu nykytasolla, jona on käytetty vuosien 2012-2014 keskimääräistä maahanmuuttoa (netto).

Tänä vuonna 2015 maahanmuutto on aiempaa suurempaa. Jos suurentunut maahanmuutto jatkuu, muutokset nopeutuvat.

kuva3

Kuva 3. Kantaväestön osuus, jos maahanmuutto jatkuu vuosien 2012-2014 keskiarvon suuruisena (ks. taulukko 1). Ennusteet on tehty tarkalla demografisella tietokoneohjelmalla (kohortti-komponentti -menetelmällä).

Kuvasta 3 (ja kuvaajia jatkamalla) nähdään, että nykyisen maahanmuuton jatkuessa kantaväestö jää vähemmistöksi seuraavina vuosina:

Ruotsi  2065
Norja   2070
Tanska 2105
Suomi  2145.

kuva4

Kuva 4. Muslimi-väestön osuus, jos maahanmuutto jatkuu vuosien 2012-2014 keskiarvon suuruisena.

Kuvasta 4 nähdään, että vuosisadan lopulla kolmannes Ruotsin väestöstä on muslimeja, jos nykyisenlainen maahanmuutto jatkuu[3].

3. LÄNSIMAALAISEN VÄESTÖN ENNUSTE, JOS MAAHANMUUTTO JATKUU VIIME VUOSIEN SUURUISENA

Norjan ja Tanskan tilastokeskukset jakavat maailman maat länsimaihin ja ei-länsimaihin.  Länsimaita[[4] ovat EU-maat, Norja, Islanti, Sveitsi, USA, Australia, Uusi Seelanti ja eräät pikkuvaltiot. Vastaavasti Pohjoismaissa voi kiinnittää huomiota yhdistettyyn länsimaiseen väestöön, joka koostuu kantaväestöstä ja ulkomaalaistaustaisista henkilöistä, joilla on länsimainen taustamaa.

Kuva 5 esittää tämän yhdistetyn länsimaisen väestön osuuden kehitystä olettaen että maahanmuutto jatkuu vuosien 2012-2014 keskiarvon suuruisena. Nähdään, että tällöin Ruotsissa länsimaalainen väestö jää vähemmistöksi jo vuosisadan lopulla.

kuva5

Kuva 5. Väestöprojektio länsimaalaiselle väestölle, joka koostuu kantaväestöstä ja länsimaalaisista4 ulkomaalaistaustaisista henkilöistä. Projektiossa maahanmuuton on oletettu pysyvän nykytasolla (jona on käytetty vuosien 2012-2014 keskiarvoa).

4. ENNUSTEIDEN TARKKUUDESTA

Koska väestöprojektioilla on vahva biologinen perusta, ne ovat yleensä luotettavimpia tulevaisuuden ennusteita. Suurin epävarmuus liittyy maahanmuuton suuruuteen. Edellä esitellyissä projektioissa maahanmuutto on pidetty vakiona, viime vuosien suuruisena.

Siten esitetyt projektiot osoittavat varsin tarkasti, mihin suuntaan olemme menossa, jos maahanmuutto jatkuu viime vuosien tasolla (vuoden 2015 suurta maahanmuuttoa ei ole vielä huomioitu).

Historiallisena trendinä kaikissa Pohjoismaissa on ollut maahanmuuton lisääntyminen. Yksi syy on se, että mitä enemmän maassa on maahanmuuttajia jostain ulkomaasta, sitä enemmän on henkilöitä, jotka voivat opastaa ja auttaa uusia henkilöitä muuttamaan kyseisestä ulkomaasta Pohjoismaahan.

Toinen syy on se, että maahanmuuttajat solmivat paljon avioliittoja henkilöiden kanssa, jotka tulevat maahanmuuttajan taustamaasta. Kaikkein yleisintä tämä on muslimien keskuudessa. Heistä noin joka toinen solmii avioliiton (usein vanhempien avustamana) ulkomaisen, yleensä oman klaaninsa muslimin kanssa. Näin uusi muslimi pääsee länsimaahan.

Jo pelkästään ulkomaiset aviopuolisot varmistavat sen, että maahanmuuttajaväestö ennen pitkää varmuudella kasvaa kantaväestöä suuremmaksi. Esimerkiksi jos 30 % jostain etnisestä ryhmästä saa puolison ulkomailta, tämä on suunnilleen sama kuin se, että ryhmän syntyvyys olisi 30 % suurempi kuin kantaväestön.

