Takaisin pääsivulle

08 lokakuu
2009

Lastensuojelun resurssipulasta ja vasemmiston rasismisyytöksistä

Käsittelen tässä kirjoituksessani lastensuojelun nykytilaa sekä turvapaikanhaun ja maahanmuuton lisääntymisen vaikutusta kasvua vaativiin lastensuojeluresursseihin. Samalla vastaan kirjoitukseni loppuosassa Kansan Tahto -lehden (23.9.2009) artikkeliin, jossa minua syytettiin rasismista.

Vuoden 2008 alussa astui voimaan uusi lastensuojelulaki. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mukaan vielä on liian aikaista sanoa, miten uusi laki tulee toimimaan kunnissa. Vaikka uusi lastensuojelulaki vaikuttaa mielestäni ihan hyvältä, en usko, että lastensuojelua on tulevaisuudessa realistista toteuttaa uuden lain edellyttämällä tavalla.

Kaleva uutisoi (8.10.2009) Oulun kaupungin rikkovan lastensuojelulakia. Uusi lastensuojelulaki edellyttää, että lastensuojelutarpeen selvitys on tehtävä kolmessa kuukaudessa, mutta Oulussa selvitys voi viipyä jopa kuusi kuukautta. Puumalainen on vaatinut Oululta selvitystä, koska hänen mukaansa Oulussa tehtävät lastensuojelutoimenpiteet eivät aina ole sellaisia, joita laki edellyttää. Esimerkiksi ryhtyminen lastensuojelutarpeen selvittämiseen on ratkaistava seitsemässä päivässä, eikä riittävänä toimenpiteenä voida pitää puhelinsoittoa vanhemmille.

Kunnilla on myös vaikeuksia pysyä ministeriön asettamissa suosituksissa sosiaalityöntekijöiden määrässä. Suositus on 2000 asukasta per yksi sosiaalityöntekijä. Esimerkiksi Kempeleessä tällä laskukaavalla työntekijöitä pitäisi olla kahdeksan, kun nyt niitä on kuusi. Rahavaikeuksista kärsivillä kunnilla on resurssipula, ja työtä on paljon, sillä sijoitettavien lasten määrä on jatkuvassa kasvussa. Lastensuojelun keskusliiton ja ammattijärjestö Talentian selvityksessä sijoitettujen lasten tilanne näyttää huonolta. Lastensuojelussa on liian vähän pätevää henkilökuntaa, eivätkä sijaisperheet saa riittävästi työnohjausta ja sosiaalityöntekijöiden tukea. Myös ulkopuolinen sijaishuollon valvonta on vähäistä, ja monilta sijaisperheeseen sijoitetuilta lapsilta puuttuu kokonaan lakisääteinen asiakas- ja hoitosuunnitelma.

Kaleva uutisoi (15.8.2008), että uusi lastensuojelulaki ei toteudu maahanmuuttajalasten kohdalla. Uusi laki määrää ottamaan huomioon lapsen kielelliset, kulttuurilliset ja uskonnolliset erityispiirteet, kun lapsi otetaan pois vanhemmiltaan. Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan mukaan tämä onnistuu vain harvassa sijaishuoltotapauksessa, jossa kohteena on maahanmuuttajaperhe. Mielestäni ei ole realistista vaatia lastensuojeluviranomaisia ottamaan huomioon kaikkia kielellisiä, kulttuurisia ja uskonnollisia erityispiirteitä, koska Suomessa puhutaan äidinkielenä nykyisin jo noin 160 eri kieltä, ja kulttuureita sekä uskontoja löytyy monenlaisia.

Seuraavassa poiminta Oulun kaupunginvaltuuston kokouksen (15.6.2009) esityslistasta: ”Lastensuojelun ympärivuorokautisen hoidon vuorokaudet kokonaisuudessaan ovat kasvaneet hieman. Kasvua selittää turvapaikanhakija- ja pakolaislasten ja -nuorten vastaanottoon erikoistuneen yksikön sijainti Oulussa; maahanmuuttajataustaisten lasten sijoitukset ovat lisääntyneet huomattavasti vuoteen 2008 verrattuna, joka näkyy sekä kokonaishoitovuorokausien (+2,7%), että sijoitettujen määrän kasvuna (+10,8%).”

Kansan Tahto -lehden haastattelussa Oulun kaupunginvaltuutettu Mauno Murtoniemi (vas.) syytti minua rasismista, koska esitin valtuuston kokouksessa edellä mainittuun esityslistan kohtaan liittyen suullisen kysymyksen. Viittasin kysymykselläni lastensuojelussa vallitsevaan resurssipulaan sekä siihen, että turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien lasten huostaanottojen lisääntyminen tulee vaatimaan jatkossa entistä enemmän resursseja lastensuojeluun.

Joko Murtoniemen älyllinen kapasiteetti ei riitä ymmärtämään sanomaani, tai sitten hän tarkoituksella vääristeli esittämäni kysymyksen tarkoitusperiä. Murtoniemi väitti haastattelussa minun syyllistävän maahanmuuttajia ja heidän lapsiaan siitä, että nämä syövät huostaanottovaroja suomalaislapsilta. On totta, että nämä syövät varoja, mutta toisin kuin Murtoniemi artikkelissa väitti, minä en syyllistänyt tästä maahanmuuttajalapsia. Minä syyllistin kysymykselläni nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa sekä suomalaista yhteiskuntaa siitä, että se ottaa jatkuvasti muista maista vastaan huollettavia ihmisiä enemmän kuin sillä on varaa huoltaa. Yritin valtuustokysymykselläni herätellä muitakin valtuutettuja ajattelemaan niitä kasvavia ongelmia ja kuluja, joita vastuuton maahanmuuttopolitiikka ja turvapaikkaturismi aiheuttavat yhteiskunnallemme.

Loppuun haluan sanoa Murtoniemelle ja kaikille muillekin, että mielestäni jokaisen Suomessa asuvan lapsen, olipa tämä sitten maahanmuuttaja tai kantasuomalainen, on saatava tarvittaessa ja ajallaan suojelua, jos lapsi sitä tarvitsee. Pitää kuitenkin uskaltaa kysyä, onko pienellä ja velkaantuneella Suomella sekä sen veronmaksajilla todella varaa kasvavissa määrin hoitaa muidenkin maiden kansalaisten ongelmia, kun omienkaan kansalaisten auttamiseen ei riitä resursseja.