Siten kuvien 3-5 esittämä tulevaisuus on realistinen, jos maahanmuuttopolitiikkaan ei tehdä erittäin suuria muutoksia. Selvästikin muutosten tarvitsee koskettaa mm. ulkomaisia puolisoita ja kansainvälisiä sopimuksia. Ihmisoikeudet ovat niin huomattavassa asemassa maahanmuuttajaväestön kasvussa, että ennusteiden perusteella voidaan todeta, että nykyiset ihmisoikeudet uhkaavat kansojen oikeutta omaan kansallisvaltioonsa.

Maahanmuuttoa on tähän asti käsitelty lähinnä yksilökohtaisesti: yksilöt ovat saaneet turva- ja työpaikkoja, yksittäiset ihmiset ovat osoittaneet humaanisuuttaan maahanmuuttajia kohtaan, nykyisenlaista maahanmuuttoa vastustavia ihmisiä on usein syytelty henkilökohtaisista fobioista ja sivistymättömistä ominaisuuksista kuten rasismista.

Mutta nyt väestöennusteet osoittavat sen, että maahanmuuttoa ei voi enää tarkastella vain yksilökohtaisesti, vaan ensisijaisesti yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä.  On ajateltava millaisessa Suomessa tulevat sukupolvet tulevat elämään.

5. SUHTAUTUMINEN ENNUSTEISIIN

Kun kyse on ennennäkemättömästä historiallisesta muutoksesta, moni ihminen sivuuttaa ennusteetkin outoina, ikävinä asioina. Siksi on syytä lyhyesti käsitellä suhtautumista väestöennusteisiin. Seuraavassa on kolme keskeistä näkökohtaa.

1. (Ennusteiden luotettavuus) Ensimmäisen hätkähdyttävän ennusteen teki Englannissa parlamentin jäsen Enoch Powell vuonna 1968 (Rivers of Blood -puhe). Hän ennusti, että vuonna 2000 Britannian asukkaista 10 % olisi maahanmuuttajataustaisia. Tämä ennuste, jota yleisesti pidettiin aivan uskomattomana, osoittautui oikeaksi. Väestöprojektiot ovat muutenkin osoittautuneet luotettavimmiksi ennusteiksi. Uusimpien professori David Colemanin tutkimusten mukaan, valkoihoiset britit jäävät vähemmistöksi vuonna 2070.

2. (Vastuu tulevaisuudesta – oman hyvyyden todistamisen sijasta) Powell mainitsee keskeisen asian poliitikoille puheensa ensimmäisessä lauseessa: ”Valtiomiestaidon korkein tarkoitus on valmistautua ehkäistävissä oleviin koettelemuksiin”. Toisin sanoen todellinen valtiomies (ja valtionainen) ajattelee tulevia sukupolvia.

Valtiomiestaidon vastakohtana on usein se, että poliitikko tai lehtimies reagoi lyhytnäköisen humaanisti ajankohtaisiin ongelmiin – tyytyväisenä oman hyvyytensä osoittamisesta. Näissä sentimentaalisissa humaaneissa reaktioissa ihminen ei ota huomioon edes sitä, kuinka epämiellyttävässä segregoituneessa Suomessa hänen mahdolliset omatkin jälkeläiset joutuvat elämään.

3. (Väestömuutosten merkityksen ymmärtäminen) Powell tiesi Intian kokemustensa perusteella, miten onnetonta voi olla, kun maassa on erilaisia etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä.   Hänelle maahanmuutto oli yhteiskunnan väestörakennetta koskeva ongelma. Tätä ei ymmärretty, vaan Powellia yleisesti syytettiin rasismista. Kun pääministeri David Cameron on nyt voimakkaasti ajanut maahanmuuton vähentämistä, Powellin ennakoimat yhteiskunnalliset ongelmat ovat tulleet niin näkyviksi, että Cameron ei ole saanut samanlaista syytöstä. Maahanmuuton dynamiikasta kertoo se, että Britannian maahanmuuttoa ei ole pystytty vähentämään.

Demokraattisessa yhteiskunnassa vähemmistöt eivät yleensä ole suuri ongelma, jos niiden koko on suhteellisen pieni. Mutta nyt Pohjoismaissa nähdään, että vähemmistöt ovat kasvamassa ajan myötä jopa niin suuriksi, että kantaväestö jää vähemmistöksi. Tämä merkitsee luonnollisesti suuria kulttuurisia muutoksia. Taasen ne yli 100 maata, joista mahanmuuttajat tulevat, säilyttävät kulttuurinsa 100-prosenttisesti.

On huomattava, että väestömuutoksiin liittyy se vakava asia, että ne ovat yleensä peruuttamattomia rauhan oloissa. Esimerkiksi USA:ssa orjuuden lopettamisen jälkeen presidenttiä myöten ajateltiin, että mustat muuttaisivat takaisin Afrikkaan, mutta vain pieni osa heistä muutti.

Maahanmuuttajaväestön suhteellisen määrän suhteen Suomi tulee noin 40 vuotta Ruotsin perässä. Siten voi kurkistaa Suomen tulevaisuuden ongelmiin (jos ratkaisevia muutoksia ei tehdä) seuraamalla esimerkiksi ruotsalaista maahanmuuttosivustoa http://avpixlat.info/.

LISÄTIETOJA VÄESTÖMALLISTA

1. Mallin lähtökohdista ja parametreista

Pohjoismaiden tilastokeskukset laativat pitkän ajan väestöennusteita. Mutta koska ne eivät rekisteröi etnisyyttä tai uskontoa, niitä koskevia ennusteita ei tehdä[5]. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on hahmottaa väestön etnisen ja uskonnollisen kokoonpanon muutoksia.

Merkittävin uskontoihin liittyvä muutos on islaminuskoisten määrän kasvu, ja tässä käsitelläänkin uskonnoista vain islamia. Pew-tutkimuslaitos on tehnyt kaksi merkittävää tutkimusta (2011, 2015), joissa on laadittua ennusteet kaikkien maiden muslimiväestöille vuosiksi 2030 ja 2050.

Käsillä oleva tutkimus onkin ottanut lähtökohdakseen Pew-tutkimuslaitoksen arviot Muslimien väestöosuuksista 1.1.2015 ja muslimien hedelmällisyyden kehityksestä 2010-2050. Nykyisenä (netto) maahanmuuton määränä on käytetty vuosien 2012-2014 keskiarvoa. Taulukossa 1 on väestömallin tärkeimpiä parametreja.

Tietokoneohjelmassa on käytetty tarkkaa kohortti-komponentti -menetelmää. Siinä otetaan huomioon kunkin väestö- ja maahanmuuttajaryhmän ikäjakaumat, ikäkohtaiset synnyttämisen ja kuoleman todennäköisyydet. Tarvittavat kolmisen tuhatta tietoa on saatu tilastokeskusten tietopankeista. Elinajan piteneminen on otettu huomioon ruotsalaisen mallin mukaisesti (Statistics Sweden, 2015).

Taulukko 1. Väestömallin pääparametrit, kun maahanmuuton oletetaan jatkuvan vuosien 2012-2014 keskiarvon suuruisena.

kuva6

Väestömallin tulokset on esitetty edellä kuvissa 3-5.

2.Vertailua muihin väestötutkimuksiin

Seuraavassa verrataan tuloksia Eurostatin ja Pew-tutkimuslaitoksen aiempiin tuloksiin:

• Eurostat (Lanzieri, 2011) on tehnyt ennusteet EU-maiden maahanmuuttajaväestöille vuodeksi 2061. Seuraavassa on Eurostatin mallin 4 (täydellisin malli) mukaiset väestöosuudet. Norja ei EU:n ulkopuolisena maana ole mukana. Suluissa on käsillä olevan tutkimuksen mukaiset prosenttiosuudet maahanmuuttajaväestölle, jos maahanmuutto jatkuu vuosien 2012-2014 tasolla.

Suomi 20 % (25 %), Ruotsi 39 % (49 %), Tanska 36 % (34 %).

• Pew Research Center (2015) arvioi muslimien väestöosuuksiksi vuonna 2050 seuraavat prosenttiluvut. Suluissa on käsillä olevan tutkimuksen mukaiset prosenttiosuudet.

Suomi 3.4 % (4.7 %), Ruotsi 12.4 % (18.0 %), Norja 8.9 % (9.7 %), Tanska 8.5 % (8.7 %). Ruotsin kohdalla käsillä oleva tutkimus antaa selvästi suurempia lukemia kuin aiemmat kaksi tutkimusta. Syynä ovat maahanmuuton ja muslimien osuuden lisääntyminen viime vuosina Ruotsissa, mikä tässä uudemmassa tutkimuksessa on voitu huomioida.

3. Tehtyjä lisätutkimuksia

Tästä tutkimuksesta on valmistunut yksityiskohtaisempi, demografiseen tiedelehteen tarkoitettu englanninkielinen käsikirjoitus ”Population projections for Sweden, Denmark, Norway, and Finland”. Se on saatavilla sähköpostiosoitteesta kyosti.tarvainen@gmail.com.

Siinä on edellä mainittujen asioiden lisäksi tarkasteltu seuraavia skenaarioita:

• Assimilaatio avioliittojen kautta. Osa maahanmuuttajista menee naimisiin kantaväestöön kuuluvan henkilön kanssa. Yhden tai useamman sukupolven kuluessa nämä henkilöt tai heidän jälkeläisensä sulautuvat yleensä täysin kantaväestöön. Tutkimuksessa on käytetty Ruotsin tilastokeskuksen tietoa, että 6 % kantaväestöstä menee naimisiin ulkomaalaisen kanssa. Tutkimuksessa on yksinkertaistaen oletettu, että näistä ulkomaalaisista tulee heti osa kantaväestöä. Näin määritelty kantaväestö jää vähemmistöön vain hieman hitaammin kuin kuvassa 3.

• Tilastokeskusten ennusteet maahanmuutosta. Tilastokeskukset tekevät ennusteita maahanmuuton suuruudelle. Suomen ennusteessa maahanmuuton on oletettu pysyvän viime vuosien tasolla, jolloin projektio ei poikkea kuvasta 3. Muiden maiden ennusteissa maahanmuuton on oletettu vähenevän tällä vuosisadalla.  Maahanmuuton määrien ennusteille ei luonnollisesti ole mitään varmoja perusteita. Aiemmissa ennusteissa tilastokeskukset ovat aliarvioineet maahanmuuton suuruuden. Jos demografisessa tietokoneohjelmassa käytetään tilastokeskusten ennusteita maahanmuutosta, niin kuvaan 3 verrattuna Suomen kohdalla siis ei tapahdu muutosta; Ruotsin ja Norjan kohdalla kantaväestön vähemmistöksi jääminen tapahtuu 50 vuotta myöhemmin; Tanskassa muutamia vuosikymmeniä vielä myöhemmin, koska maahanmuuton on tulevaisuudessa oletettu olevan jopa vähäisempää kuin Suomessa.

Toisin sanoen vaikka otamme huomioon assimilaation avioliittojen kautta ja tilastokeskusten ennusteet maahanmuutosta, niin näidenkin projektioiden mukaan pohjoismaiset kantaväestöt tulevat jäämään vähemmistöksi.

Alaviitteet

[1]Kaikki pohjoismaiset tilastokeskukset käyttävät samantapaisia luokitteluja ihmisen taustalle. Hieman yksinkertaistaen sanottuna esimerkiksi jos Suomessa asuva henkilö on syntynyt ulkomailla tai hänen molemmat vanhempansa ovat syntyneet ulkomailla, hänen sanotaan olevan ulkomaalaista syntyperää; muuten hän on suomalaista syntyperää. Tässä raportissa on käytetty termiä Suomen kantaväestö, jonka likimääräiseksi suuruudeksi 1.1.2015 on otettu suomalaista syntyperää olevien henkilöiden lukumäärä 1.1.2015. (Kantaväestö, joka – tilastotietojen saatavuuden vuoksi – on määritelty likimääräisesti tällä tavalla, sisältää siten myös sellaisia henkilöitä, joiden toinen vanhempi on syntynyt ulkomailla, sekä myös kolmannen polven maahanmuuttajia).

Tässä raportissa kantaväestöä on likimäärin tarkasteltu suljettuna ryhmänä mallin alkupäivän 1.1.2015 jälkeen: on likimääräisesti ajateltu, että avioliitot tapahtuvat kantaväestön sisällä. Itse asiassa kantaväestön ennuste ei paljon muutu, jos kantaväestöön luetaan kuuluvaksi ne ulkomaalaista syntyperää olevat henkilöt, jotka menevät naimisiin suomalaista syntyperää olevien henkilöiden kanssa (laajemmassa raportissa on tehty tällainen assimilaatiotarkastelu).

Kun kantaväestöä tarkastellaan omana ryhmänään, niin silloin itse asiassa tarkastellaan kantaväestön geenien osuuden kehitystä. Kuten nykyaikainen geenitutkimus osoittaa, pohjoismaisilla kansoilla on omat geenistönsä, jotka ovat lähellä toisiaan ja myös muita valkoihoisten etnisten ryhmien geenistöjä.

Pohjoismaisten kansojen geenistöt ovat ainutlaatuisen, toistumattoman evoluution tuloksia. Pohjoismaiden kantaväestöjen esi-isillä, jotka satoja tai tuhansia vuosia sitten asettuivat ankariin luonnonolosuhteisiin, täytyi hengissä pysymiseksi olla esimerkiksi sisukkuutta, kekseliäisyyttä, organisaatiokykyjä. Näitä ominaisuuksia vaadittiin metsästyksessä, kalastuksessa, maanviljelyksessä, talvivaatetuksen valmistamisessa, talviasumusten rakentamisessa, ruoan talvivarastoinnissa. Ankarissa olosuhteissa miehet ja naiset ponnistelivat rinta rinnan, mistä juontuu myönteinen perusasenne miehen ja naisen väliselle tasa-arvolle. Jokainen henkilö ja perhe vastasivat lähinnä itse hengissä pysymisestään – tästä ovat peräisin yksilöllisyys ja yritteliäisyys. Mutta samalla ihmiset toimivat nöyrinä luonnon ankarien lakien alaisina, mistä varmaankin juontuu pohjoismaalaisten kunnioitus myös yhteiskunnan lakeja sekä muita yhteiskunnallisia ja aatteellisia asioita kohtaan. Esi-isiltä perityt kekseliäisyys ja älykkyys näkyvät nyt esimerkiksi siinä, että innovatiivisuus-vertailuissa pohjoismaalaiset ovat kärjessä.

[2]Pew-tutkimuslaitoksen raporteissa muslimeina pidetään henkilöitä, jotka identifioituvat muslimeiksi eli sanovat: ”olen muslimi”. Muslimeja on tässä raportissa, kuten tutkimuksessa (Pew Forum, 2011), likimäärin tarkasteltu suljettuna ryhmänä, jossa muslimi menee naimisiin muslimin kanssa, lapset ovat muslimeja ja muslimit pitävät uskontonsa ja muslimeiksi ei käännytä, koska muunlaiset tapaukset ovat suhteellisen harvinaisia.

[3]Ruotsin islamisoitumisen nopeutta voi verrata siihen, kun aikoinaan Turkin alue, joka oli 100-prosenttisesti kristitty, muuttui 300 vuodessa 50-prosenttisesti islamilaiseksi.

[4]Norjan ja Tanskan tilastokeskuksen luokittelussa Venäjä/Neuvostoliitto ei ole länsimaa, mikä Suomen kohdalla on osittain ongelmallista, varsinkin kun eniten maahanmuuttajia on tullut näistä valtioista. Muuttajien joukossa on länsimaihin voimakkaasti sitoutuneita henkilöitä (esimerkiksi inkerinsuomalaisten joukossa), mutta myös venäläisiksi identifioituvia. Jos Venäjältä tulevat maahanmuuttajat lasketaan länsimaalaisiksi, länsimaalaisten maahanmuuttajien osuus 2012-2014 on 53 %. Vastaavasti Suomessa asuvista ulkomaalaisperäisistä 51 % olisi länsimaalaisia.

[5]Ainoana Pohjoismaana Suomessa rekisteröidään äidinkieli, joka usein antaa viitteen etniseen ja uskonnolliseen ryhmään.

_____________________________________________________________________________________

Viitteitä

Lanzieri, G. 2011. Fewer, older and multicultural? Projections of the EU populations by foreign/national background. Eurostat, European commission. http://ec.europa.eu/eurostat/documents/3888793/5850217/KS-RA-11-019-EN.PDF/0345b180-b869-4cb0-907b-d755b699a369Pew Forum 2011. The Future of the Global Muslim Population, Projections for 2010-2030. http://pewforum.org/The-Future-of-the-Global-Muslim-Population.aspx

Pew Research Center 2015. The Future of World Religions: Population Growth Projections, 2010-2050. http://www.pewforum.org/2015/04/02/religious-projections-2010-2050/

Statistics Sweden 2015. Sveriges framtida befolkning 2015-2060. Demografiska rapporter, Rapport 2015:2. http://www.scb.se/Statistik/_Publikationer/BE0401_2015I60_BR_BE51BR1502.pdf